Mikä teitä akkoja vaivaa? Pettäminen..

[Mörköäiti]

Ehkä, mutta toisaalta mukana oli myös enemmän moraaliuteen ja kunnioitukseen perustuvia liittoja, koska oli enemmän yhteisesti jaettuja koodistoja ja tabuja näistä. Nyt oikein millään ei ole väliä sillee "vakavammin".

Vain äärimmäiselle kyynikolle ihmisen perusominaisuus on olla moraaliton. Maailma on paljon mitä päämme tekee siitä.

Varmasti. Mutta nykyisin naiset tai miehetkään eivät halua moraaliin ja kunnioitukseen perustuvia liittoja, vaan rakkauteen ja kumppanuuteen perustuvia, joissa kyllä ajatellaan kunnioituksen olevan luonnollinen osa. Nykyisin parisuhteen koossapitävä voima on tahto, ei velvollisuus.

Ei se tarkoita moraalittomuutta, mutta nykyisin painavimpia moraalisia kysymyksiä ei ole jotkut naisen seksuaalisuuteen liittyvät, vaan olemme onneksi päässeet ajattelussa eteenpäin. Joskus oli moraalinen ongelma, jos nainen harrasti vaikka esiaviollista seksiä ja siitä näkökulmasta on varmaan kauhean moraalitonta edes masturboida. Nykyisin moraalin tehtävä ei ole pönkittää valtarakennelmia, vaan tehdä maailmasta parempi paikka. Tai tämä on lähtökohta, vaikka eri ihmisillä on toki eri näkemykset siitä, mitkä ovat tärkeitä moraalisia kysymyksiä. Itse olen ainakin iloinen siitä, että moraaliset kysymykset ovat siirtyneet ihmisten henkilökohtaisen seksielämän ruotimisesta yleisinhimillisemmille ja globaalimmille tasoille. Seksikäyttäytymiseen moraali liittyykin nykyajattelussa lähinnä vain niissä tilanteissa, joissa suoraan vahingoitetaan toista, mutta kuulostaisi jo naurettavalta pitää naisten seksuaalisuutta moraalisena kysymyksenä tai vaikka masturbointia, homoseksuaalisuutta, avioliiton ulkopuolista seksiä, tms. Nämäkin ovat joskus edustaneet moraalittomuutta yleisessä ajattelussa - ja yleensä samoina aikoina, jolloin naisen seksuaalisuuskin oli kovin problematisoitu.

 

[Äidin blogi]

Aloite muutokseen voi tulla vain naisilta - kyllä. Ja jos sitä ei tule, niin se tarkoittaa sitä, että naisia ei kiinnosta "naiseuden haaste ja mystiikka". Ei voi mitään - on elettävä asian kanssa tai etsittävä jostain muualta seksuaalisesti korkeamoraalisempia naisia (eittämättä sellaisiakin kulttuureja maailmasta ja jopa Suomesta löytyy - ehkä jotkin uskonnolliset yhteisöt? Helluntailaiset?)

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä on Sinkkuelämää-tyylinen maailmankatsomus? En ole katsonut koskaan yhtäkään jaksoa, mutta silti tuo viittauksesi kuulostaa vähän yliampuvalta. Miten minulla on sellainen käsitys, että kyseinen sarja olisi pohjimmiltaan vähän sovinnainen?

Todellisesti ajattelen että naisten liian vapaa seksuaalisuus vie kiinnostavuuden miehen silmissä ja samalla alentaa naista. Ajattelen näin myös miehistä. Miehet jotka "esittelevät" itseään ja ovat "tyrkyllä" ovat todella epäkiinnostavia.

Joku sanoikin tuossa, että vain rakastanut nainen pettää..uskon että tässä on perää..myös nainen joka kostaa..pettää..

Miten sitten ajatellaan naisen halusta ja seksuaalisesta vapaudesta on mielestäni eri asia.

Minusta on hyvä ottaa selvää miten pitkälle haluaa mennä seksin ja nautinnon maailmassa ja siinä nyt saattaa tulla ylilyötenjä, ennen kuin hahmottaa mitkä ovat omat seksuaali-identiteetin rajat ja mistä nauttii.
Eli en ole pukemassa naista korsettiin ja siveysvyöhön (ellei se sitten saa naista kuumaksi )

 

[mies1harm.]

Aloite muutokseen voi tulla vain naisilta - kyllä. Ja jos sitä ei tule, niin se tarkoittaa sitä, että naisia ei kiinnosta "naiseuden haaste ja mystiikka". Ei voi mitään - on elettävä asian kanssa tai etsittävä jostain muualta seksuaalisesti korkeamoraalisempia naisia (eittämättä sellaisiakin kulttuureja maailmasta ja jopa Suomesta löytyy - ehkä jotkin uskonnolliset yhteisöt? Helluntailaiset?)

Aivan, mutta kyllähän on ihan mahdollista saada muutos tuohon asenteeseen, että naiset eivät vaadi mieheltä ponnisteluja ja korkeaa moraalia, koska nykykehitys on joskus siihen mennyt. Arvomaailmat muuttuvat ajassa. Musta sä esität, että maasta lähtö olisi ainoa ratkaisu Aika pessimistinen tai muutosvastainen näkemys.

Helposti ainoaksi ratkaisuksi nähdään hellarit tms. Liian mustavalkoista. Esimerkiksi minä en ole minkään sortin uskovainen (en tosin ateistikaan), mutta palvon ja kunnioitan suuresti naista, josta olen kiinnostunut ja pidän uskollisuutta pyhänä. Jos toi onnistuu minulta ilman kiihkouskoa niin varmasti se onnistuu ja on onnistunut monilta muiltakin. Kyse on siitä, miten arvokkaiksi ja tärkeiksi _naiset_ kokevat nämä suhtautumistavat miehessä. Tässä voi joka nainen petrata ihan ilman uskoa tms.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä on Sinkkuelämää-tyylinen maailmankatsomus? En ole katsonut koskaan yhtäkään jaksoa, mutta silti tuo viittauksesi kuulostaa vähän yliampuvalta. Miten minulla on sellainen käsitys, että kyseinen sarja olisi pohjimmiltaan vähän sovinnainen?

Sarja on pohjimmiltaan sovinnainen, totta. Mutta väitän, että suurin osa ei katso sitä niin kriittisesti, vaan samaistuu ennen kaikkea sen kuvaukseen naisista seksuaalisesti vapaina toimijoina, itsensätoteuttajina, urbaanissa ympäristössä, jossa ihmissuhteet ovat taktiikkaa tai hyötyä, materiaa, enemmän kuin vakaumusta, moraalia tai jotain "henkisempää".

 

[rrrrr]

Ensinnä, tangoon tarvitaan aina kaksi. Näissä kirjoituksissa usein päädytään syyttelemään toista osapuolta mutta kokemuksesta voinen sanoa että ihminen jolla asiat on hyvin parisuhteessa ei petä.

Siitä tullaankin kysymykseen miksi hyvä liitto joutuu sellaiselle raiteelle? Tämä on tietysti hyvin yksilöllistä mutta en lähtisi kuitenkaan streotypisoimaan asiaa niinkään että tämä "sinkkuelämää" kultuuri on taustalla. Kylläpä ne oikeat ongelmat on ihan perinteisessä kyvyttömyydessä kommunikoida. Puhua ja kuunnella. Toinen seikka mikä omaan silmään on osunut on kunnioituksen puute. Minusta on kamala kuunnella miten tavan kahvipöytäkeskusteluissa parjataan omaan puolisoa, asetetaan hänet naurunalaiseksi jnejne. Kuka tuollaista tekee, ihan oikeasti? Toki ymmärrän että omapuoliso ei tietenkään täydellisyys aina ole, enhän ole minkään. Mutta oikeuttaako se julkiseen parjaamiseen? En tiedä miksi tälläistä näen niin paljon, se on minusta julmaa ja saa karvani aina nousemaan pystyyn.

Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni: Miksi nainen peitteli asian rakkauden tunnustuksin. Mä veikkaan että takana on sekoitus syyllisyyttä sekä sitä että toisaalta saisi toisen ehkä heräämään/ ettäitse löytäisi sen rakkauden jonka ilmeisemmin on kadottanut. Minulla se oli noin. Tunnustan, olen pettänyt edellistä miestäni. En siitä ole ylpeä, tehty mikä tehty. Oppirahani olen maksanut, samalla myös ymmärtänyt moninaisia asioita. En tehnyt asiaa tarkoituksellisesti, satuttaakseni enemmän. Toivoin kai että se kipinä jostain vielä löytyisi tai jo täysin hiipunut tuli saisi ilmaa - ja toisella taholla olin jo täysin luopunut seksittömästä liitostamme. Me nukuimme eri huoneissa jo vuoden. Mies ei halunnut asiasta puhua, sanoi aina vain että hänen vika kun seksi ei kiinosta mutta ei pysty puhumaan. Koitin siis vaan sopeutua, olisin halunnut edes kuulla mitä minä olisin voinnut tehdä toisin. Vaan ei hän sitäkään osannut sanoittaa. Fiksu jos olisin ollut, olisin lähtenyt ennen pettämistä. Mutta entinen mieheni oli kuitenkin hyvä mies. Ja minä paska.

No erosimme kuitenkin ystävinä ja eron jälkeen kerran istuimme alas. Puhuimme varmaan 7 tuntia asiat halki, poikki ja pinoo. Tulos oli se että olimme alun alkaen toisillemme väärät. Monessa mielessä kyllä sopivatkin mutta tietyt ominaisuudet eivät vaan kohdanneet. Suhteemmekin alkoi tavallaan vahingossa. Ei siinä mitään suuria tuntemuksia ollut mukana, mutta ystävyyttä kyllä. Olimme kuin veli ja sisko.

 

[Mörköäiti]

Todellisesti ajattelen että naisten liian vapaa seksuaalisuus vie kiinnostavuuden miehen silmissä ja samalla alentaa naista. Ajattelen näin myös miehistä. Miehet jotka "esittelevät" itseään ja ovat "tyrkyllä" ovat todella epäkiinnostavia.

Sinusta siis jonkinasteinen kaksinaismoralismi olisi parempi kuin rehellinen ja tasa-arvoinen tilanne?

Mitä tarkoitat itsensä esittelyllä? Jos tarkoitat todella suoraa seksuaalisuuden esiintuomista, niin hassusti kyllä juuri niissä epätasa-arvoisemmissa seksuaalisesti vähemmän vapaissa maissa juuri naiset ovat useimmin tietyllä tavoin enemmän tyrkyllä. Ei koske toki kaikkia maita - tietenkin kaikkein puritaanisimmissa ei niin voi edes tehdäkään, ellei halua tulla teloitetuksi, mutta puhun Suomea tiukemman seksuaalimoraalin maista esim. Euroopassa ja liepeillä.

Tuo, että jokin asia "vie kiinnostavuuden miehen silmissä" on sinänsä aika turha perustelu. Koska ei ole olemassa mitään "miestä", vaan on lukuisia erilaisia miehiä, jotka kiinnostuvat kaikki vähän erlaisista naisista. Ja onneksi nykyisin naiset yhä useammin haluavat elää ja olla sen mukaan, mitä itse haluavat eivätkä enää 15 ikävuoden jälkeen mieti sitä, millaisia heidän pitäisi vastakkaisen sukupuolen mielestä olla. Aika moni mies arvostaa enemmän sellaista naista, joka ottaa mieluummin vapautensa kuin miesten kiinnostuksen - eli sitten loppujen lopuksi käykin niin, että siitä naisesta kiinnostutaan, vaikka sinun näkemyksesi mukaan ei olisi niin.

 

[mies1harm.]

Varmasti. Mutta nykyisin naiset tai miehetkään eivät halua moraaliin ja kunnioitukseen perustuvia liittoja, vaan rakkauteen ja kumppanuuteen perustuvia, joissa kyllä ajatellaan kunnioituksen olevan luonnollinen osa. Nykyisin parisuhteen koossapitävä voima on tahto, ei velvollisuus.

En tiedä onko sinulla katetta tuohon näkemykseesi? Eiväthän suhteet voi olla koskaan irti etiikasta (!). Rakkaus ja kumppanuus ei voi olla ilman moraalia ja kunnioitusta. Kunnioitusta ei kuitenkaan vaalita tai pidetä korkeana prioriteettina, sillä tasa-arvo väistämättä on pois kunnioituksen _tärkeydestä_, ihan yhteiskunnallisestikin normina. Ajatellaanpa vaikka japanilaista yhteiskuntaa: ihmiset kumartelevat toisilleen juuri siksi koska he _eivät_ kaikki ole samanarvoisia.

Velvollisuuksia tarvitaan edelleen, eikä senkään tarvitse olla ristiriidassa tahdon kanssa. Nimittäin jos velvollisuudet unohdetaan, suhteesta on vaara tulla ambivalentti eli häilyvä, "ollaan yhdessä jos fiilis on se". _Pelkkä_ vapaa tunne ei ole hyvä lähtökohta suhteen dynamiikalle.

Ei se tarkoita moraalittomuutta, mutta nykyisin painavimpia moraalisia kysymyksiä ei ole jotkut naisen seksuaalisuuteen liittyvät, vaan olemme onneksi päässeet ajattelussa eteenpäin.

Miten se on onnellista, jos olemme samaa mieltä, että naisten seksuaalisuus säätelee miesten naisiin ja suhteisiin suhtautumista?

Joskus oli moraalinen ongelma, jos nainen harrasti vaikka esiaviollista seksiä ja siitä näkökulmasta on varmaan kauhean moraalitonta edes masturboida.

Musta sä sekoitat moraaliuden esteellisyyteen tai frigidiyteen. Olet väärässä: eroottisuuskin voi olla moraalista, mutta se voi olla huomattavasti muutakin kuin Sinkkuelämää-tyylistä.

Nykyisin moraalin tehtävä ei ole pönkittää valtarakennelmia, vaan tehdä maailmasta parempi paikka.

The 1960s.... Ja olet muuten väärässä tuossa olettamuksessasi. Tutustu esimerkiksi Michel Foucault -nimiseen yhteiskunta-ajattelijaan.

Globaalius on sinulle ilmeisesti voimavara (mielenkiintoinen näkökulma 60-luvun kannalta), minulle se on ongelma. Mutta katselet asiaa liian kapeasti, jos näet globalisaation eräänlaisena kiihkouskonnon vastapelurina, joka tekee siitä turhan. Kun kyse ei edes ole uskonnollisuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.

 

[jei]

Todellisesti ajattelen että naisten liian vapaa seksuaalisuus vie kiinnostavuuden miehen silmissä ja samalla alentaa naista. Ajattelen näin myös miehistä. Miehet jotka "esittelevät" itseään ja ovat "tyrkyllä" ovat todella epäkiinnostavia.

Joku sanoikin tuossa, että vain rakastanut nainen pettää..uskon että tässä on perää..myös nainen joka kostaa..pettää..

Miten sitten ajatellaan naisen halusta ja seksuaalisesta vapaudesta on mielestäni eri asia.

Minusta on hyvä ottaa selvää miten pitkälle haluaa mennä seksin ja nautinnon maailmassa ja siinä nyt saattaa tulla ylilyötenjä, ennen kuin hahmottaa mitkä ovat omat seksuaali-identiteetin rajat ja mistä nauttii.
Eli en ole pukemassa naista korsettiin ja siveysvyöhön (ellei se sitten saa naista kuumaksi )

Mitä vapaa seksuaalisuus on? Kävin vaan tuossa miettimään. Itselläni on ollut useita kumppaneita ennen miestäni. Olen jopa ollut seksisuhteessa. Tilanne on kuitenkin se että en ole koskaan millään muotoa itseäni tyrkyttänyt. Enemmän koen tilanteen niin että olen ajautunut seksiin omasta vapaasta halusta, oman päätökseni mukaisesti. En "tissit esillä itseäni tyrkyttäen". En kuitenkaan ole yrittänyt mitään siveyden sipulia leikkiä jos kemiat jonkun ihmisen kanssa on kohdannut. Mä itse olen kokenut sen vapautenani, en siten että olisi jakorasia. Tai että olisin asiaa tehnyt kohottaakseni itsetuntoa. Itseasiassa ne vonkaaja kehujat jätin aina omaan arvoonsa.

Mä väittän että tuo historia on parisuhteessa myös hyväksi. Se että on uskaltanut avata omaa seksuaalisuuttaan jo ennen parisuhdetta ja nyt kun on löytänyt sen oman oikean rinnalle, on seksi tullut pisteeksi I:n päälle. Voin sanoa nauttivani nyt täydellistä seksiä ja tarvetta muulle ei ole. Olen löytänyt sen huipun josta moni kai vaan haaveilee, tai ei edes tunnista mitä se voisi parhaimmillaan olla.

 

[qq´q]

Ihan sama vaivaa akkoja kuin miehiäkin samassa tilanteessa.

 

[Äidin blogi]

Sinusta siis jonkinasteinen kaksinaismoralismi olisi parempi kuin rehellinen ja tasa-arvoinen tilanne?

Mitä tarkoitat itsensä esittelyllä? Jos tarkoitat todella suoraa seksuaalisuuden esiintuomista, niin hassusti kyllä juuri niissä epätasa-arvoisemmissa seksuaalisesti vähemmän vapaissa maissa juuri naiset ovat useimmin tietyllä tavoin enemmän tyrkyllä. Ei koske toki kaikkia maita - tietenkin kaikkein puritaanisimmissa ei niin voi edes tehdäkään, ellei halua tulla teloitetuksi, mutta puhun Suomea tiukemman seksuaalimoraalin maista esim. Euroopassa ja liepeillä.

Tuo, että jokin asia "vie kiinnostavuuden miehen silmissä" on sinänsä aika turha perustelu. Koska ei ole olemassa mitään "miestä", vaan on lukuisia erilaisia miehiä, jotka kiinnostuvat kaikki vähän erlaisista naisista. Ja onneksi nykyisin naiset yhä useammin haluavat elää ja olla sen mukaan, mitä itse haluavat eivätkä enää 15 ikävuoden jälkeen mieti sitä, millaisia heidän pitäisi vastakkaisen sukupuolen mielestä olla. Aika moni mies arvostaa enemmän sellaista naista, joka ottaa mieluummin vapautensa kuin miesten kiinnostuksen - eli sitten loppujen lopuksi käykin niin, että siitä naisesta kiinnostutaan, vaikka sinun näkemyksesi mukaan ei olisi niin.

Mun täytyy nyt sanoa, etten ajattele seksuaalisuutta vain ulkonäöllisesti( tajusin vasta kun kysyit).

itsensä esittely on jotenkin sitä miten on ja käyttäytyy. Mies joka tukkii heti iholla ja painaa kaluansa minua vasten,on oksettava. Näin myös nainen joka hinkkaa itseään miestä vasten tai antaa tanssilattialla kenen tahansa hinkuttaa itseään.

Ja varsinkin, kun usein naiset ovat niin kännissä etteivät meinaa pystyssä pysyä.

Sellainen kutkuttava flritti puuttuu.

Nyt kyllä täytyy sanoa, etten osaa löytää sanoja sille mitä ihan tarkasti tarkoitan.

No sanotaan näin, että joksus ystäväni oli sinkku ja hän niin helvetin vihainen kun minä varattuna ja lihavana henkilönä olin häntä kiinnostavampi, vaikka hän olisi antanut kenelle tahansa miehelle, joka olisi häntä kehunut kauniiksi. On käynyt jopa niin, että köyrittyään ystävääni, kahvipöydässä mies on ollut minusta kiinnostunut( ja se on hirveä tilanne, ystävä suihkussa ja mies aamulla kiinnostuneena minusta, joka ei antanut illalla...)
En ole aina ymmärtänyt miehiä, enkä taida sitä vastaisuudessakaan tehdä.
Mutta se "esittely" on enemmän käytöstä ja henkistä olemusta kuin paljasta pintaa..

 

[Mörköäiti]

Aivan, mutta kyllähän on ihan mahdollista saada muutos tuohon asenteeseen, että naiset eivät vaadi mieheltä ponnisteluja ja korkeaa moraalia, koska nykykehitys on joskus siihen mennyt. Arvomaailmat muuttuvat ajassa. Musta sä esität, että maasta lähtö olisi ainoa ratkaisu Aika pessimistinen tai muutosvastainen näkemys.

On ihan höpöpuhetta, että naiset eivät vaatisi miehiltä korkeaa moraalia. Sellaista ihmistä arvostetaan! Mutta kuten kirjoitin, nykyisin moraaliset dilemmat ovat jotain muita kuin sellaisia, kenen kanssa saa harrastaa seksiä ja milloin. Ei myöskään pidä paikkaansa, etteikö uskollisuutta arvostettaisi. Mutta ei sellainen mies kuulosta kiinnostavalta, joka joutuu ponnistelemaan ollakseen pettämättä. Sellainen mies kuulostaa kiinnostavalta, jolle uskollisuus ei ole mikään velvollisuuden tai kunnian kysymys, vaan jolle uskollisuus on rakkaussuhteen luonnollinen seuraus.

Helposti ainoaksi ratkaisuksi nähdään hellarit tms. Liian mustavalkoista. Esimerkiksi minä en ole minkään sortin uskovainen (en tosin ateistikaan), mutta palvon ja kunnioitan suuresti naista, josta olen kiinnostunut ja pidän uskollisuutta pyhänä. Jos toi onnistuu minulta ilman kiihkouskoa niin varmasti se onnistuu ja on onnistunut monilta muiltakin. Kyse on siitä, miten arvokkaiksi ja tärkeiksi _naiset_ kokevat nämä suhtautumistavat miehessä. Tässä voi joka nainen petrata ihan ilman uskoa tms.

Hellarit oli vain yksi esimerkki. Ja kyllä, helppo sellainen. Tarkoitus olikin osoittaa, että halutessa löytää tiukan seksuaalimoraalin naisia helpostikin. Toki kääntöpuolena voi olla joku uskovaisuus, mutta jos tiukkaa seksuaalimoraalia hakee, sen kääntöpuolena tulee aina jotain. Uskollisuus ja toisen arvostaminen kun eivät edellytä tiukkaa seksuaalimoraalia. Seksuaalisesti hyvin vapaamielinen ja jopa avoimiin suhteisiin (sovittuihin sivusuhteisiin) myönteisesti suhtautuva voi olla omassa elämässään kerrallaan yhden kumppanin nainen tai mies.

Sarja on pohjimmiltaan sovinnainen, totta. Mutta väitän, että suurin osa ei katso sitä niin kriittisesti, vaan samaistuu ennen kaikkea sen kuvaukseen naisista seksuaalisesti vapaina toimijoina, itsensätoteuttajina, urbaanissa ympäristössä, jossa ihmissuhteet ovat taktiikkaa tai hyötyä, materiaa, enemmän kuin vakaumusta, moraalia tai jotain "henkisempää".

Aika moni tuttu on katsonut sitä, ja olen ymmärtänyt, että sitä katsotaan ainakin jossain määrin ironisena kuvauksena. Kuinkahan paljon kyseinen sarja mahtaa heijastella nykysuomalaisten todellista elämää?

 

[mies1harm.]

Mitä vapaa seksuaalisuus on? Kävin vaan tuossa miettimään. Itselläni on ollut useita kumppaneita ennen miestäni. Olen jopa ollut seksisuhteessa. Tilanne on kuitenkin se että en ole koskaan millään muotoa itseäni tyrkyttänyt. Enemmän koen tilanteen niin että olen ajautunut seksiin omasta vapaasta halusta, oman päätökseni mukaisesti. En "tissit esillä itseäni tyrkyttäen". En kuitenkaan ole yrittänyt mitään siveyden sipulia leikkiä jos kemiat jonkun ihmisen kanssa on kohdannut. Mä itse olen kokenut sen vapautenani, en siten että olisi jakorasia. Tai että olisin asiaa tehnyt kohottaakseni itsetuntoa. Itseasiassa ne vonkaaja kehujat jätin aina omaan arvoonsa.

No tässä sä just todistat siitä mitä mä sanoin: haluat olla vapaa, eikä siinä ole olennaisinta se, että mies palvoo tai kunnioittaa sua tai tekee paljon duunia päästäkseen sänkyyn just sun kanssa. Vaan kyse on kahden ihmisen vapaasta hauskanpidosta ilman sen vakavampia tai moraalisempia ulottuvuuksia.

Tää on ihan luonnollinen vapauden ja tasa-arvon seuraus. Mutta ei se ongelmaton ole.

 

[Äidin blogi]

No tässä sä just todistat siitä mitä mä sanoin: haluat olla vapaa, eikä siinä ole olennaisinta se, että mies palvoo tai kunnioittaa sua tai tekee paljon duunia päästäkseen sänkyyn just sun kanssa. Vaan kyse on kahden ihmisen vapaasta hauskanpidosta ilman sen vakavampia tai moraalisempia ulottuvuuksia.

Tää on ihan luonnollinen vapauden ja tasa-arvon seuraus. Mutta ei se ongelmaton ole.

Voiko kirjoittaa mitä ajattelen
Mun ADHD ei nyt osaa.

 

[{vieras}]

Jos mies kutsuu naisia akoiksi niin pettäisin minäkin. Tosin en edes hankkiutuisi suhteeseen moisen tyypin kanssa.

 

[mies1harm.]

On ihan höpöpuhetta, että naiset eivät vaatisi miehiltä korkeaa moraalia. Sellaista ihmistä arvostetaan! Mutta kuten kirjoitin, nykyisin moraaliset dilemmat ovat jotain muita kuin sellaisia, kenen kanssa saa harrastaa seksiä ja milloin. Ei myöskään pidä paikkaansa, etteikö uskollisuutta arvostettaisi. Mutta ei sellainen mies kuulosta kiinnostavalta, joka joutuu ponnistelemaan ollakseen pettämättä. Sellainen mies kuulostaa kiinnostavalta, jolle uskollisuus ei ole mikään velvollisuuden tai kunnian kysymys, vaan jolle uskollisuus on rakkaussuhteen luonnollinen seuraus.

Musta korkeaa moraalia ei pidetä olennaisena asiana, vaan hauskuutta. Korkea moraali on aina hieman vakavampaa kuin pelkkä huvittelu tai huvittelu välineenä (esim. laskelmointi). Samalla tavalla uskollisuus ei myöskään ole yhtä olennainen arvona kuin oma hyvä fiilis. Sillä korkea uskollisuuskin on aina vakavampaa kuin pelkkä se.

En puhunut miehen ponnistelusta pettämistä vastaan (piekset sitä antikristillistä olkiukkoa), vaan miehen ponnistelusta esimerkiksi seksin saamiseksi.

Velvollisuus ja kunnia eivät ole eilispäivää, jos hyvää suhdetta halutaan. En ymmärrä miksi näet asian niin. Sinulle pelkästä riippumattoman yksilön vapaasta tunteesta pitäisi syntyä nuo kaikki. Näkemys on just sama kuin nykypäivän Suomessa ja jenkkikulttuurissa.

[J]os tiukkaa seksuaalimoraalia hakee, sen kääntöpuolena tulee aina jotain.

Niin? Vapautta vapauden vuoksi on vähän naiivi näkemys. En ymmärrä, miksi palautat asian uskovaisuuteen, aika kömpelöä ja "populaariliberaalia" visiota. Sekin näkemys vois olla muuten jostain jenkkisarjasta tai leffasta

Uskollisuus ja toisen arvostaminen kun eivät edellytä tiukkaa seksuaalimoraalia. Seksuaalisesti hyvin vapaamielinen ja jopa avoimiin suhteisiin (sovittuihin sivusuhteisiin) myönteisesti suhtautuva voi olla omassa elämässään kerrallaan yhden kumppanin nainen tai mies.

Totta, tätähän minäkin sanoin. Mutta sama ihminen voi olla seksuaalisesti voimakas JA kuvaamallani tavalla kunnioitusta ja uskollisuutta vahvasti arvostava.

Tohon olen muuten törmännyt Suomessa aiemminkin, että seksuaalinen ihminen voi olla vain "rennolla" tavalla ja ainoa vaihtoehto tälle on uskovainen frigidi. Esimerkiksi jos naisella ei ole seksikkäitä vaatteita, hänellä ei ole vahvaa seksuaalisuutta: tähän näkemykseen olen oikeasti törmännyt muistaakseni täälläkin Epäilen, että tääkin näkemys tulee pitkälle jenkkiviihteestä.

Aika moni tuttu on katsonut sitä, ja olen ymmärtänyt, että sitä katsotaan ainakin jossain määrin ironisena kuvauksena. Kuinkahan paljon kyseinen sarja mahtaa heijastella nykysuomalaisten todellista elämää?

Ironisuutta kyllä löytyy varmasti. Tarkoitin, että harva osannee katsoa sitä konservatiivisena kuvauksena sukupuolielämästä, kuten ymmärtääkseni väitit.

 

[Mörköäiti]

No tässä sä just todistat siitä mitä mä sanoin: haluat olla vapaa, eikä siinä ole olennaisinta se, että mies palvoo tai kunnioittaa sua tai tekee paljon duunia päästäkseen sänkyyn just sun kanssa. Vaan kyse on kahden ihmisen vapaasta hauskanpidosta ilman sen vakavampia tai moraalisempia ulottuvuuksia.

Tää on ihan luonnollinen vapauden ja tasa-arvon seuraus. Mutta ei se ongelmaton ole.

Noiden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: kahden ihmisen vapaasta kohtaamisesta, himosta ja halusta olla yhdessä. Tuossa sinun ihannoimassasi vaihtoehdossa seksi on eräänlaista kaupankäyntiä tai ainakin peliä.

 

[jei]

No tässä sä just todistat siitä mitä mä sanoin: haluat olla vapaa, eikä siinä ole olennaisinta se, että mies palvoo tai kunnioittaa sua tai tekee paljon duunia päästäkseen sänkyyn just sun kanssa. Vaan kyse on kahden ihmisen vapaasta hauskanpidosta ilman sen vakavampia tai moraalisempia ulottuvuuksia.

Tää on ihan luonnollinen vapauden ja tasa-arvon seuraus. Mutta ei se ongelmaton ole.

Mutta mikä siinä on ongelma? Silloin kun puhutaan vapaista ihmisistä? Toki täytyy olla valmis siihen että omat tunteet jotakuta kohtaan vahvistuu, mutta tunne ei ole molemmin puolinen. Se on se hinta, mutta toisaalta jos niitä vahvan ihastuksen tuntemuksia ei synny molemmille, ei suhdekaan luultavasti tule kantamaan.

Kun mieheni tapasin, tiesin sen heti että tässä on sitä jotain. Yllätys, ihana sellainen oli se, että kemia oli todellakin molemmin puolista. Jos ei olisi ollut, niin eihän me toisillemme sopivat oltaisi oltu.. Mutta kun oli. Ajatukset, arvot, elämän katsomus. Ne kaikki kohtasi jos sinä ensimmäisenä yhteisenä yönä - me emme voinneet nukkua koska jano tietää toisesta lisää oli niin suuri. Aamulla olimme jo erottamattomat vaikka olimme vasta hädin tuskin päivän tunteneet. Tuosta on kohta 12 vuotta. Polte sama edelleen.

Sanoisin vaan ennemmin kokemukseni kautta niin että monella on pakko mielle päästä parisuhteeseen ja sitten tehdään mitä ihmeellisimpiä temppuja. Toinen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, toinen koittaa olla riikinkukkona tunkiolla...Olkaa itsejänne niin se oikea löytyy. Ja jos ei löydy niin parempi yksin kuin puolinaisessa parisuhteessa. EI se ripustautuminen ihan ok tyyppiin onnea takaa.

 

[mies1harm.]

Noiden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: kahden ihmisen vapaasta kohtaamisesta, himosta ja halusta olla yhdessä. Tuossa sinun ihannoimassasi vaihtoehdossa seksi on eräänlaista kaupankäyntiä tai ainakin peliä.

Himo ja halu ovat minullekin olennainen osa suhteenmuodostumista. Mutta arvostelen sitä, kuinka niiden moraalisuus ja pidättyvyyden arvo niille häviävät kuvasta, jenkkien tapaan.

Seksi on ilman muuta leikkiä, mutta kaikki leikki ei ole pahansuopaa eikä moraalitonta. Sen sijaan moraaliton himo ja halu on moraalinen ongelma, samoin kuin laskelmointi. Vapaus itseisarvona, kuten sinulle, myös ruokkii laskelmointia ja on pois vilpittömästä leikistä ja vilpittömyydestä yleensä, koska se on minäohjautuvaa, ei sääntö- tai toiseusohjautuvaa. Vapaus ja moraali ovat ristiriitaisia käsitteitä, eikä yhteensovitettavia niin saumattomasti kuin esität.

 

[e5800]

Ihan sama vaivaa akkoja kuin miehiäkin samassa tilanteessa.

Pillun perässäkö ne akatkin ovat?

 

[jei]

Mies1Harmaana: Mitä olen sinun kirjoituksia lueskellut, on tullut juuri se tunne että yrität toisaalta jotenkin kameleonttimaisesti muokkautua "ihanne mieheksi" ja sitten petyt kun et sitä olekaan. Mutta sinä itse olet sen kuvan kehittänyt ihanne miehestä, se on sinun näkemyksesi, ei välttämättä yleinen. Siksi yleensäkin inhoa tätä että naisen pitäisi olla sellainen ja tälläinen - ja miehen sellainen ja tälläinen että suhteet toimisi. Sehän on ihan soopaa. Tärkeintä on tuntea itsensä ja hyväksyä itsensä ilman muuntautumista toisten "tahtojen" mukaiseksi. Kun on sinut oman itsensä kanssa, taatusti löytyy myös se ihminen jonka kanssa kemia kohtaa. Mutta niin kauan kun pitää olla jotain muuta mitä on - vituikshan se menee.

Valitettavasti elämän kirjoittamaton sääntö on se että pitää pariutua ja toisaalta ihmisille rakennellaan kiiltokuvia ihmisyydestä. Jotta olet hyväksyttävä pitää sinulla olla tietty ulkonäkö, pitäisi käyttäytyä niin ja näin ja noin... olla siveellinen ja samalla seksin jumalatar.... tää muuten sopii, niin naisille kuin miehille vaikka timosta lauletaan

http://www.youtube.com/watch?v=4tqvLFB_ARw

 

[Niin koska]

Himo ja halu ovat minullekin olennainen osa suhteenmuodostumista. Mutta arvostelen sitä, kuinka niiden moraalisuus ja pidättyvyyden arvo niille häviävät kuvasta, jenkkien tapaan.

Seksi on ilman muuta leikkiä, mutta kaikki leikki ei ole pahansuopaa eikä moraalitonta. Sen sijaan moraaliton himo ja halu on moraalinen ongelma, samoin kuin laskelmointi. Vapaus itseisarvona, kuten sinulle, myös ruokkii laskelmointia ja on pois vilpittömästä leikistä ja vilpittömyydestä yleensä, koska se on minäohjautuvaa, ei sääntö- tai toiseusohjautuvaa. Vapaus ja moraali ovat ristiriitaisia käsitteitä, eikä yhteensovitettavia niin saumattomasti kuin esität.

huomaa vilpin ja vilpillinen ihminen elää ikuisuuden valheessa se mikä ei oo sulle tarkotettu ei o osulel tarkotettu elä ota sitä. Laskelmoiva ihminen ei ikinä tule samaan
rauhaa koska elää silloin valheensa vankina esittämässä muuta kuin on?
vilpittömän muisti ja sydän on puhdas omalle omalletunnoleen valehtelimen saattaa sinut kurjuuteen joka on kauheampaa kuin mikään muu elämässä ja lisäksi se erkaanuttaa sinut kauaksi todellisesta itsetään pelkoon ja vainoharhaan se on vilpillisen ihmisen tie!

 

[jei]

Mun juttu hieman karkas seuraavaan aiheeseen. Mutta mitä haen takaa on se että ensisijaisesti itseään tulee rakastaa. Ei se että ajattelee vaan toisen parasta johda hyvään lopputulokseen - sen enempää kuin sekään että ei näe kuin oman napansa. Suhde on kompromissi näiden kahden ääripään välissä. Siihen kuuluu itsekyyttä, sitä että uskaltaa sanoa mitä tarvitsee ja haluaa. Mutta myös toisen huomioimista. Eli että ennen kaikkea kuuntelee ja haluaa ymmärtää sitä rinnalla kulkevaa.

On aivan sama miten suhde silloin alkaa. Pitkillä "pihatus"-leikeillä - tai yhden illan panosta. Meitä on niin erilaisia, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Siinä mielessä Sinkku elämääkin oli nerokaasti kirjoitettu. Neljä täysin erilaista hahmoa, joilla hyvin eriävät tavoitteet elämässä ja tvat siihen pääsyy...he kuitenkin voivat olla ystäviä, väheksymättä toisen erillaisuutta.

 

[mies1harm.]

Mies1Harmaana: Mitä olen sinun kirjoituksia lueskellut, on tullut juuri se tunne että yrität toisaalta jotenkin kameleonttimaisesti muokkautua "ihanne mieheksi" ja sitten petyt kun et sitä olekaan. Mutta sinä itse olet sen kuvan kehittänyt ihanne miehestä, se on sinun näkemyksesi, ei välttämättä yleinen. Siksi yleensäkin inhoa tätä että naisen pitäisi olla sellainen ja tälläinen - ja miehen sellainen ja tälläinen että suhteet toimisi. Sehän on ihan soopaa. Tärkeintä on tuntea itsensä ja hyväksyä itsensä ilman muuntautumista toisten "tahtojen" mukaiseksi. Kun on sinut oman itsensä kanssa, taatusti löytyy myös se ihminen jonka kanssa kemia kohtaa. Mutta niin kauan kun pitää olla jotain muuta mitä on - vituikshan se menee.

Valitettavasti elämän kirjoittamaton sääntö on se että pitää pariutua ja toisaalta ihmisille rakennellaan kiiltokuvia ihmisyydestä. Jotta olet hyväksyttävä pitää sinulla olla tietty ulkonäkö, pitäisi käyttäytyä niin ja näin ja noin... olla siveellinen ja samalla seksin jumalatar.... tää muuten sopii, niin naisille kuin miehille vaikka timosta lauletaan

Antti Kleemola - Timo Tahtoo - YouTube

Uskon kyllä vahvasti itseni kehittämiseen eri elämänalueilla ja se tekee minusta vaativan myös naisten suhteen. Vaadin itseltäni paljon ja siten vaadin toiseltakin suht paljon, varmaankin. Mutta en minä usko sellaiseen, että tämä merkitsisi sitä, että oloni ei ole hyvä itsenäni, vaan enemmän nautin itseni toteuttamisesta. En lainkaan huolehdi siitä, kelpaanko jollekin vai en.

En kuitenkaan voi tehdä sitä miten tahansa. Siksi täytyy sanoa, että uskon kyllä vahvasti tiettyihin klassisiin juttuihin arvoissa ja katsomuksissa. Mutta näin tekevät myös ainakin ne parisuhdepsykologit, joista olen lukenut. Tietyt asiat kestävät vuosituhannesta toiseen. Se on helppo unohtaa kun imee jenkkiläistä juttua itseensä, joka ei perustu historialle hirveesti, vaan sanomana "ole aivan mitä haluat aivan miten haluat"

 

[miehet myös]

Myönnän toki, että miehissäkin periaatteelliset ja lujatahtoiset tapaukset ovat vähentyneet. Mutta kenties naiset myös itse valitsevat kumppaneiksi enemmän hälläväliä-miehiä kuin niitä vakavan periaatteellisia miehiä, eli joille uskollisuus on "pyhä" asia, esimerkiksi, ja jotka palvovat, tai ainakin muuten suuresti kunnioittavat, naista.

Moraalisuus kun on "jokaisen oma asia" niin rento suhtautuminen siihen on tullut hyväksytymmäksi ja normiksi. Siksi esimerkiksi "naisen kunnia" on Suomessa aika tyhjä käsite nykyään, toisin kuin monessa muussa, läntisessäkin, paikassa.

Hauskaa. Onnistuit tässäkin kääntämään petolliset miehet naisen omaksi syyksi. Eikös aloittajakin sitten vain voi syyttää itseään ja petettyjä miehiä, kun on mennyt valitsemaan hälläväliä-naisen.

 

[miehet myös]

Miehet pettävät naisia keskenään?

Et ole koskaan kuullut, kuinka moni sinkkuna elävä kakkosnainen valittelee kohtaloaan, kun on mennyt rakastumaan ukkomieheen. Monesti nämä ukkomiehet pyörittävät vielä useampaa naista samaan aikaan.

Yhdelle ystävälleni selvisi, että hänen 'poikaystävällään' oli avovaimo ja seurustelukumppani hänen lisäkseen. Tiedä sitten, kuinka monta irtopanoa vielä näiden kolmen naisen lisäksi.

 

[mies1harm.]

Hauskaa. Onnistuit tässäkin kääntämään petolliset miehet naisen omaksi syyksi. Eikös aloittajakin sitten vain voi syyttää itseään ja petettyjä miehiä, kun on mennyt valitsemaan hälläväliä-naisen.

Luitko keskustelua? No, en ole täälläkään yksin kun väitän, että ratkaisun avaimet ovat naisilla. Sanoin kuitenkin myös, etten hyväksy paskamaisia miehiäkään.