Mikä teidän mielestä paras ikäero 1. ja 2. lapsen välille?

["kahdenäiti"]

[QUOTE="äiti88";29103964]Mulla on päähänpisto kahdesta vuodesta kokemusta ei ole, mutta ajattelisin että lapsista olisi sitten enempi seuraa toisilleen kun on pieni ikäero, ja mun "kotiäiti"vuodet ei veny kohtuuttoman pitkiksi.. Alkaa tulla kohta kiire täällä....[/QUOTE]

Mullakin oli omana "minimirajana" kaksi vuotta. Alettiin sitten yrittämään, kun esikoinen oli noin 1v6kk ja tärppäsikin heti. Ikäeroksi tuli 2v3kk ja jälkikäteen olen kyllä kerran tai kaksi ( ) miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt odottaa vaikkapa kolmeen vuoteen.
Nimittäin esikoisella (todella helppo vauva ja pikkutaapero) alkoi uhmakausi siinä minun alkuraskauden pahoinvointien keskellä, oli vielä vaipoissa ja paljon autettava tapaus. Uhma paheni siinä 2v paikkeilla ja hetkillisesti toki vauvan syntymän jälkeenkin. Pientä helpotusta on nyt ilmoilla, kun saatiin kesällä lapsi päiväkuivaksi, mutta on tämä ollut aikamoista. Pelastukseni lieni se, että synnytin lapsen kesää vasten, jolloin mies pystyi olla mm. täyden isyysloman sekä kesäloman kotona. Myös omalla äidilläni oli pitkä kesäloma ja hän oli meitä usein auttamassa.

Mutta tällä kokemuksella sanon, että jos meille vielä kolmas tulee, niin kuopus saa silloin olla mieluiten lähemmäs 3v

 

["vieras"]

Puolitoistavuotiasta kuopusta, kun katsoo ja sen jatkuvaa juoksemista/ovien tempomista, tavaroiden purkamista, tuolille kiipeilyä, niin olisi aika kauheaa, jos tässä olisi vielä pieni vauva mukana Luojan kiitos, ei enää meille pieniä ja seitsemän vuoden ikäero esikoiseen, mitä mainioin kaikkien kannalta.

 

[meillä on..]

Kahden vuoden ikäero lapsilla (aika tasan) ja EN olisi tehnyt noin pienellä ikäerolla jos olisin tiennyt miten rankkaa. Eka lapsi on vielä ylivilkas (diagnoosikin tehty vanhemmalla iällä) joten oli 2v,nä TODELLA vahdittava. Koita siinä sitten vauvaakin hoitaa. Nyt myöhemmin tappelevat vaan koko ajan, ja aika harvoin leikkivät nätisti yhdessä jos koskaan. Kuitenkin koko ajan pitää olla toisen luona härnäämässä jne. Rasittavaa.

 

[meillä]

Meillä oli 5 vuotta. Ei minkäänlaista mustasukkaisuutta, tulevat hyvin toimeen ja leikkivätkin jopa.

Meillä 1.8 v joka on tosi hyvä ollut. Alkuun oli tietysti kaksi taaperoa ja joskus rankkaakin mut toisaalta ne meni siinä samassa. Mustasukkaisuutta nyt ei hirveesti ollut kun molemmat sai huomiota ja toisaalta niillä oli toisistaan paljon seuraa. Tulivat hyvin toimeen ja leikkivätkin, jopa

Kallistun myös tuohon että 2 vuotta on hyvä aika. 5 vuotta on jo niin pitkä että tulee enempi eroja leikkeihin kun ovat ihan eri tasolla.

Pienellä ikäerolla sisarussuhde on helposti tiivis ja mukavaa seurattavaa plus helpottaa vanhempia kun ei tarvi olla viihdyttelemässä koko ajan tai toppuuttelemassa kuopusta kun se haluaa leikkiä ihan muuta kuin paljon vanhempi sisar.

 

[Ei voi sanoa]

Ei voi sanoa, mikä olisi paras ikäero, kun lapset ja vanhemmat ovat niin erilaisia. Mun tasan 2-vuotias on nyt niin kamalassa iässä, että olisin ihan helisemässä, jos pakettiin kuuluisi myös vauva. Ihan järkyttävän kamala uhmaa! Ja se meneekö leikit yksiin on paljon kiinni myös lasten luonteista ja kiinnostuksen kohteista. Leikit voi sujua isollakin ikäerolla. Jossain ruotsalaisessa perhelehdessä heitettiin joskus, että ideaalisin ikäero olisi 3 vuotta.

 

["Vieras"]

Mielestäni on jo ajatuksena aivan typerä idea hankkia sisarusta lapselle kaveriksi. Lapset ovat yksilöitä, eivätkä välttämättä halua leikkiä yhdessä tai samoja leikkejä, oli sitten ikäero mikä tahansa. Entäs sitten ne lapsen muut kaverit? Pakotatteko kouluiässä lapsen luokkakaverit leikkimään myös toisen sisaruksen kanssa.
Eikä lasten ikäeron suunnittelu muutenkaan ole mikään automaatio jonka voisi etukäteen suunnitella haluamallaan tavalla.

 

[PiXX]

Pari vuotta. Omillani on 3v ja 4kk ja hyvät puolet että isompi oli jo monessa asiassa itsenäinen kun pikkuveli syntyi ja huono taas että Isompi ehti olla monta vuotta "yksinäinen" ennenkuin toisesta oli kaveriksi. Olihan isommalla kerhot yms. mutta sisar on ihan eri asia kun kaveri (hyvässä ja pahassa) on iltaisin, viikonloppuisin ja lomillakin viihdyttämässä.

 

[Eemin & Nooan äiti]

Meiän pojil on 5 vuoden ikäero, ja se sopii mainiost.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";29109335]Mielestäni on jo ajatuksena aivan typerä idea hankkia sisarusta lapselle kaveriksi. Lapset ovat yksilöitä, eivätkä välttämättä halua leikkiä yhdessä tai samoja leikkejä, oli sitten ikäero mikä tahansa. Entäs sitten ne lapsen muut kaverit? Pakotatteko kouluiässä lapsen luokkakaverit leikkimään myös toisen sisaruksen kanssa.
Eikä lasten ikäeron suunnittelu muutenkaan ole mikään automaatio jonka voisi etukäteen suunnitella haluamallaan tavalla.[/QUOTE]
Meillä ainakin lasten kaverit ovat tutustuneet toisiinsa ihan itsestään ja meillä monesti on kasa lapsia samaan aikaan täällä ja onnistuu sählyt ja kirkkikset hienosti. Kaveripiiri onkin ollut tosi laaja tästä syystä, kun kaikki on kavereita keskenään. Pojilla ikäeroa on 1v10kk. Tietenkään ikäeroa ei voi suunnitella, koska lapset tulee kun on tullakseen. Joskus ne tulee juuri silloin kun suunnittelee, joten kyllä se ikäeron pohtiminen on ihan perusteltuna.

Oma mielipiteeni on että hyvä ikäero on 1-2 v mikäli omat voimat riittää vauvaan ja taaperoon

 

[vieras (ap)]

Nostan ketjua Lisää omia kokemuksia

 

["ffff"]

Ei semmoista olekaan. Tapaus ratkaisee...eikä se sittenkään kaikilta osin ole paras. Meillä tuntui, että tuli liian iso ikäero (2v8kk) mut kakkosen alku olikin niin vaikea, että oli hyvä että esikko olikin jo hieman isompi, muuten olis ollut vielä todella paljon vaikeampaa. Ja kyllähän nuo leikkii keskenään nykyään. Jos on pieni ikäero, voi olla todella rankkaa pikkulapsivaiheessa, mut helpompaa sit isompana...en tiedä, aikaahan siinä menee kuitenkin ennekuin ne yhdessä alkavat puuhata....Ja vaikka yrittäisikin pientä ikäeroa, ei se välttämättä onnistu! Iso ikäero taas mahdollistaa eri juttuja, isompi auttaa, leikkii kavereidensa kanssa.....

 

[ieiei]

Ei sellasta olekaan. Sehän riippuu omista voimavaroista, tukiverkoista ja siitä, minkälainen vauva sattuu syntymään

Omalla kokemuksella alle 1v ikäero on täydellinen :xmas:
En tiedä, olisinko samaa mieltä, jos kuopus olisi ollut oikein vaativa ja huonosti nukkuva vauva :snotty:

Et olis samaa mieltä...

 

["noo"]

meillä 1. ja 2. välissä on 1v5kk mielestäni ok ikäero, lapsista pian seuraa toisilleen, ei mustasukkaisuutta, käsityötä toki paljon, mutta se aika menee sitten niin nopeasti ohi.

2. ja 3. väli on 3v4kk ja mustasukkaisuutta on, toki isompi on jo omatoiminen ja ymmärtää kun puhutaan asioista, mut meillä on osunut tähän vauva-aikaan myös aivan järkyttävä uhmavaihe. Mielestäni ikäero ei ole sellaisenaan hyvä ja ilman 5 -vuotiasta isosisarusta tämä keskimmäinen olisi ollut aivan mahdoton.

viimeiseksi ikäeroksi tulee 1v3kk ja suhtaudun siihen ok mielellä, pienemmistä tulee nopeasti kaverukset ja vaippa-aika menee nopeasti ohi, vaikka onkin varmasti työläs.

Meillä vauvat on olleet helppoja ja oppineet aikaisin puhumaan ja tahtoneet opetella syömään, pukemaan ja potalle alta 2 -vuotiaana.

 

[Data]

0 - 2 vuotta.

 

["Nappi"]

Vastauksie lueskelleensa tulen siihen johtopäätökseen, että olipa ikäero sitten 1-4 vuotta, on ikäero lähes aina ihanteellinen perheen mielestä. Eli oli tilanne mikä hyvänsä, ihminen pyrkii näkemään oman tilanteensa mahdollisimman positiivisessa valossa. Kukapa sitä tahtoo (muille) myöntää, että paksan lykkäs.

Onnea vaan teille, jotka pystytte laskelmoimaan tuota lasten välistä ikäeroa!