Mikä teidän mielestä paras ikäero 1. ja 2. lapsen välille?

["vieras"]

Itsellä nyt vauva 6kk ja haaveissa ollut toinen lapsi jonkun aikaa. Kumminkin nyt ei ole vielä otollinen hetki toiselle ja haluaiaisn kuulla mikä mielestänne paras ikäero ja miten se on teillä toiminut.

 

["äiti88"]

Mulla on päähänpisto kahdesta vuodesta kokemusta ei ole, mutta ajattelisin että lapsista olisi sitten enempi seuraa toisilleen kun on pieni ikäero, ja mun "kotiäiti"vuodet ei veny kohtuuttoman pitkiksi.. Alkaa tulla kohta kiire täällä....

 

[äiti pian neljälle]

Kokemuksesta voin sanoa, että noin pari vuotta. Meillä pian neljä lasta ja kaikilla ikäeroa noin pari vuotta. Just sopivasti ja on ainakin lapsista seuraa toisileen.

 

["vieras"]

Meillä 2v9kk. Tuntuu sopivalta. Isompi on kuiva, osaa ilmaista tarpeensa sanallisesti, viihtyy yksin leikeissään jonkun aikaa, saa täällä Helsingissä kaupungin kerhoon muutamaksi tunniksi viikossa jne. Silti tuo ikäero ei ole niin iso, etteivätkö voisi myöhemmin leikkiä yhdessä jne.

 

["vieras"]

Pari vuotta minunkin mielestäni on hyvä ikäero, lapsista on seuraa toisilleen, samat jutut kiinnostaa molempia esim.lomamatkoilla ja yövalvomiset ja hoitoonkuskaamisrumbat ym. menee kertarytinällä. Lisäksi vaatteet ja harrastusvälineet kiertää kätevästi suoraan vanhemmalta nuoremmalle, niin ei tarvii kohtuuttomia aikoja varastoida niitä välissä.

 

[ruutiukko]

mun mielestä hyvä ikäero olis 18...24 kuukautta

leikkivät paremmin keskenään kun ikäero ei ole liian suuri

 

["Vieras"]

se riippuu ihan tukiverkoista ja miehenntyöstä, onko mies enimmäkseen työssä ja harrastuksissa vaiko enimmäkseen kotona. Pienellä ikäerolla tarvii kyllä molempien vanhempien panostuksen että lapset saa riittävästi huomiota ja koti tulee hoidettua.

Mutta näillä spekseillä meidän lapsilla on 1v5kk ikäeroa ja olen siihen oikein tyytyväinen. Toki alkuun siihen lasten perushoitoon(nukutua, vaipat, potta, ruokailu ulkoilu) menee tolkuttomasti aikaa ja kaiken touhun lomassa on kaksi lasta joiden pitää päästä syliin yhtäaikaa kun isompikin on niin pieni ettei voi odottaa sitä huomion saamista.

2v ikäero taas minusta voi olla aika rankka jos esikoinen ol juuri pahimmassa uhmadsa vauvan syntyessä, puolitoistavuotias on kiitenkin aika' helpossa' iässä eikä osaa vielä olla sillä tavalla mustasukkainen.

3v ikäeroa on tarkoitus koittaa seuraavaksi(vauva syntyy näillä hetkillä) itse epäilyttää vaan että
Mitenklhän tämä pieni pääse isompien leikkeihin mukaan kun nuo isommat on niin läheisiä toisilleen ja tekevät kaiken yhdessä.

 

["Mariska"]

itselle jo 1v ois varmaan ollut aika painajainen. Yritä siinä imettää vauvaa, kun 1-v kiipeilee pöydille, penkoo kaapeista ties mitä, leikkii vessaharjalla ja tukkii pöntön paperilla tms mukavaa Meillä ainakin on aika kekseliäs ja menevä 1-vuotias ollut, joten olisin ollut aivan hajalla varmaan jos samalla olis ollut vauva hoidettavana. (Tosin meidän lapsi meni reilu vuoden vanhana kyllä hoitoon eli kotona en ollut) Mut riippuu vauvasta toki, jos sattuisi sellainen enimmäkseen vaan nukkuva ja lattialla tyytyväisenä köllöttävä vauva, niin ehkä se sit onnistuis helpommin (?).

Meille siis tulossa ikäeroa ehkä 2v 7kk jos tämä raskaus tästä etenee. En osaa sanoa vielä miten toimii, mustasukkaisuutta on varmasti, mutta esikoisella myös enemmän ymmärrystä ja keskittymiskykyä leikkeihin, pikkukakkosen katseluun ym eikä leikit ole enää pelkkää pahantekoa Luulen että itsekin viihdyn paremmin kotona, jos esikoisen kanssa jo enemmän jutella, askarrella ja puuhailla kaikenlaista.

 

[errääs]

Minä kannatan kolmea vuotta. Lapsi ymmärtää jo miksi äiti ei ehdi samalla sekunnilla joka paikkaan.

 

["Vieras"]

Riippuu paljon tosiaan siitä millainen tukiverkko on. Meillä lapsilla ikäeroa noin 2,5v. Aluksi sekin tuntui raskaalta, mutta nyt kun vauvaikä on helpottanu, niin oli varsin oikea ratkaisu. Leikkivät yhdessä, isompi auttaa pienempää ym.
Vuoden ikäerolla en lähtis lasta hankkiin, enkä edes 1,5v ikäerolla.

 

[vauvavauva]

Mulla on kokemusta 2v, 3v ja 1,5v ikäeroista ja sanoisin, että 3v ikäero oli paras. Isompi lapsi on jo hiukan omatoiminen. Viihtyy omissa leikeissään, käy potalla, pukee, osaa odottaa, syö itse jne. Ja silti pystyvät leikkimään keskenään sitten, kun pienempi kasvaa. Toi 1,5v ikäero on ollut tällä kokemuksella tosi rankka. Toivon silti, että myöhemmin rankkuus palkitaan ja nuorimmat saavat toisistaan tukea ja seuraa.

 

[hallittu kaaos]

Itse olen tullut esim kavereiden ja omia lapsia katsomalla siihen tulokseen, että 2 vuotta olisi "paras" ikäero, mutta tietysti se riippuu niin monesta tekijästä että ihan oikeasti kukaan ei voi sinun puolesta sanoa mikä teille on hyvä. Meillä tuli 2v9kk ikäero ja oikein tyytyväinen olen siihen, sopi meidän perheelle hyvin. Siskon lapsilla tulee 1v2kk ja he tuntuu olevan heidän tilanteeseen hyvin tyytyväisiä. Jne.

 

[himpsis]

Ei sellasta olekaan. Sehän riippuu omista voimavaroista, tukiverkoista ja siitä, minkälainen vauva sattuu syntymään

Omalla kokemuksella alle 1v ikäero on täydellinen :xmas:
En tiedä, olisinko samaa mieltä, jos kuopus olisi ollut oikein vaativa ja huonosti nukkuva vauva :snotty:

 

["Zzz"]

Vähän alle tai yli kaksi vuotta on hyvä. Esikoinen ymmärtää jo hyvin puhetta ja osaa itsekin ilmaista itseään sanoin. Myöhemmin on hyvin seuraa toisilleen kun ikäero ei ole iso.

 

[BlingBling]

Siis voi hyvänen aika!!!Miten lapsien ikäero on yhteyksissä TUKIVERKOSTOON?Ai että sinne sitten vaan isovanhemmille ym. lapset hoitoon, kun ei jaksetakaan itse hoitaa,vai mikä lie tuon tarkoitus??Meidän lapsilla on 1v 8kk ikäeroa ja on ollut ihan huippujuttu, että noin pinellä ikäerolla saatiin lapset.

 

["vieras"]

Meillä on ikäeroa 2v3kk ja ihan ideaali; isompi syö itse, pukee enimmäkseen itse, oli täysin kuiva jo 2,5v iässä ettei yhteistä vaipparallia ollut kuin kolmisen kuukautta ja mikä parasta; on seuraa toisilleen.

 

[Vaimo-Rakas]

Max. kaksi vuotta.
Ihan loistavaa kun vaipparalli menee samaan syssyyn ja sitten pääseekin puuhaamaan kahden "ison" lapsen kanssa.
Kuopus täyttää kohta puoliin neljä ja olis kyllä musertava ajatus ryhtyä taas vauva-arkeen. Näin on hyvä

 

[Vaimo-Rakas]

Siis voi hyvänen aika!!!Miten lapsien ikäero on yhteyksissä TUKIVERKOSTOON?Ai että sinne sitten vaan isovanhemmille ym. lapset hoitoon, kun ei jaksetakaan itse hoitaa,vai mikä lie tuon tarkoitus??Meidän lapsilla on 1v 8kk ikäeroa ja on ollut ihan huippujuttu, että noin pinellä ikäerolla saatiin lapset.

Olen samaa mieltä... Mielestäni lapsia tehdään omien voimavarojen mukaan, miten itse jaksaa ja pystyy miehen kanssa heidät hoitamaan.
Itsellämmekin on ollut hyvä tukiverkosto lastenhoidollisesti mistä olenkin hyvin kiitollinen, mutta en kyllä koskaan ole ajatellut että kukaan muu olisi yhtään vastuullinen auttamaan.
Lisäksi tukiverkkokin voi joskus ratketa. Nyt meillä esimerkiksi ei ole tukiverkostoa kun tärkein lenkki siinä on sairastunut vakavasti. Tähän on vain totuttava.

 

[tonttu24]

Mulla ihan vielä ei oo antaa tarkkaa vastausta, mutta tammikuussa pitäis haikaran poiketa jättämään nyytti mulle, jjoten 2v6kk tulee noin ikäeroa. Taaksepäin katsoessa oon huokaissut helpotuksesta siinä mielessä ettei tullut toista aikaisemmin. Isommalle alkaa tulemaan järkeä päähän (päätön juokseminen hiukan hillinnyt) ja uhmakin ehtinee vielä hiukan hellittää, on kutakuinkin nyt päiväkuiva ja todella omatoiminen, vaikkakin äärettömän vilkas. Jos miettisin että olis ollu tässä kaks vaipoissa, toisella paha uhma ja vielä suht avuton ,toinen tietysti ihan avuton ja yksin näiden kanssa, niin uskon että olis voinu olla raskaampaa. Nyt sitten leikivät toivon mukaan yhdessä kun kasvavat. Tiedä sitten mutta tähän oon näillä tiedoilla tyytyvväinen sisaruussuhteen muodostumiseen ei kyllä ikäerokaan kai yksistään vaikuta nimin. Me siskokset 10v ikäerolla ja soitellaan toisillemme ihan vähintään 2 krt päivässä kun tulee aina asiaa

 

["Hih"]

Samalla lailla kokemuksesta mä voin sanoa että TASAN vuosi on paras ikäero En mä tiedä miten muilla toimii mutta meillä on menny tosi hyvin =)

 

[Peyote]

Meillä oli 5 vuotta. Ei minkäänlaista mustasukkaisuutta, tulevat hyvin toimeen ja leikkivätkin jopa.

 

[MiniSun]

Ei sellasta olekaan. Sehän riippuu omista voimavaroista, tukiverkoista ja siitä, minkälainen vauva sattuu syntymään

Omalla kokemuksella alle 1v ikäero on täydellinen :xmas:
En tiedä, olisinko samaa mieltä, jos kuopus olisi ollut oikein vaativa ja huonosti nukkuva vauva :snotty:

Näin just

Ei täydellistä tai hyvää ikäeroa olekaan. Joillakin toimii vuoden ikäero toisilla taas kolmen tai viiden vuoden ikäero. Meillä lapsilla ikäeroa vajaa 1 1/2 vuotta. Alku oli rankka kaikkien sairasteluiden takia, mutta nykyään on ihan perus arkea. Toimii meillä tuo ikäero. Toki eivät vieläkään leiki yhdessä, mutta päikkärit on samaan aikaan, sadut luetaan molemmille samaan aikaan ja muutenkin päivärytmi muuttunut sopivaksi molemmille. Ja plussana se, että saa kierrätettyä kaikki esikoisen tavarat kuopukselle. Vaunut, kaukalot, istuimet, vaatteet yms.

 

["ninnananna"]

Meillä lapsilla ikäeroa 3v10kk eli melkein neljä vuotta! Ihan loistavaa meidän mielestä Sai nauttia molempien vauva-ajasta täysillä, ei tuplarattaita, ei kahta vaippa-ikäistä, esim auton turvaistuimet menee kivasti esikoiselta kuopukselle ym ym. Nyt esikoinen ekaluokalla ja kuopus 3v. Keksivät ihanasti puuhaa yhdessä. Nytkin piirtelevät koululaisen huoneessa iloisesti jutellen.

 

["Hipsu"]

Meillä oli 5 vuotta. Ei minkäänlaista mustasukkaisuutta, tulevat hyvin toimeen ja leikkivätkin jopa.

Mekin kuulutaan tähän (ilmeisesti) vähemmistöön, ikäeroa tulee lähes 6 vuotta. Ja se sopii meille just hyvin, en osaa kuvitella itseäni kahden ihan pienen kanssa. En olisi myöskään jaksanut olla kotona vuosikausia lasten kanssa, nyt on ehtinyt tässä välissä tehdä töitä.
Tuleva isosisko on toivonut meille vauvaa jo pitkään, ainakaan vielä ei osoita mustasukkaisuuden merkkejä. Siihenkin on kyllä valmistauduttu.

 

[Kaiutin]

Viitisen vuotta.

Molemmille on aikaa, kehitystasot osuvat yvin "yksiin" siten, että isoveli oli jo riittävän iso ymmärtääkseen olla hakkaamatta vauvaa kaulimella päähän ja vietti aikaa jo omienkin kavereiden kanssa ja oli omatoiminen monissa asioissa. Vauva taas nukkui paljon (kuten vauvat aina) ja niinä aikoina ehdin antaa kahdenkeskistä aikaa viisivuotiaalle.

Edes kuopuksen täyttäessä kaksi (uhma? ei täällä näkynyt) ja isoveljen aloittaessa koulun oli mukavaa, että sain olla kotona vastaanottamassa koululaista. Pienemmän päiväunien aikaan teimme ekaluokkalaisen kanssa yhdessä läksyjä ja niin edelleen.

Riitoja ei pojilla ole oikeastaan ollut, siis sellaisia riitelykausia. Jotakin pientä kahinaa tietysti aina on, mutta ei sellaisia aikakausia, että "pojat eivät ole puoleen vuoteen saaneet mitään järkevää yhteistä tekemistä aikaan".

Pikkuveli ihailee isoveljeä, ja se ihailu suitsii myös isoveljen käytöstä osaltaan. Isoveli taas mielellään näyttää pienemmälle asioita, miten tehdään legoja, neuvoo matikassa ja englannissa ja juuri tänään siivosivat mun auton yhdessä. Siitä palkaksi annoin niille pizzarahat, ja lähtivät kahdestaan pizzalle tuohon kävelymatkan päähän. Pojat ovat nyt 14- ja 9-vuotiaat. Kun tulivat, menivät sohvalle pelaamaan pleikkaa kun ulkona sataa märkää lunta. Ei mitään riitoja.

Itse koen, että olen saanut nauttia molempien lasten vauva-ajasta täysin rinnoin (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti), molempien ikätasoinen kehitys on saanut huomiota vanhemmilta ja ikäero on paras mahdollinen. No, ymmärrän tietysti faktat eli ne, että lapset ovat samaa sukupuolta (mitähän yhteistä heillä olisi, jos toinen olisi tyttö? varmasti jotakin, mutta olen iloinen että ovat poikia, se helpottaa asiaa) ja sitten luonteet sopivat yhteen, mikä ei aina ole päivänselvää.

Minulla on kaksi vuotta vanhempi veli, ja meillä ei ollut lapsuudessa yhtään mitään yhteistä. Riitelimme aina, kilpailimme aina ja toisen naama ärsytti ihan helvetisti. No, nyt olemme erittäin hyvissä väleissä, eli ei sikäli murhetta. Mutta meidän pojat tulevat huomattavasti paremmin toimeen viiden vuoden ikäerolla kuin minä ja veljeni kahden vuoden erolla. Ehkä pointti onkin siinä, että vanhempi tajuaa pienen olevan NIIN paljon pienempi, ettei maksa vaivaa rääkätä sitä. No, oli miten oli, suosittelen.