Mikä tätä äitiä riivaa?

[uskoisin että.]

koittaa suojella lasten hampaita... ainakin noitten makeitten suhteen et ei saa ottaa...
lelujen ja muiden suhteen taas olisiko pelko äidillä että lapset rikkoisivat toisten omaisuutta vahingossa.

 

[fiia]

Mua kiinnostaa, että miten äiti perustelee kiellot lapsilleen. Vai perusteleeko ollenkaan? Olet varmasti kuullut sivusta, jos olette tekemisissä. Sanooko mielestäsi jotain järkeenkäypää eli vaikka: ei saa ottaa kakkua, koska olet jo syönyt paljon makeaa ja hampaat ei tykkää. Vai sanooko vain "ei, et saa ottaa kakkua".
Oletko siis koskaan kuullut äidin perusteluja?

 

[joo o]

No huh..
Tuli oma lapsuus mieleen.. En uskaltanut vielä yläasteellakaan mennä itse jääkaapille. 5 tai 6 luokalla päädyin kiusatuksi kun kaverini oli meillä syömässä ja maito loppui pöydästä. Kaverini käski hakea jääkaapista lisää ja kun en liikkunut oli menossa itse ottamaan, säikähdin ja suorastaan rukoilin tulemaan takaisin pöytään, kerroin etten saa mennä jääkaapille. Sen jälkeen kun kaverini suostui istumaan pöytään takaisin huusin äidilleni toiseen huoneeseen että saammeko ottaa lisää maitoa? Äitini tuli ja tiuskaisi et: pitääkö sitä olla noin avuton! :kieh:
Ja tosiaan jos olisin ollut yksin kotona ja mennyt jääkaapille sitä ei olisi suvaittu vaan olisi tullut huutoa ja mahdollisesti pahempaakin.

Äitini osti minulle vaatteet, päätti lempivärini (luonnollisesti sen värin jota en voinut sietää ) Tapetoi huoneeni seinät mm. sillä värillä :kieh: .
Ap:n tekstiin liittyen.. äitini päätti myös mm. mistä jäätelöstä tykkään Ei auttanut vastaansanominen vastaus oli että tämä on hyvää! Jos ei kelpaa niin ei tarvitse syödä ollenkaan. (siis esim. kaupassa en saanut ottaa samanlaista suklaapuikkoa vaan vaniljan, jos yritin alkaa sanomaan et haluan suklaan niin en saanut mitään )
Hän "päätti" myös mitä ajattelen, siis ainakin siinä mielessä että kertoili tutuille ja sukulaisille mitä olin mistäkin asiasta ollut mieltä. (oikeasti en hänelle mitään puhunut ja mielipiteenikin olivat yleensä ihan vastakkaiset ) ja kertoili kaikkia muitakin juttuja mitä olin muka hänelle puhunut.
Lapsena hän päätti mistä leluista tykkään ja monesti sain niitä leluja ja vaatteita mitä samanikäinen sukulaistyttö toivoi (minä en voinut sietää niitä ) Luonnollisesti minulle tulleet lelut olivat halpakopioita (barbeja joilla ei liikkunut raajat yms. ) Rahasta se ei ollut kiinni.
Sukulaistytölle saatettiin ostaa kaliimpiakin lahjoja.

Ruuasta vielä että muistan vieläkin kuinka joskus yöllä hiippailin vessaan, keittiön ovella pysähdyin ja mielettömässä nälässä toivoin että uskaltaisin mennä varastamaan kaapista jotain ruokaa. En uskaltanut. En vielä yläasteellakaan. Yläasteen jälkeen onneksi pääsin pois "kotoani"

 

[.]

up

 

[Maniac]

Sil on vintti pimeenä.

 

[äiti]

Kyllä munkin lapset kysyy kylässä luvan kaikkeen edellä mainittuun kun kyläpaikassa ollaan siivommin kuin kotona, mutta kotona ei niin paljon lupia kysellä. Mutta mun makuun tuo oli hiukan liian tiukkaa mutta parempi liian tiukka kasvatus kuin liian lepsu, niitä valitettavasti näkee liikaakin.

Samaa mieltä. meillä myös näin.

 

[hui]

No huh..
Tuli oma lapsuus mieleen.. En uskaltanut vielä yläasteellakaan mennä itse jääkaapille. 5 tai 6 luokalla päädyin kiusatuksi kun kaverini oli meillä syömässä ja maito loppui pöydästä. Kaverini käski hakea jääkaapista lisää ja kun en liikkunut oli menossa itse ottamaan, säikähdin ja suorastaan rukoilin tulemaan takaisin pöytään, kerroin etten saa mennä jääkaapille. Sen jälkeen kun kaverini suostui istumaan pöytään takaisin huusin äidilleni toiseen huoneeseen että saammeko ottaa lisää maitoa? Äitini tuli ja tiuskaisi et: pitääkö sitä olla noin avuton! :kieh:
Ja tosiaan jos olisin ollut yksin kotona ja mennyt jääkaapille sitä ei olisi suvaittu vaan olisi tullut huutoa ja mahdollisesti pahempaakin.

Äitini osti minulle vaatteet, päätti lempivärini (luonnollisesti sen värin jota en voinut sietää ) Tapetoi huoneeni seinät mm. sillä värillä :kieh: .
Ap:n tekstiin liittyen.. äitini päätti myös mm. mistä jäätelöstä tykkään Ei auttanut vastaansanominen vastaus oli että tämä on hyvää! Jos ei kelpaa niin ei tarvitse syödä ollenkaan. (siis esim. kaupassa en saanut ottaa samanlaista suklaapuikkoa vaan vaniljan, jos yritin alkaa sanomaan et haluan suklaan niin en saanut mitään )
Hän "päätti" myös mitä ajattelen, siis ainakin siinä mielessä että kertoili tutuille ja sukulaisille mitä olin mistäkin asiasta ollut mieltä. (oikeasti en hänelle mitään puhunut ja mielipiteenikin olivat yleensä ihan vastakkaiset ) ja kertoili kaikkia muitakin juttuja mitä olin muka hänelle puhunut.
Lapsena hän päätti mistä leluista tykkään ja monesti sain niitä leluja ja vaatteita mitä samanikäinen sukulaistyttö toivoi (minä en voinut sietää niitä ) Luonnollisesti minulle tulleet lelut olivat halpakopioita (barbeja joilla ei liikkunut raajat yms. ) Rahasta se ei ollut kiinni.
Sukulaistytölle saatettiin ostaa kaliimpiakin lahjoja.

Ruuasta vielä että muistan vieläkin kuinka joskus yöllä hiippailin vessaan, keittiön ovella pysähdyin ja mielettömässä nälässä toivoin että uskaltaisin mennä varastamaan kaapista jotain ruokaa. En uskaltanut. En vielä yläasteellakaan. Yläasteen jälkeen onneksi pääsin pois "kotoani"

Voi herranjumala :O Iso halaus sinulle kun tuollaista olet saanut kokea!

 

[Boogy]

muuhun en sano mitään. mutta mun lapsilla on tapa kysyä aina lupa joka asiaan...jopa vessaan menemiseen kysytään lupa....juontuu päiväkoti ympyröistä ja koulusta jossa aina pitää pyytää lupa....itse aina sanon joka kerta ei saa mennä vessaan ja ei saa ottaa välipalaa tai ei saa leikkiä toki saavat ....