Toggle sidebar

Mikä siinä pettämisessä viehättää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aivotonta touhua..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Joo, kyllä minun mielestäni mällit kasvoille todellakin on ns perverssiä, vähän sellainen puistattava surkuhupaisa pornokäytäntö todellakin.

Mieheni ei ole koskaan edes ehdottanut moista, ja jos katsomme filmin pätkää niin nauramme/"yökkäämme" yhdessä näille "herkkukohtauksille" ja ajattelemme miten vaikeaa on löytää laatukamaa erotiikasta.

Säälittävää jos mies ei koe täyttymyksen kuin vasta tuollaista tehdessään, a yhtä säälittävää nainen joka hädissään tuollaista tekee jotta pitää miehen itsellään, ja vioelä säälittävämpää jos tämä on jotenkin hyvän seksielämän mittari.

Pornosta ehdollistuutta kansaa, ihmekkös jos menee sukset ristiin sängyssä. ;)

Sen kyllä ymmärrän jos mies tai nainen haluaa sellaista himokkaampaa meininkiä, sellaista puhdasta rajua perusseksiä, kumppanin kanssa kun hellät tunteet tulee väkisinkin esiin. Tosin onneksi monille ne ovatkin niitä tärkeimpiä, ja muuta ei tarvitse lähteä hakemaan.

Mutta pitäisi osata itse tietää mitä haluaa, ja sen jälkeen ilmaista se kumppaniklle, ja jos ei sopuun päästä, on ero parempi kuin tuollaiset pelkurimaiset petturuudet. Miksi kaikki pitäisi saada, kiltti vaimo ja priva huora?
 
Alkuperäinen kirjoittaja viveca v.:
Joo, kyllä minun mielestäni mällit kasvoille todellakin on ns perverssiä, vähän sellainen puistattava surkuhupaisa pornokäytäntö todellakin.

Mieheni ei ole koskaan edes ehdottanut moista, ja jos katsomme filmin pätkää niin nauramme/"yökkäämme" yhdessä näille "herkkukohtauksille" ja ajattelemme miten vaikeaa on löytää laatukamaa erotiikasta.

Säälittävää jos mies ei koe täyttymyksen kuin vasta tuollaista tehdessään, a yhtä säälittävää nainen joka hädissään tuollaista tekee jotta pitää miehen itsellään, ja vioelä säälittävämpää jos tämä on jotenkin hyvän seksielämän mittari.

Pornosta ehdollistuutta kansaa, ihmekkös jos menee sukset ristiin sängyssä. ;)

Sen kyllä ymmärrän jos mies tai nainen haluaa sellaista himokkaampaa meininkiä, sellaista puhdasta rajua perusseksiä, kumppanin kanssa kun hellät tunteet tulee väkisinkin esiin. Tosin onneksi monille ne ovatkin niitä tärkeimpiä, ja muuta ei tarvitse lähteä hakemaan.

Mutta pitäisi osata itse tietää mitä haluaa, ja sen jälkeen ilmaista se kumppaniklle, ja jos ei sopuun päästä, on ero parempi kuin tuollaiset pelkurimaiset petturuudet. Miksi kaikki pitäisi saada, kiltti vaimo ja priva huora?
Click to expand...

Niin mitkä hommelit ovat sinusta riittävän "tervehenkisiä" jotta voit niihin osallistua ilman että koet sen alentavan arvoasi?


 
aikaisemmassa suhteessani petin paljon.
Pahin taisi olla se kun petin vaimoani ja salarakastani samanaikaisesti.

Luulempa että pettämiseen syyt ovat itsessä ja huonossa itsetunnossa.
Täytyy todistella itselleen että on haluttava.

Sitä olen pohtinut miksi ihmeessä naiset suostuivat ehdotuksiini, tai ei usein edes tarvinnut ehdottaa vaan homma vaan tapahtui.

Päätin uuden suhteen aloittaessani että nyt kokeillaan suhdetta jossa en petä.
Kun ensivaiheesta pääsee ylitse, huomaa että paljon enemmän saa omasta rakkaastaan ilman muita "säätöjä".

Vaikeuksiahan sitä aluksi oli kun kävi kaverien kanssa reisussa joilla aikaisemmin on tullut säädettyä. Mutta muutaman reissun jälkeen bailaa täysillä ja sitten omaan huoneeseen yksin nukkumaan.
Aamulla morkkikset ovat aivan toisenlaisia, lähinnä viinasta johtuvia.

Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan tälläistä vaihtoehtoa.

Ei, turha luulla että istun hiljaa nurkassa.Joraan, flirttailen ja keskustelen edelleen muitten naisien kanssa, mutta osaan jättää asiat siihen mukavaan vaiheeseen.

 
siis, ei tulisi mieleenikään yrittää naista sänkyyn, ihan vain naimisen takia. En katsoisi sitä niin vaativaksi tempuksi, että sillä voisin nostaa itsetuntoani. Oikeastaan olisin silloin väline, tai halpaa makkaraa, ei sitä en ole. Miten minä voisin sitten osoittaa omalle naiselleni, että hän on jotakin ainutlaatuista ja hänellä on se, josta toiset voivat nähdä vain unta.
Tietysti näitä tyydyttäjiä ja työmehiläisiä tarvitaan, mutta antaa heidän olla siinä uskossa, että he saavat jotakin. (tosiasiassa heitä käytetään hyväksi)
 
Monilla tuntuu tosiaan olevan se käsitys, että kakkua voi sekä syödä että säästää. Tiedän miehenikin haaveilevan seksistä muiden kanssa ja fantasioidahan aina saa - en itsekään unissani pitäydy vain miehessäni - mutta todellisuudessa pettäminen ei ole niin yksinkertaista, että vetäistään laakit ja se oli sitten siinä tunteidenkin osalta. Monikohan pettäjä on yllättynyt tunneriepotuksesta, johon vieras peti ajaa? Vai voiko todella pettämisen "hoitaa" niin, ettei tunne syyllisyyttä? Itseni on vaikea ymmärtää etenkin sitä, miten parisuhde oikein jatkuu pettämisen rinnalla. Jos itse haksahtaisin johonkuhun muuhun kuin siippaani, niin se olisi pitkällisen ihastumisen tulos. Ja ihastuksen huumassa tuskin jaksaisin siippani naamaa katsella, vaan ero olisi mielessä. Jos taas siippa edelleen kiinnostaisi enemmän kuin ihastus, ero tuntuisi liian radikaalilta vedolta ja siten uusi tuttavuus seksikuvioineen jäisi toteutumatta kokonaan.
 
En tiedä kuinka hedelmällistä on sellaisten ihmisten, jotka eivät kykene edes kuvittelemaan itseään pettämässä puolisoaan, vastata kysymykseen
"mikä siinä pettämisessä viehättää?"

Just sayin'
 
Alkuperäinen kirjoittaja salasalaatti:
Mikä viehättää:
- löytää naiseutensa
- kemioiden kohtaaminen
- sielujen sympatia
- se tuntuu niin oikealta
- jännitys
- seksuaalinen nautinto
Click to expand...

Ja näitä edellä mainittujako ei voi tuntea sen vakituisen kumppanin kanssa? Oma poikaystäväni saa kyllä minut tuntemaan kaikki yllä mainitut, että en edelleenkään tajua sitä pettämisen pointtia.

 
Onkohan oikeasti mitään, mitä yksikään pettäjä voisi sinulle sanoa, joka saisi sinut ymmärtämään pettämistä?

Tuskin.

Mikä siis on tivaamisesi pointti? Että pääset kertomaan omia mielipiteitäsi?
 
En tiedä mikä siinä pettämisessä viehättää. Musta outo kysymys kaiken kaikkiaan. Viehättää???? Voiko jotakuta viehättää toisen ihmisen loukkaaminen, satuttaminen, elämän suistaminen raiteiltaan? Ketä viehättää julmuus läheisintä ihmistä kohtaan?

Mä tiedän miksi en ole koskaan pettänyt, enkä tule pettämään. Ikää on 40+, tässä iässä on jo perspektiiviä omaan sielunelämäänsä. En ole pettänyt, enkä petä, koska se on väärin. Jotkut asiat tässä elämässä ovat musta-valkoisia. Oikeita tai vääriä. Niin mut on aikoinani kasvatettu, ja niin olen kasvattanut lapseni. Joku puhui aiemmin moraalista. Ehkä se on sitten sitä. Mun moraaliani. Siitä taipuminen ja joustaminen tekisi musta omissa silmissäni jotain, jota en halua olla. En halua olla missään tilanteessa läheisilleni julma, satuttava, loukkaava. Enkä halua, että minua kohdellaan niin. Miksi ihmeessä siis kohtelisin muita tavalla, jota en hyväksy itselleni. Minun moraalini ei taivu sinne asti, että oma hedonistinen mielihyvänhaku riittäisi syyksi.

Olen kyllä pitkän avioliiton ja parisuhteen aikana ihastunut toiseen mieheen. Mitään en tehnyt, eikä mitään tapahtunut. Tämä mies ei koskaan saanut tietää varmasti, arveli kyllä. Meillä meni silloin oman miehen kanssa huonosti, pienet lapset, puuduttavaa arkea, toinen oli kuin kaveri. Silti. Jossain on oltava ihmisen selkäranka.
 
Minusta olisi ollut hyvin kiinnostavaa kuulla pettäjien ajatukia aiheesta "mikä siinä pettämisessä viehättää?"

Minusta on puuduttavan ja tuskallisen tylsää - ja ennalta arvattavaa - kuulla ei-pettäneiden ajatuksia aiheesta "miksi en koskaan ymmärrä pettämistä".
 
Luulen että pettäjä kokee niin että pettämisessä on enemmän jännitystä kuin jos sinkkuna sähläilisi omiaan. Lisäksi moni voi haksahtaa varattuun koska ei tarvitse pelätä että hän jäisi roikkumaan ja vaatimaan heti parisuhdetta tms. Monelle pettäjälle tuleekin kova arki vastaan sitten kun oma parisuhde on sössitty ja ollaankin vapaana vapailla markkinoilla. Ei se olekaan niin helppoa se petiseuran etsiminen, ei se tunnukaan niin ihmeelliseltä jne. Ei kukaan voi pidemmän päälle nauttia pelkästä kylmästä suorittavasta seksistä ilman läheisyyden tunnetta ja toisen ihmisen rakkautta. Ei siitä jää mitään käteen. Ihan oikeasti. Mutta harmi vaan että moni kokee tämän vasta kantapään kautta, sitten kun on jo liian myöhäistä katua.

Joillekin jää liiaksi tämä kylmä suorittava rooli päälle eivätkä he koskaan pysty "normaaliin" rakkaudelliseen parisuhteeseen. Heidän täytyy jatkuvasti hypätä kukasta kukkaan koska eivät ole muuta tapaa oppineet. He jäävät käytöksensä orjiksi. Surullista mutta niin totta.
 
Onko niin, että ne jotka pettävät puolisoaan, eivät ole löytäneet sitä oikeaa sielun kumppania, jonka kanssa voisi toteuttaa omia juttujaan?
Jos oikeasti arvostaa puolisoaan, ei voi pettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myrkkysumakki:
Onkohan oikeasti mitään, mitä yksikään pettäjä voisi sinulle sanoa, joka saisi sinut ymmärtämään pettämistä?

Tuskin.

Mikä siis on tivaamisesi pointti? Että pääset kertomaan omia mielipiteitäsi?
Click to expand...

Etkö ymmärrä, että uskollisen ihmisen vastaus on vastakohta pettäjän vastaukselle. Ja voit aivan hyvin lukea myös uskollisen ihmisen kirjoituksesta pettäjän ajatukset, siis kunhan vain käännät ne vastakkaisiksi:)

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja myrkkysumakki:
Onkohan oikeasti mitään, mitä yksikään pettäjä voisi sinulle sanoa, joka saisi sinut ymmärtämään pettämistä?

Tuskin.

Mikä siis on tivaamisesi pointti? Että pääset kertomaan omia mielipiteitäsi?
Click to expand...

Etkö ymmärrä, että uskollisen ihmisen vastaus on vastakohta pettäjän vastaukselle. Ja voit aivan hyvin lukea myös uskollisen ihmisen kirjoituksesta pettäjän ajatukset, siis kunhan vain käännät ne vastakkaisiksi:)
Click to expand...

En.

Petettynä ja uskollisena tiedän, miltä petetystä ja uskollisesta tuntuu. Lisäksi tällä palstalla enemmistö kirjoituksista on siitä näkökulmasta.

Minusta olisi ihan asiallista antaa pettäjien puhua ihan omasta puolestaan, eikä tunkea joka väliin näitä "Moraalia!" "Selkärankaa!" huuteluja.

Booooooooooriiiiiiiiing.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myrkkysumakki:
Onkohan oikeasti mitään, mitä yksikään pettäjä voisi sinulle sanoa, joka saisi sinut ymmärtämään pettämistä?

Tuskin.

Mikä siis on tivaamisesi pointti? Että pääset kertomaan omia mielipiteitäsi?
Click to expand...

Ei vaan pointti on se, että miksi sitä pitää tehdä, mikä on se perimmäinen syy? Kuten sanottu, niin en minä ainakaan alkaisi pettämään sen takia, että joku joka ei ole kumppanini, kehuu kauniiksi ja mielistelee ja saa tuntemaan itseni naiseksi.

Ei tarvitse ottaa osaa tähän avaamaani keskusteluun, jos tulee vain ilkeitä kommentteja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en tiedä:
En tiedä mikä siinä pettämisessä viehättää. Musta outo kysymys kaiken kaikkiaan. Viehättää???? Voiko jotakuta viehättää toisen ihmisen loukkaaminen, satuttaminen, elämän suistaminen raiteiltaan? Ketä viehättää julmuus läheisintä ihmistä kohtaan?

Mä tiedän miksi en ole koskaan pettänyt, enkä tule pettämään. Ikää on 40+, tässä iässä on jo perspektiiviä omaan sielunelämäänsä. En ole pettänyt, enkä petä, koska se on väärin. Jotkut asiat tässä elämässä ovat musta-valkoisia. Oikeita tai vääriä. Niin mut on aikoinani kasvatettu, ja niin olen kasvattanut lapseni. Joku puhui aiemmin moraalista. Ehkä se on sitten sitä. Mun moraaliani. Siitä taipuminen ja joustaminen tekisi musta omissa silmissäni jotain, jota en halua olla. En halua olla missään tilanteessa läheisilleni julma, satuttava, loukkaava. Enkä halua, että minua kohdellaan niin. Miksi ihmeessä siis kohtelisin muita tavalla, jota en hyväksy itselleni. Minun moraalini ei taivu sinne asti, että oma hedonistinen mielihyvänhaku riittäisi syyksi.

Olen kyllä pitkän avioliiton ja parisuhteen aikana ihastunut toiseen mieheen. Mitään en tehnyt, eikä mitään tapahtunut. Tämä mies ei koskaan saanut tietää varmasti, arveli kyllä. Meillä meni silloin oman miehen kanssa huonosti, pienet lapset, puuduttavaa arkea, toinen oli kuin kaveri. Silti. Jossain on oltava ihmisen selkäranka.
Click to expand...

kiitos tästä asiallisesta kommentista. Siksi kirjoitinkin, että "viehättää", koska jotkut tuntuvat vain kerta toisensa jälkeen toistavan sitä samaa kaavaa, että petetään yhä uudelleen, vaikka olisi jäänyt kiinnikin.
Minutkin on kasvatettu samaan tyyliin. Ja ikää minulla on alle 30. Itse olen petetyksi tullut aikoinaan, joten en sitä jaksa ymmärtää tänäkään päivänä, että miten toinen voi vain "lipsahtaa" jonkun toisen syliin ja sitten pyydellään sori.
 
JA tämän keskustelun avauksella halusinkin lähinnä kokemuksia niiltä jotka pettävät, että mikä se viehätys siinä on ja miksi he sitä tekevät, sillä me jotka emme ole koskaan pettäneet / emme sitä tule tekemään, emme voi ymmärtää, että miksi pitää pettää.

Oliko täydentävästi sanottu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja aivotonta touhua...:
JA tämän keskustelun avauksella halusinkin lähinnä kokemuksia niiltä jotka pettävät, että mikä se viehätys siinä on ja miksi he sitä tekevät, sillä me jotka emme ole koskaan pettäneet / emme sitä tule tekemään, emme voi ymmärtää, että miksi pitää pettää.

Oliko täydentävästi sanottu?
Click to expand...

Itse en voinut kuvitella pettäväni kunnes 50 vuoden iässä huomasin sen tehneeni. Senkin jälkeen kaksi kertaa.

Jokaista kertaa seurasi kyllä paha olo ja hävetti kovasti. Eka kerralla kuvittelin että taivas putoaa niskaan, toka kerralla ihastuin ja kärsin sitten siitäkin.

Kolmas kerta tuli vähän puskista kun jo luulin osanneeni lopettaa.

Mikä näissä jutuissa viehätti? No selvispäin mitään ei olisi tapahtunut, se on aivan varmaa. Mutta kuten joku jo taisi mainita niin osittain varmaan se että yhtäkkiä huomaa vielä kelpaavansa. Oma avioliitto kun välillä tuntuu enemmän sisar-veli suhteelta.

Saan kyllä edelleen vaimoltani seksiä, mutta en läheskään niin usein kuin tahtoisin. Ennen kaikkea en huomaa mitään kovin suurta intohimoa hänen puolelta. Ok, en valita, käyhän se näinkin ja siihen jollain tavalla tottuu ja edelleen rakastan vaimoani enkä tahdo erota.

Mutta sitten joku nuori (tai ainakin nuorempi) hyvännäköinen nainen puoliväkisin raahaa mukanaan, suutelee intohimoisesti (vaimo ei moneen vuoteen ole suudellut) ja selvästi osoittaa olevansa juuri meikäläisestä kovinkin innostunut, niin siitä vanha gubbe sekoaa.

Jälkikäteen sitten seuraa paha olo. En siis puolusta tekosiani, mutta kun ap halusi tietää mikä siinä viehättää niin vastasin omasta puolestani. Siis vain omasta puolestani.
 
Kaivattiin pettäjän mielipidettä ja minäpä nyt sitten kerron oman tarinani ajalta, jolloin petin silloista kumppaniani.
Tulimme loistavasti toimeen arjessa, pidimme samoista asioista ja meidän huumorintajumme osuivat loistavasti yksiin. Arvopohjamme oli samanlainen. Saatoimme puhua ihan mistä tahansa ja tuntui, että olin löytänyt kodin hänen luotaan.

Kun aloimme seurustella, olin vielä kokematon neitsyt fyysisesti, mutta mielikuvituksessani olin käynyt läpi jo ties minkälaista kiihkeää kohtaamista. Seksi suhteessamme oli teknisesti hyvää ja mies taitava ja huomioiva rakastaja. Kuitenkin minulla oli sellaisia seksuaalisia perversioita, jotka olivat aina kuuluneet seksuaalisuuteeni - siis ihan pienestä asti olin niistä fantasioinut ja pitänyt niitä seksiin luontaisesti kuuluvina asioina. Kumppanini ei ollut näistä asioista kiinnostunut, vaikka yritin kovasti houkutella ja puhua siitä, miten tärkeää näiden elementtien lisääminen seksiin minulle oli.

Ajan myötä seksi alkoi tuntua minusta pakkopullalta, koska perusseksi ei ollut minulle tarpeeksi. Yritin toistuvasti keskustella asiasta kumppanini kanssa, mutta hän sai aina itku- tai raivokohtauksen ja nimitti minua sairaaksi. Kumppanini oli hyvin viriili, ja halusi seksiä vähintään kerran päivässä. Minua taas ei huvittanut ollenkaan, koska en kokenut saavani seksistä henkistä tyydytystä. Minulle tuli kiihottumisongelmia. Porno toimi hyvin kiihottimena, mutta kumppanini ei halunnut sellaista mukaan, koska tällöin "en kiihottunut hänestä vaan niistä toisista ihmisistä". Aloin tuntea itseni ja seksuaalisuuteni likaiseksi, koska tunnuin aina tekevän jotain väärin.

Arki kuitenkin sujui edelleen ja rakastin kumppaniani, joka oli paras ystäväni. En voinut ajatellakaan, että lopettaisin kaikilla muilla tasoilla ihanan suhteen kuin seksuaalisella puolella. Niinpä etsin itselleni "salarakkaita", joiden kanssa minulla oli puhtaita seksisuhteita. Pidin aina huolta siitä, että kumppanini olivat myös varattuja - en kaivannut mitään ihastumisia tai muita, sillä elämässäni oli jo rakkautta tarpeeksi. Uskoin, että kun sain olla seksuaalisesti vapaa ja hyväksytty muualla kuin kotona, se vapauttaisi myös seksuaalisuuteni kotona. Ja niin minä vapauduinkin. Tajusin, miten tärkeää seksuaalisesti yhteensopiva kumppani ihmiselle on. Tajusin, että minulla on oikeus vaatia, että kumppanini ottaa minun haluni huomioon, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa, että seksuaalisuuteni on "sairas". Niinpä päätin lopulta erota kumppanistani.

Olen nyt löytänyt miehen, jonka kanssa sovin yhteen sekä seksuaalisesti että arkielämässä. Olemme olleet yhdessä jo seitsemän vuotta, enkä kertaakaan ole edes harkinnut pettämistä. Minulla pettäminen oli siis oire huonon suhteen aiheuttamasta pahasta olosta.

Tiedän kyllä, että tein väärin. Minun olisi pitänyt olla rohkeampi ja lähteä suhteesta jo aiemmin, mutta inhimillisenä ihmisenä pelkäsin liikaa. Ja aiheutin sillä turhaa tuskaa. Vuosien myötä olen kuitenkin antanut anteeksi itselleni ja toivon, että ex-kumppanini ei saanut pysyviä vaurioita sieluunsa.
 
Minä petin, koska suhde silloiseen mieheeni oli täysin finaalissa. Rakkaus oli hiipunut, seksiä ei ollut lainkaan, mies juopotteli ja elämä oli todella ankeaa.
Ennen kuin ehdin vakavasti harkita eroa, ajauduin suhteeseen perheellisen, myöskin huonossa liitossa eläneen miehen kanssa. Sitä kesti pari ihanaa vuotta. Eikä se ollut mitäään pelkkää seksiä vaan todella antoisa, lämmin ihmissuhde. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin hänen kanssaan.

Suhde kuitenkin päättyi useistakin eri syistä. Hän ei tahtonut erota vaimostaan, mutta minä halusin päästä elämässä eteenpäin. Jätinkin mieheni ja nyt seurustelen mukavan uuden miehen kanssa, jota ei tulisi mieleenikään pettää.

Asian kokeneena ymmärrän, että pettää, jos oma parisuhde ei toimi. Mutta jos omassa liitossa kaikki on hyvin, ja silti hyppää vieraissa - sitä en oikein ymmärrä. Eikä pettämisessä mikään minua "viehättänyt" kuten aloittaja sanailee. Ei se ollut mikään vekkuli seikkailu vaan aitoa elämää. Ilman sitä kokemusta olisin varmaan kuollut tai tappanut silloisen mieheni.
 
Minulla ja avomiehelläni on kohta kaksi vuotta mennyt heikommin. Mistään ei puhuta, näytetä tunteitaan tai mitään. Jos asioista koittaa puhua, se päättyy v..ttuiluun eikä sitä jaksa enää kuunnella. Hän on 95 % täydellinen, mutta ne muutamat pienet asiat.. Olen pyytänyt, vaatinut, itkenyt, raivonnut. Tuntenut itseni jo kauan todella riittämättömäksi ja huonoksi. En enää osaa lähestyä häntä, koska olen niin tuhannet kerrat saanut pakit, joskus hän ei reagoi mitenkään. Miten jaksaisin mennä syliin, jos edes kättä ei voi kietoa ympärilleni. Sen lisäksi että sairastan masennusta - jolloin tarvitsisin rakkautta vielä paljon enemmän. Miehen mielestä minussa ei ole mitään vikaa ja on ymmällään, miksi asiat ovat tässä pisteessä. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt, pahalla tuulella sitten lapsilleni. Mutta viime aikoina jutut pitkäaikaisen vasta eronneen ystäväni kanssa ovat menneet vähän "väärille" alueille, hän saa minut tuntemaan itseni kauniiksi, haluttavaksi, oikeaksi naiseksi. Näkee silti minussa äidillisen lempeyden ja lämmön. Olen varmaan muutaman kuukauden harkinnut, pettäisinkö vai en..jossittelua ja miettimistä.. En tiedä. Enkö minäkin jo ansaitsisi edes kerran jotakin?
 
Ei se paneminen nyt niin ihmeellistä ole. Itse pidän ns.henkistä pettämistä huomattavasti pahempana kuin kännissä yhden yön panoja. Toiset elää elämäänsä niin, että tilaisuuden tullen yön voi viettää siellä, toisen täällä. Ei se pano todellakaan niin ihmeellistä ole. Mutta jos pitää ns. toista suhdetta yllä, tapailee aina kun mahdollista, soittelee, viestittelee ja ajattelee toista, silloin pettäminen on jo vakavampaa. Mutta ketään en tuomitse, itse kun en vapaan miehen kanssa suhteeseen edes lähde. Pitäisikö kaikkien elää samalla, perinteisellä tavalla?
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa