No mikä siinä sitten on niin kamalaa että lapsi joutuu päiväkodissa kuulemaan joulun tarinan uskonnolliselta kannaltakin? Jos kotonakin asioista puhutaan niin miksi muualla pitäisi niin tiukasti pysytellä pois?
No juuri siinä, mistä tässä on yritetty kertoa: kun on uskonnonvapaus. TUNNUSTUKSELLISUUS on se, jota ei haluta. En halua, että lapselle tullaan painottamaan pyhäkoulussa totuuna Jeesusta. Sen enempää kuin haluan, että hänelle painotettaisiin Allahin olevan totuus. En halua helvettitarinoita palkintona siitä, ettei uskota. Tai että pääsee taivaaseen, kun kuolee. Tai että enkeleitä kulkee vierellä suojelemassa. Tai että Jeesus on Jumalan poika ja Jumala näkee kaikkialle.
Eikä pidä tosiaan aina niihin ääripäihin tai ääriesimerkkeihin yrittää vedota. Eikä siihen, että erilaisuus olisi jotenkin lasta vaurioittavaa tai pahasta. Jos vaihtoehtona on tosiaan se, että meidän kaikkien tulisi olla lampaita ev-lutteina, niin silloin ollaan metsässä pipo silmillä suostumatta näkemään, kuinka loppujen lopuksi rikasta se erilaisuus onkaan. Se vain tahdotaan tukahduttaa.
Jos tarhassa on pyhäkoulu jossa kerrotaan totuuna Jeesuksesta, lapsi ei osallistu. Jos muut lapset ovat joulujuhlaan tehneet seimikuvaelman, fine, katsokoon. Se menee siinä tonttujen lomassa kuitenkin. Se ristiriita on merkittävä jos lapsi pakotettaisiin uskomaan johonkin, mihin vanhemmat (tai lapsi itse) ei usko.
Sitten se valinta. Ne isommat osaa valita. Koska silloin se ajattelukin on kehittynyt niin paljon. Sen valinnan eteen on tehty oikeaa ajatustyötä. Ymmärrätkö.
Uskonnollista perinteistä muuten: Nuorin, joka näki verisen Jeesuksen roikkuvan ristillä, piirsi kotona ristin ja tuskaisen ihmisen ristille. "Äiti, hautausmaan vaarallisin risti on sellainen, johon pistetään ihmisiä roikkumaan, varo niitä aina". Ei hän vielä ymmärrä sitä symbolista merkitystä, se näyttäytyi vaan äärettömän raakana. Luciaperinteestä kun keskimmäinen kysyi, niin päästiin silmien puhkomiseen, niin keskimmäinen tajusi, että äiti taisi mokata sadun valinnassa... Hee, noh, keskimmäinen ja vanhin ovat niin isoja, että jäivät pohtimaan miksi monet uskonnolliset perinteet ovat niin raakoja ja verisiä ja marttyyripainotteisia.