Mikä siinä on et eron jälkeen isät ei välitä lapsistaan? ??!!!????!!??!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Entajuuen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Entajuuen

Vieras
Tuli tost yhest ketjust mieleen tää asia.. Mun miehelle lapset on kaikki kakessa ja se ei ikinä suostuisi siihen et olis vain joskus viikonloppu isä jos sitäkään. Mä nään mun ympärillä niin paljon tätä et eronneet vanhemmat tyyliin tappelee et kun ei halua sitä ja tätä ja tota päivää olla OMIEN LASTEN KANSSA???? Mä kuolisin varmaan jo viikossa ikävään jos en lapsiani näkisi.. miten se voikaan niin usein mennä näin et erotessa nippanappa isä ottaa lapset kerran kuussa kun ennen oli täysipäiväinen isä ???? Mun mies sano et jos me joskus eroaisimmme niin hän pitäisi lapset kun ei voi päästää irti..
 
Tuleekohan siinä joskus taistelua siitä, kummalla on niin sanotusti enemmän "vapaa-aikaa"? Kun lapset ovat sillä toisella, se ei myöskään pääse harrastamaan omiaan, läl läl lää... Kiusa se on pienikin kiusa.
 
että useimmiten lapset on isillä n. 4pv kuussa, ja loput äidillä, onko ihan tasapuolisesti taakka jaettu silloin?

ihan turha omia ensiksi kakarat ja sitten ihmetellä jos mies päästää irti kokonaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Scindapsus
Mä en vois ikinä satuttaa mun lasta niin et en haluaisi omien menojen takia ottaa.. ihan kamalaa.. erossa asuminenkin olis sydäntä särkevää kun tiedän kuonka paljon lapset ovat kiinni vanhemmissa ja vanhemmat niissä.. onko oikeesti noin sairaita vanhempia olemassa että ei ota omaa lastaan kun haluaa kiusata jos toisella meno.. hyi v... ei oo tainnu ikinä lastaan edes rakastaa jos noin psyykkisesti haluaa lastaan satuttaa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mikä siinä on;28618203:
että useimmiten lapset on isillä n. 4pv kuussa, ja loput äidillä, onko ihan tasapuolisesti taakka jaettu silloin?

ihan turha omia ensiksi kakarat ja sitten ihmetellä jos mies päästää irti kokonaan.

Mua taas ihmetyttää tuttujen tilanne. Mies ollut erittäin tasapuolisesti osana lasten elämää, viettäneet aikaa keskenään vanhempi+muksut vaihdellen kumpi aikuisista läsnä kun toinen on mennyt harrastuksissa tai kavereiden kanssa. Erotessa sopivat ensin että vuoroviikot tmv. otetaan että lapset saavat pitää molemmat vanhemmat ja että molemmat näkevät lapsia paljon. Sitten isä päättikin ettei halua lapsia ollenkaan. Taistelun jälkeen, lastenvalvojan lähes pakottamana, suostui ottamaan sen 4pv/kk. Jotenkin ihan sairasta. En vaan käsitä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja mikä siinä on;28618203:
että useimmiten lapset on isillä n. 4pv kuussa, ja loput äidillä, onko ihan tasapuolisesti taakka jaettu silloin?

ihan turha omia ensiksi kakarat ja sitten ihmetellä jos mies päästää irti kokonaan.

kerronpa sulle yhden jutun,se vika on siellä miehen korvien välissä! mun esikosien isä päätti odottaessani lastamme,että hän ei halua isäksi... no tusota on 10v aikaa...eipä oo isän roolia hoitanut. Kuopuksen isä siitä lähtien kun oli kuvioissa mukana hoisi puoliksi jopa tämän ei biolapsen. erottuamme hän on oman lapsensa hoitanu tasan 50% ellei jopa ylikin! mutta hän onkin hyvä isä!
 
Mä olen vierestä seurannut tapausta, jossa isä kyllä välitti lapsista eron jälkeenkin, mutta äiti ei halunnut antaa lapsia isälle, koska yritti saada exänsä tulemaan aina tapaamaan häntä. Ja aina kun mies meni, ne tapaamiset kuitenkin päättyi huonosti, kun tämä nainen tajusi, ettei saisi miestä palaamaan. Sitten mies löysi uuden naisen ja taas oli syy olla antamatta lapsia. Jne. Jne. Välillä mä ihmettelen, että kaiken sen kiristämisen ja häiriköinnin jälkeen isä jaksoi yrittää olla osa lastensa elämää. Oma elämä kun oli aivan sekaisin.

Toisaalta tiedän yhden tyypin (ex-työkaveri) joka totesi toiselle tyypille, joka oli saanut uuden vaimonsa kanssa lapsia, että nämä lapset varmaan pysyy. Lapsia oli siis edellisestäkin liitosta. Tyyppi kaksi oli ihan että mitä, KAIKKI lapset pysyy. Tyyppi ykkönen ei ollut pitänyt mitään yhteyttä lapseensa.
 
[QUOTE="neppari";28618230]kerronpa sulle yhden jutun,se vika on siellä miehen korvien välissä! mun esikosien isä päätti odottaessani lastamme,että hän ei halua isäksi... no tusota on 10v aikaa...eipä oo isän roolia hoitanut. Kuopuksen isä siitä lähtien kun oli kuvioissa mukana hoisi puoliksi jopa tämän ei biolapsen. erottuamme hän on oman lapsensa hoitanu tasan 50% ellei jopa ylikin! mutta hän onkin hyvä isä![/QUOTE]

siellä ämmien korvien välissä, koska kuvittelevat että oikean isä-lapsi suhteen muodostaminen ei vaadi kuin pari päivää kuussa.

kun minun vanhempani erosivat, sain vapaasti olla kummallakin niin paljon kuin halusin, koskaan ei tarvinnut kinastella ja ihmetellä että "kun tota ei selkeesti oma lapsi kiinnosta!"

toista se oli isoveljen kanssa, jota äitinsä (meillä on siis eri äidit) käytti tätä aseenaan, aluksi ei suostunut antamaan ollenkaan hoitoon ja asia jouduttiin ratkomaan käräjillä.

sitten se kävi ehkä kerran pari kuussa, ja sen kyllä huomaa ihan nykyisinkin kun ollaan porukassa, se veli tuntuu enemmänkin joltain hyvältä kaverilta, kuin veljeltä, ja isän ja veljen suhde on selkeästi paljon kylmempi kuin minun ja isän.

ei siinä, itse en koskaan suostuisi mihinkään tuollaiseen pilipali järjestelyyn kuten joka toinen vkl, mutta ymmärrän kyllä miten joillakin saattaa into siihen omaan lapseen lopahtaa kokonaan, kun ei sitä välttämättä enää edes tunne jossain vaiheessa juurikaan, jostain kumman syystä..
 
Hyi v..... miten voi joku lastaan noin satuttaa että ei anna isää tavata.. isä ei halua tavata.. Mä voin jo nyt pahoin kun lapsi itkee aamulla isin perään kun lähtee töihin se on niin isin tyttö...
 
Onneksi mun lapsen isä välittää. Nyt just lapsi oli reilun viikon isänsä luona, pari kertaa näki äitiään siinä välissä. Muutenki näkee usein, paitsi nyt tulee kuukauden tauko mutta sitte taas jatkuu sama ettei montaa päivää kulu tapaamatta. :) Mulle oma aika on niin tärkeää etten edes suostuis siihe että tapais vain joka toinen viikonloppu, ainakaan vielä kun lapsi on niin pieni (2v).
 
Hyi miten voi tottua omaan aikaan nuin vain.. ou jee lapsi viikon poissa. .jihuu... SIIS KAMALAA :O tuommonen kostaminen on lastensuojelun asia kun käytetään lapseen psyykkistä väkivaltaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja etkö tiennyt;28618312:
naiset on henkisen väkivallan mestareita, ja lapset heidän tehokkain ase?

Jotkut naiset on. Sekä miehiin että naisiin mahtuu kaikenmoista. Mun miehen lasten äiti kuuluu tuohon mainitsemaasi porukkaan, mutta lapset ovat jo isoja ja onhan se äidin käytös myös vaikuttanut heidän väleihinsä. Äiti ei ole onnistunut lapsia manipuloimaan.
 
tämäkin mieleen siitä kun vanhempani erosivat.
olin silloin 12 vuotias, eli lain mukaan sain itse päättää kummalle jään. (isä vielä lykkäsi eroa jotta hänellä olisi edes joku sauma)

ja sitten päätinkin että jään isälle, niin jumalauta mikä shokki se oli hameväelle!
jouduin jopa sossutanttojen kuulusteltavaksi, siellä ne sitten kyseli "tekeekö isi joka päivä ruokaa?" "peseekö isi pyykkejä"

sanoin niille lehmille suoraan että enkai minä nyt helvetti niin tyhmä ole, että jäisin isälle joka ei minusta huolehtisi, minä itse siis loukkaannuin siitä että isääni epäiltiin heti alkumetreillä.

jos olisin jäänyt äidille kuten automaagisesti kaikki heti oletti, ei varmasti olisi mitään tuollaista naurettavaa vatvomista ollut.

ps. ne kaikki sossutantat oli muuten naisia.
 
Minä tahdon tasan varman,taatun vastauksen tuohon kysymykseen myös.Eroosta on nyt kohta 5v,ja isukkia ei liikuta mikään,vaikka soitin itkien pojan olevan sairaalassa sen saakutin seittemässä letkussa (allergia reaktio) niin yks oli vaan "omasihan tuo on..."
 
Mua ihmetyttää myös se, miksi näit erolapsia on niin paljon ja miksi niin monelle äidille tulee täytenä yllätyksenä, ettei isiä kiinnosta lapsi eron jälkeen. Siis en tarkoita mitenkään pahalla eronneita ihmisiä kohtaan. Ymmärrän, että erilaisia ja vaikeita tilanteita. Silti näiden määrä yllättää. Tehdäänkö ne lapset tuntemattoman ihmisen kanssa ja sitten huomataan, että "hui toi onkin tollanen, eikä yhtään sellainen kuin kuvittelin". Sitten erotaan ja sen jälkeen taas äimistellään, kun se tekee vielä noinkin (ei pidä lapseen yhteyttä). Ja näitä isiä voi olla vielä monia samalla naisella.

Itse olen pitänyt periaatteena (ja kokenut sen äärimmäisen tärkeäksi), että lapsia ei tehdä hetken mielijohteesta ja niin kauan, kun lapsi ei ole harkitusti tulossa, ehkäisystä pidetään huolta. Lasta aloin yrittämään vasta, kun olin löytänyt oikeasti hyvän miehen, johon voin täydellisesti luottaa sekä isänä että aviomiehenä ja jonka kanssa tiesin haluavani olla/sitoutua kuolemaan asti. Tärkeää oli tietenkin myös, että tunne oli molemminpuolinen. Tietenkin joku voi mennä vikaan, vaikka kuinka harkitusti ja vastuullisesti toimittaisiin, mutta jos kaikki toimisivat oikeasti asioita harkiten ja punniten, uskoisin, ettei nykyisen kaltaisia määriä avioerolapsia olisi.
 
Eipä se erotessa ole se kysymys, että voiko vanhempi päästää irti tai miltä hänestä tuntuu. Ainut lähtökohta on lapsen optimaalinen paras. Useimmiten se tietty on, että saa olla mahd.paljon kummankin vanhemman kanssa, mutta järjestelykysymys huoltajuuden suhteen on suurempaa kuin vanhemman tunteet.
 
Mun lasten isä halusi kyllä tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu ja joskus viikollakin, mikä oli ihan ok mulle. Mä sovin siis omat menoni niille viikonlopuille ja lomaviikoille, jolloin lapset oli isällään. Ja jos isukki sattui kuulemaan, että mulla on joku meno, niin hän halusikin aina just silloin vaihtaa viikonloppua ihan vaan kiusatakseen mua ja estääkseen mun menemiset. Sehän oli itse työtön, eli menoaikaa oli vaikka kuinka, mulla taas oli työ + lapset, eli ei juurikaan omaa aikaa.

Jos isä ei halua tavata lastaan, niin syy voi olla ihan vaan kiusanteko eksälle tai sitten se, että sattuu liikaa lainata lasta välillä viikonlopun verran ja erota sitten uudelleen ja uudelleen. Ikävä lasta kohtaan tuntuu aina suuremmalta kun lapsi on ollut hetken paikalla ja lähtee sitten taas. Ei viikonlopputapaamisissa tule mitään rutiinia, se on ihan eri asia elää arkea lasten kanssa, kuin vain perjantaista sunnuntaihin. Noissa viikonlopputapaamisissa lapsille tulee äkkiä sellainen käsitys, että äidin kanssa ollessa pitää mennä kouluun tai päiväkotiin ja äiti on aina töissä ja isä taas olis aina kotona, eikä tarvi mennä päiväkotiin tai kouluun - parin kaverin muksu on sitten murkkuiässä halunnut muuttaa isälle, koska isän luona elämä on yhtä juhlaa. Pääsee mäkkäriin eikä ole mitään velvollisuuksia tai nukkumaanmenoaikaa.
Se on sitten karu totuus kun muutto on tehty ja isän luona on samanlainen, ehkä jopa karumpi arki kuin äidin luona oli.
 
  • Tykkää
Reactions: erinys
Alkuperäinen kirjoittaja mikä siinä on;28618203:
että useimmiten lapset on isillä n. 4pv kuussa, ja loput äidillä, onko ihan tasapuolisesti taakka jaettu silloin?

ihan turha omia ensiksi kakarat ja sitten ihmetellä jos mies päästää irti kokonaan.

Juuri näin. Kiusa se on pienikin kiusa. Eli voisin asettaa kysymyksen toisin päin. Miksi lähiäidit eivät päästä lapsiaan kunnollisen isän luokse? Mulla on taas liian paljon lähipiirissä niitä katkeroituneita lähiäitejä jotka pitävät kynsin hampain kiinni lapsestaan, eivätkä päästä niitä isän luokse ja vedotaan muka "lapsen etuun" ja siihen että lapsi haluaa olla äidillään. Tosipuheissa kyse on katkeruudesta ja omasta ikävästä ja siksi äiti ei päästä lasta isälleen.
 
[QUOTE="neppari";28618230]kerronpa sulle yhden jutun,se vika on siellä miehen korvien välissä! mun esikosien isä päätti odottaessani lastamme,että hän ei halua isäksi... no tusota on 10v aikaa...eipä oo isän roolia hoitanut. Kuopuksen isä siitä lähtien kun oli kuvioissa mukana hoisi puoliksi jopa tämän ei biolapsen. erottuamme hän on oman lapsensa hoitanu tasan 50% ellei jopa ylikin! mutta hän onkin hyvä isä![/QUOTE]

mä menin jo isistä sekaisin. isä siellä ja isä täällä.
 
Tiedän yhden tapauksen, jossa isä ei vaan jotenkin kykene kohtaamaan sitä ikävää uudelleen ja uudelleen, välttelee mielummin lapsensa tapaamista ja yrittää vieraantua jne jottei olisi aina niin hirveä tuska ja ikävä siitä, ettei voi lapsen kanssa elää yhteistä elämää.
 
[QUOTE="kolmen äiti";28618479]Tiedän yhden tapauksen, jossa isä ei vaan jotenkin kykene kohtaamaan sitä ikävää uudelleen ja uudelleen, välttelee mielummin lapsensa tapaamista ja yrittää vieraantua jne jottei olisi aina niin hirveä tuska ja ikävä siitä, ettei voi lapsen kanssa elää yhteistä elämää.[/QUOTE]

Harvoin tulee nähtyä. Esikoislikka asuu jo omillaan. Vanhempi poika viettää suurimman osan aikaansa tyttöystävänsä luona. Poikamiesboxini ei ole mikään lapsiystävällinen paikka, joten mitäpä lapset täällä tekisivät. Jos taas itse menen käymään vanhalla kämpällä, niin se sattuu. Liikaa muistoja ja omien kätteni jälkiä.

Jos menen käymään, niin exvaimo ilmoittaa lähtevänsä ostoksille. Nuorempi poika sanoo moi faija, mä lähden Kallelle. Ja kuopustyttö sanoo moi faija, mä lähden Ronjalle. Jolloin isipapan tehtäväksi jää sulkea tyhjän kämpän ovi takanaan.
 

Yhteistyössä