Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

["jojo"]

Voisiko joku nyt mainita jonkun esimerkin, mitä ne aikuisen vapauden ja itsenäisyyden kokemukset ovat, joihin kouluikäisiä lapsia ei voi ottaa mukaan?

Pitääkö tuota edes kysyä? Hankalapa se olis pienten lasten kanssa esim. lähteä johonkin vaellukselle tai vaikkapa ratsastuslomalle. Tai ottaa vaikka olutta joku ilta ja mennä bilettämään johonkin isoon, kansainväliseen diskoluolaan. Toki jos oma loma menee rauhallisesti uima-altaan äärellä niin voihan ne lapset sinne ottaa. Mutta eipä sitä esim. merelle lähdetä miehen kanssa kahdestaan kovin pitkälle uimaan, kun ei niitä lapsia voi oikein keskenäänkään rannalle jättää. Tai vaikka snorklaamaan. Jnejnejne.

 

[*Hah*]

Sattuipas tulemaan nettiradiosta aiheeseen osuva lastenlaulu tätä ketjua lukiessa. Meinas ruuat pärskähtää suusta kun repesin!

http://www.youtube.com/watch?v=RW9PSLqgaeo&feature=kp

"...Taas kotiin mä jään.
Asun mummelin keittiössä.
Ain kotiin mä jään.
Asun mummelin keittiössä.

...Siel istun mä vaan
ja katson kun mummeli keittää.
Siel olla mä saan
ja jutella päivät pitkät..."

 

[säpäle harmaana]

Ja tuossa M32:n viestissähän ei puhuttu tuntikausien kahvilassa istumisesta, vaan reppu selässä kävelemisestä. En ole kyllä väittänytkään, että tuntikausia lapsien kanssa olisin kahvilassa istunut.

 

["jojo"]

Herää aikaisin aamulla Pariisissa, kävele reppu selässä mukulakivikatuja tunnin verran löytääksesi kaverisi suositteleman patisserien. Juo maitokahvia, syö leivonnaisia ja katsele ihmisvilinää omiin ajatuksiisi syventyneenä. Kirjoita päiväkirjaan edellisen päivän kokemuksia. Suuntaa Paris Nordille ja valitse ensimmäinen juna itään päin. Unohda ostaa eväitä.

No nämä kaikki sun esimerkit onnistuu kyllä lastenkin kanssa.

 

[Sopos]

[QUOTE="jojo";30027993]Ja mistä sinä siitä mitään tiedät, kun et ole koskaan edes kokenut matkailua omien lasten kanssa?[/QUOTE]

Niinhän se on ettei lasten ja perhe-elämän pitäisi olla mitään erillisiä elämänosia vaan nimenomaan sitä elämää.

 

["jojo"]

Eihän lasten kanssa reissatessakaan ole pakko olla joka sekunti kylki kyljessä.

No kyllä jomman kumman pitää kuitenkin olla niiden lasten kanssa aina ja joka hetki, ei niitä voi yksinkään jättää. Eli ei perhelomilla vaan tule sitä tilannetta, että sais nauttia miehen kanssa kahdestaan aikuisten juttuja.

 

["hehe"]

Sulla on kyllä erinomaisen rauhalliset lapset jos he nauttivat siitä, että istuvat vanhempien kanssa pari tuntia lattea juomassa kahvilassa. Omat kolme poikaa eivät ole koskaan olleet noin rauhallisia (paitsi vauvana nukkuessaan vaunuissa). Niin ne lapset on erilaisia.

Kuka litkii pari tuntia lattea? Tarkoitit varmaan jotain vettä väkevämpää?

Toiset nyt vaan on itsekkäämpiä ihmisiä joille ei tuota mitään tuskaa jättää lapsia puoleksitoistaviikoksi muiden hoidettavaksi ja nauttia samalla ulkomailla itsenäisyydestään. Jos vielä erityislapsia niin sitä suuremmalla syyllä -puolitoistaviikkoa- ON pitkä aika olla erossa varsinkin 5-vuotiaalle!

En ikinä voisi jättää lapsia pois ulkomaanreissusta jos olisi tiedossa ettei sinne sitten päästä koko perheenä yhdessä. En voisi edes nauttia lomasta! Mutta kuten sanottu, toiset ovat niin itsenäisiä ja vapaudenkaipuisia että lapset on este eikä rikaste.

Jotenkin tuli ap:n tapauksesta mieleen että mahtaako tämä mies olla lasten isä ollenkaan? Että jos tässä on jotkut uudet kuviot ja mies houkuttelee kahdestaan kuherruslomalle ettei ne lapset olisi jaloissa...

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="jojo";30028004]Pitääkö tuota edes kysyä? Hankalapa se olis pienten lasten kanssa esim. lähteä johonkin vaellukselle tai vaikkapa ratsastuslomalle. Tai ottaa vaikka olutta joku ilta ja mennä bilettämään johonkin isoon, kansainväliseen diskoluolaan. Toki jos oma loma menee rauhallisesti uima-altaan äärellä niin voihan ne lapset sinne ottaa. Mutta eipä sitä esim. merelle lähdetä miehen kanssa kahdestaan kovin pitkälle uimaan, kun ei niitä lapsia voi oikein keskenäänkään rannalle jättää. Tai vaikka snorklaamaan. Jnejnejne.[/QUOTE]

No niin, tällaisia esimerkkejä kaipasinkin. Nuo "vapauden ja itsenäisyyden kokemukset" ovat jotenkin niin ympäripyöreitä.

 

[Näin]

Ja tuossa M32:n viestissähän ei puhuttu tuntikausien kahvilassa istumisesta, vaan reppu selässä kävelemisestä. En ole kyllä väittänytkään, että tuntikausia lapsien kanssa olisin kahvilassa istunut.

Juo maitokahvia, syö leivonnaisia...
Viidessä minuutissako ajattelit noista nautinnoista Pariisissa suoriutua? Sitten ei varmaan kannata lähteä ollenkaan

 

[Näin]

[QUOTE="hehe";30028013]Kuka litkii pari tuntia lattea? Tarkoitit varmaan jotain vettä väkevämpää?

.[/QUOTE]

Ihan mainiosti voin istua pari tuntia kahvilassa kirjan kanssa ilman että pitää ottaa vettä väkevämpää. Outo ajatus sinulle? En edes käytä alkoholia.

 

[säpäle harmaana]

Juo maitokahvia, syö leivonnaisia...
Viidessä minuutissako ajattelit noista nautinnoista Pariisissa suoriutua? Sitten ei varmaan kannata lähteä ollenkaan

No kyllä minun kouluikäiset lapseni yli viisi minuuttia helpostikin istuvat paikallaan. Siitä on aika pitkä matka vielä tuntikausien istuskeluun.

 

[seikkailija]

Matkaajatyyppejä on moneksi ja kaikilla on omanlaisensa suunnitelmat matkoillensa... Mutta omalla kohdalla voin todeta vivahde-eroksi lapsimatkailuun verraten, että aikuisten matkoihin kuuluu pitkää kiireetöntä fiilistelyä "omissa maailmoissa". Lasten kanssa matkaillessa huomion täytyy olla koko ajan lapsissa. Omille ajatuksille ja "haahuilulle" ei ole silloin sijaa. Ajantajun unohtamiselle... Aikuisten kesken voi harhailla ties missä kaukaisissa kolkissa. Lapset tiputtavat aika äkkiä realismiin matkoilla.

Ja kyllä, minulla on kokemusta sekä lasten, että aikuisten kanssa matkailusta. Ne kohteet, jonne lasten kanssa pitää käytännön syistä mennä, eivät tunnu niin omilta kuin paikat, jonne voi mennä aikuisten matkoilla. En ole pakettimatkojen ystävä enkä mikään rannoilla notkuja. Majoituksenkin voi hoitaa aikuisten matkalla luovemmin kuin kalliissa hotelleissa. Siinä on enemmän seikkailun makua ja mielikuvitusta.

 

["hehe"]

Ihan mainiosti voin istua pari tuntia kahvilassa kirjan kanssa ilman että pitää ottaa vettä väkevämpää. Outo ajatus sinulle? En edes käytä alkoholia.

Ok. No jos sulla lapsia on niin ehkä parempi että ne jääkin pois reissulta tuollaisen eläkeläisen kanssa. Kuulostat niin tylsältä tyypiltä että huhhuh. Pari tuntia kahvilassa lattea lipitellen ja kirjaa lukien

 

[säpäle harmaana]

Ihan mainiosti voin istua pari tuntia kahvilassa kirjan kanssa ilman että pitää ottaa vettä väkevämpää. Outo ajatus sinulle? En edes käytä alkoholia.

Eli sinä menet puolison kanssa kahvilaan kirjan kanssa istumaan? Ja molemmat istuvat siinä hiljaa tuntitolkulla? Okei. Minä jäisin hotellihuoneeseen.

 

["jojo"]

Juo maitokahvia, syö leivonnaisia...
Viidessä minuutissako ajattelit noista nautinnoista Pariisissa suoriutua? Sitten ei varmaan kannata lähteä ollenkaan

Että lasten kanssa ei voi mennä kahvilaan kuin viideksi minuutiksi? Oletkohan koskaan kuullut, että niitä lapsia voi ihan kasvattaakin? Kyllä minä voin mennä milloin vain lasten kanssa katukahvilaan istumaan, ihan rauhassa, eikä tarvitse lähteä hevosen selässä viidessä minuutissa veke. Lapsilla ikää 1,5v ja 3,5v.

 

[seikkailija]

Matkaajatyyppejä on moneksi ja kaikilla on omanlaisensa suunnitelmat matkoillensa... Mutta omalla kohdalla voin todeta vivahde-eroksi lapsimatkailuun verraten, että aikuisten matkoihin kuuluu pitkää kiireetöntä fiilistelyä "omissa maailmoissa". Lasten kanssa matkaillessa huomion täytyy olla koko ajan lapsissa. Omille ajatuksille ja "haahuilulle" ei ole silloin sijaa. Ajantajun unohtamiselle... Aikuisten kesken voi harhailla ties missä kaukaisissa kolkissa. Lapset tiputtavat aika äkkiä realismiin matkoilla.

Ja kyllä, minulla on kokemusta sekä lasten, että aikuisten kanssa matkailusta. Ne kohteet, jonne lasten kanssa pitää käytännön syistä mennä, eivät tunnu niin omilta kuin paikat, jonne voi mennä aikuisten matkoilla. En ole pakettimatkojen ystävä enkä mikään rannoilla notkuja. Majoituksenkin voi hoitaa aikuisten matkalla luovemmin kuin kalliissa hotelleissa. Siinä on enemmän seikkailun makua ja mielikuvitusta.

Onnistuu kyllä minulta parin tunnin latte-fiilistelytkin! Jos tuota fiilistelijäpiirrettä on niin vaikea tajuta, olette ihme elämän kaavasuorittajia. Minä en ole.

 

[säpäle harmaana]

Matkaajatyyppejä on moneksi ja kaikilla on omanlaisensa suunnitelmat matkoillensa... Mutta omalla kohdalla voin todeta vivahde-eroksi lapsimatkailuun verraten, että aikuisten matkoihin kuuluu pitkää kiireetöntä fiilistelyä "omissa maailmoissa". Lasten kanssa matkaillessa huomion täytyy olla koko ajan lapsissa. Omille ajatuksille ja "haahuilulle" ei ole silloin sijaa. Ajantajun unohtamiselle... Aikuisten kesken voi harhailla ties missä kaukaisissa kolkissa. Lapset tiputtavat aika äkkiä realismiin matkoilla.

Ja kyllä, minulla on kokemusta sekä lasten, että aikuisten kanssa matkailusta. Ne kohteet, jonne lasten kanssa pitää käytännön syistä mennä, eivät tunnu niin omilta kuin paikat, jonne voi mennä aikuisten matkoilla. En ole pakettimatkojen ystävä enkä mikään rannoilla notkuja. Majoituksenkin voi hoitaa aikuisten matkalla luovemmin kuin kalliissa hotelleissa. Siinä on enemmän seikkailun makua ja mielikuvitusta.

Niin, en tosiaankaan ymmärrä tätä haahuilua. Miten se haahuilu keskeytyy lasten kanssa, mutta ei sen vierellä harhailevan puolison? Minulla ainakin se omissa maailmoissa oleminen häiriintyy siitä puolisostakin.

 

[kaalimaan vartija]

Tätä ketjua lukiessa huomaa, miten erilaisista asioista ja matkoista ihmiset tykkäävät ja nauttivat. Ja hyvä niin! Toinen nauttii vaelluksesta, yksi discoista ja juhlista, joku shoppailusta, joku rennosta tunnelmasta rannalla, joku on täysin tyytyväinen jo lasten iloisista ilmeistä ja joku rentoutuu kahvilassa kirjaa lukien... Tämä ei ole varmastikaan keneltäkään pois.

Ketjua lukiessani huomasin myös, että meidän perheen kaikkein rennoimmat matkat tehdään silloin kun minä reissaan lasten kanssa yksin. Niillä reissuilla unohdetaan eväät, löydetään itsemme oudoista paikoista ja ollaan tuntikausia rennosti jossain.... Miehen kanssa kaikki on aina paljon suunnitellumpaa ja järjestellisempää... Ei huonompaa, mutta paljon, paljon organisoidumpaa

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="jojo";30028010]No kyllä jomman kumman pitää kuitenkin olla niiden lasten kanssa aina ja joka hetki, ei niitä voi yksinkään jättää. Eli ei perhelomilla vaan tule sitä tilannetta, että sais nauttia miehen kanssa kahdestaan aikuisten juttuja.[/QUOTE]

No totta kyllä. En vain näe sitä kovin suurena ongelmana, että esim viikon reissussa jää niihin omiin haahuiluihin vain murto-osa. Ihan hyvin on meillä onnistunut vuorotellen lasten kaitseminen ja molemmille oman ajan järjestäminen.

 

["meh"]

Mua ei töki asiassa ainakaan yhtikäs mikään, päinvastoin, ihana jo pelkkänä ajatuksena.
Nauttikaa ap matkastanne!

Aivan omituisia nämä kommentit joissa nillitetään sitä että lapset jäävät nyt jostain paitsi ja byää byää. Aivan liikaa nykyään ajatellaan ja mieleistellään lapsia, pitää muistaa että aikuiset on aikuisia ja aikuiset päättävät. Aivan turha alkaa rinnastaa lapsia aikuisten parisuhteeseen tai lomailuun. Lapsille riittää vähempikin, ei ne tarvitse mitään lentokonematkoja minnekään tai muutakaan suurta järjestettyä ohjelmaa. Lapsille kaikki on uutta ja kivaa, vaikka lähimetsässä kävely sadatta kertaa. Eväsleivät ja pillimehua mukaan, se on elämysmatkailua se.

Miksi vanhemmille ei riittäisi lomaksi ja kahdenkeskeiseksi ajaksi se eväsretki lähimetsään? Viltti ja vaikka kuoharipullo mukaan ja silleen....Saattaisihan sekin olla aikamoista elämysmatkailua

 

["jojo"]

No totta kyllä. En vain näe sitä kovin suurena ongelmana, että esim viikon reissussa jää niihin omiin haahuiluihin vain murto-osa. Ihan hyvin on meillä onnistunut vuorotellen lasten kaitseminen ja molemmille oman ajan järjestäminen.

Minä oon niin harvoin käynyt missään, että joskus on mukava vaan mennä ilman niitä lapsia. Toisaalta ne on vielä niin pieniä, etten viikon matkoista edes haaveile, sitten vasta kun ovat kouluiässä. Nyt nautitaan perhelomista ja satunnaisista parin päivän karkausmatkoista miehen kera

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="jojo";30028093]Minä oon niin harvoin käynyt missään, että joskus on mukava vaan mennä ilman niitä lapsia. Toisaalta ne on vielä niin pieniä, etten viikon matkoista edes haaveile, sitten vasta kun ovat kouluiässä. Nyt nautitaan perhelomista ja satunnaisista parin päivän karkausmatkoista miehen kera [/QUOTE]

No juuri tällaisen minä ymmärrän. Minun oli vain vaikea hahmottaa, mitä ovat sellaiset aktiviteetit, jotka vaativat viikon loman puolison kanssa. En sano, etteikö olisi kaikenlaisia harrastuslomia, mutta jotenkin oli minusta hassua, että asiaa perusteltiin sillä, että itsenäisyyden ja vapauden kannalta tietyt asiat ovat tärkeitä ja jopa pakollisia, mutta en keksi yhtään sellaista asiaa, mitä ei voisi toteuttaa joko viikon lomalla, jolloin lapset ovat mukana tai lyhyemmällä lomalla tai vaikka ihan kotioloissa.

 

["hemmu"]

Valitettavasti ei olla vielä päästy aloittamaan ruokamatkailu harrastetta. Kiitos heikomman tulo tason(parannusta tulossa tähän). Mutta joo, silloin kyllä menemme kaksi. Mä haluan syödä ruokani rauhassa, nauttia viinistä ja tunnelmasta. EN halua kuulla sanaa "Äiti, anna sitä, äiti anna tätä, äiti pissatta....." Eli vaikka lapset ovat rakkaita, haluan kokea joitain asioita ilman heitä. Aikuisena

Yhtälailla sitten vietämme pitkiä viikonloppuja lasten lomakohteissa. Huvipuistot, vesipuistot ym ym.

Mä en ymmärrä miksi elämään ei voisi mahtua molempia?En mäkään aio tunkea lasten leireille mukaan, vaan sallin heille omia, henkkoht kokemuksia elämässä. Ei meidän vanhempien tartte kaikessa olla osallisena myöskään

 

[erilaiset tarpeet]

Minä näen asiat aika päinvastoin kuin te, jotka ajattelette, että perheloman pitäisi olla ajallisesti pidempi kuin aikuisten keskinäisen loman. Järkevämpää on, että lasten kanssa tehdyt reissut ovat sen mittaisia, etteivät lapset heti väsy. Parin kolmen päivän reissut ovat perhematkoiksi ihan riittäviä. Pidemmistä väsyvät kaikki. Kun taas on aivan perusteltua, että kerran vuodessa koko vuoden töissä ja lasten kanssa paahtavat vanhemmat voivat viettää putkeen pidemmän kahdenkeskisen rentoutumisloman. Sanotaanhan sitä tutkimusten mukaankin, että vasta viikossa ihminen alkaa todella rentoutua. Aikuiset tätä aivolomaa tarvitsevat jaksaakseen. Lapset taas tarvitsevat erilaisia asioita ja enemmän sitä äxöniä.

 

[erilaiset tarpeet]

Minä näen asiat aika päinvastoin kuin te, jotka ajattelette, että perheloman pitäisi olla ajallisesti pidempi kuin aikuisten keskinäisen loman. Järkevämpää on, että lasten kanssa tehdyt reissut ovat sen mittaisia, etteivät lapset heti väsy. Parin kolmen päivän reissut ovat perhematkoiksi ihan riittäviä. Pidemmistä väsyvät kaikki. Kun taas on aivan perusteltua, että kerran vuodessa koko vuoden töissä ja lasten kanssa paahtavat vanhemmat voivat viettää putkeen pidemmän kahdenkeskisen rentoutumisloman. Sanotaanhan sitä tutkimusten mukaankin, että vasta viikossa ihminen alkaa todella rentoutua. Aikuiset tätä aivolomaa tarvitsevat jaksaakseen. Lapset taas tarvitsevat erilaisia asioita ja enemmän sitä äxöniä.

Se kompensoi vallan mainiosti jos lasten kanssa tekee useammin viikonloppumatkoja ja sitten aikuisten kesken viettää sen viikon, joka vastaa ajallisesti köntässä lasten kanssa vietettyjä vapaa-ajan hetkiä. Lapset haluavat useimmiten viettää vaan hauskaa eivätkä ajattele missä maassa ovat. Tärkeintä lasten kanssa on siis vain ylipäätään yhdessäolo. Ei hienojen paikkojen esittely ympäri maailmaa.