Mikä saa eroamaan?

[justiina]

Me on miehen kans pohdittu, et mikä saa ihmiset eroamaan? Miksi jo pitkäänki naimisissa olleet eroaa?

Päädyttiin siihen, että jos puolisoilla/pariskunnalla on edes vaihtoehtona ero tai eroaminen, niin siihen helpommin päädytään. Jos taas puolisoilla on alusta asti selvänä, että yhdessä mennään läpi kivenkin, eikä koskaan jätetä toista, niin sillon helpommin pysytäänkin yhdessä. Me ainakin miehen kans puhutaan kaikki asiat aina puhki ja poikki, annetaan toisillemme anteeksi ja pyydetään virheitä anteeksi, jotta elämä jatkuis taas mukavammin. Ja jatkuuhan se, jos niin haluaa. Ei kävis pienessä mielessäkään erota siitä kaikkein ihanimmasta miehestä, jonka kanssa on jo monta kantoa ylitetty jne.

Mut kertokaas mikä teidän mielestä ajaa eron partaalle? Mielestäni ero vain pahentaa elämää, ei paranna... mutta mielipiteitä on monenlaisia.

 

[vieras]

jaahas.

joskus on olemassa asioita joita ei voi selittää eikä toinen ymmärrä ennekuin itse sen kokee.

 

[pohjantähdenalla]

Mä erosin 7 vuoden taistelujen jälkeen pettämistä,alkoholia yms. vastaan.. kuitenkin kolme vuotta 10 yhdessäolon vuodesta olivat ihania. Nyt paljon paremmat välit miehen kanssa kun on ex.

 

[vieras]

pettäminen, valehtelu , luottamuksen menettäminen .
jos toinen hakkaa tai on väkivaltainen, on parempi erota.
nää vaan esimerkkejä..

 

[Rukoilijasirkka]

Jos toinen ei ole lojaali. Tai jos toinen lyö. Ja jos eroa ei nähdä minään vaihtoehtona, se antaa sille väkivaltaiselle vaan lisää aseita.

 

[kangasajuruoho]

No isäni alkoholismi hankaloitti siinä määrin meidän elämäämme, kun olin kahdentoista, että -luojan kiitos- äitini ymmärsi erota.

 

[justiina]

Onneksi mieheni ei koskaan pettäisi mua, ei koskaan joisi alkoholia, ei koskaan löisi minua jne. Onneksi välillämme on suuren suuri luottamus, eikä kovin heppoisin perustein solmittu avioliittoa.

Ymmärrän esim. asumuseron, jos toinen on väkivaltainen. Kuka nyt mielellään jäisi hakattavaksi. Mutta esim. Häkkisten ero tuli niin puskan takaa, että täytyy ihmetellä, miks jotkut avioliitot särkyy.. siis ellei takana oo alkoholismia, väkivaltaa tms. Tuntus että nää puhuttavissa olevat asiat on aina selvitettävissä ja keskusteltavissa ja sovittavissa...

 

[jostain]

kuulin sellaisen väittämän, että kyse ei ole siitä, että erottaisiin liian herkästi, vaan siitä, että suhteeseen mennään liian heppoisin perusteluin. Miksi ihmiset alkaa suhteen niin helposti?

 

[Inkivääri]

Onneksi mieheni ei koskaan pettäisi mua, ei koskaan joisi alkoholia, ei koskaan löisi minua jne. Onneksi välillämme on suuren suuri luottamus, eikä kovin heppoisin perustein solmittu avioliittoa.

Ymmärrän esim. asumuseron, jos toinen on väkivaltainen. Kuka nyt mielellään jäisi hakattavaksi. Mutta esim. Häkkisten ero tuli niin puskan takaa, että täytyy ihmetellä, miks jotkut avioliitot särkyy.. siis ellei takana oo alkoholismia, väkivaltaa tms. Tuntus että nää puhuttavissa olevat asiat on aina selvitettävissä ja keskusteltavissa ja sovittavissa...

Toivottavasti olet joko provo tai jos olet tosissasi, saat pitää vaaleanpunaiset lasit silmilläsi edelleenkin. Eiköhän suurin osa avioliitoista ole muuta kuin "heppoisin perustein solmittuja". Ihmiset vaan tuppaa muuttumaan, harva meistä on kaksikymppisenä sama tyyppi kuin viisikymppisenä. Tapahtuu asioita, jotka saattaa murentaa luottamusta, tai vain kasvetaan erilleen, rakkaus häviää jonnekin arjen jalkoihin eikä enää löydy vaikka mitä tekee.

Häkkistenkään avioliitto on tuskin 24/7 sitä samaa auriongonpaistetta ollut, mitä jostain seiskasta saa lukea.

 

[justiina]

niimpä. Juurikin niinku tossa on tullu jo esille (joissaki aikasemmissa ketjuissa), että toiset alottaa suhteen ulkonäön perusteella... Tai että suhde perustuu muutenki jollekin pinnalliselle tasolle. Eipä ihme, jos erotaan, kun vähän isompi koettelemus tulee eteen. Jos suhde on jykevällä pohjalla, niin siitä on paljon helpompi rakentaakin kaiken kestävä. (Ihan niinku talonki rakennuksessa. Perusta on kaikkein tärkein)

 

[justiina]

Inkivääri, en onneksi oo provo tai muukaan vastaava. Säilytän nämä vaaleanpunaiset lasit mielelläni! Onneksi miehellä on samanlaiset. Eikä me hukata niitä laseja mihinkään. Rakkaus ei tuu koskaan häviämään meidän väliltä, jos sitä hoidetaan. Jos osataan keskustella ja kasvaa mieluumminki yhteen. Kyllä mun mielestä monenki avioliiton kohalla ois särkymiseltä vältytty, jos parit ois osannu kunnioittaa toista, keskustella asioista ja pitää luottamuksen!! Ehdoton rehellisyys ja luottamus välillä olla pitää! Ja huumorintajua tietenki kans!! Me on ainaki solmittu avioliitto sille pohjalle, että kuolemaan asti ollaan yhdessä ja yhdessä taistellaan vaikeuksienki keskellä. Jopa sitten viisikymppisenäkin. Vaikka kuin oltas erilaisia kuin nyt, niin siitä huolimatta. Avioliittoa pitää hoitaa, että se kestää. Niin kerta.

 

[samaa olen minäkin pohtinut]

kuulin sellaisen väittämän, että kyse ei ole siitä, että erottaisiin liian herkästi, vaan siitä, että suhteeseen mennään liian heppoisin perusteluin. Miksi ihmiset alkaa suhteen niin helposti?

Tätä minäkin olen miettinyt. Siis minusta tekee jokaiselle olla hetki yksinään esim. eron jälkeen mutta tiedän tapauksia joissa suoraan edellisen suhteen päädyttyä muutetaan yhteen uuden kumppanin kanssa ja heti tehdään se yhteinen lapsi siihen. Ainakin kun näiden joiden ns. julkkisten touhuja seuraa niin ei voi muuta kuin ihmetellä

 

[hmmm]

Meillä on harkinnas nyt... ei ehditä olla kaksin koskaan. Se on raskasta. Yhteiseksi ajaksi muodostuu lopulta vaan pikaiset keskustelut siitä, että kuka käy kaupassa, kuka vie lapset pelaamaan, voitko olla lasten kanssa jumpan ajan, mikset siivoo, pakkoko noiden vaatteiden on tossa lojua jne....
Meillä on vaan niin kiire töiden kanssa eikä lainkaan apua lastenhoitoon mistään. Nyt ajattelee, että ei vaan enää jaksa tapella, kinata väsyneenä. Olis ehkä helompi olla ilman tota miestä, mutta ....

 

[Inkivääri]

Inkivääri, en onneksi oo provo tai muukaan vastaava. Säilytän nämä vaaleanpunaiset lasit mielelläni! Onneksi miehellä on samanlaiset. Eikä me hukata niitä laseja mihinkään. Rakkaus ei tuu koskaan häviämään meidän väliltä, jos sitä hoidetaan. Jos osataan keskustella ja kasvaa mieluumminki yhteen. Kyllä mun mielestä monenki avioliiton kohalla ois särkymiseltä vältytty, jos parit ois osannu kunnioittaa toista, keskustella asioista ja pitää luottamuksen!! Ehdoton rehellisyys ja luottamus välillä olla pitää! Ja huumorintajua tietenki kans!! Me on ainaki solmittu avioliitto sille pohjalle, että kuolemaan asti ollaan yhdessä ja yhdessä taistellaan vaikeuksienki keskellä. Jopa sitten viisikymppisenäkin. Vaikka kuin oltas erilaisia kuin nyt, niin siitä huolimatta. Avioliittoa pitää hoitaa, että se kestää. Niin kerta.

Samoilla linjoilla, meillä avioliittoa ja rakkautta pidetään yllä kahdenkeskisillä tuokioilla ja pari kertaa vuodessa pikku "lomasilla", juttelulla, naurulla ja toisen huomioimisella arjessa. Sillä, että kun toista väsyttää, toinen hoitaa lapset ja kodin että toinen saa ottaa torkut. Pienillä iloisilla ylläreillä. Arjen romantiikalla. Ei ole aikomustakaan erota. Toivottavasti ei erotakaan. Mutta vaikea on alkaa muita pareja tuomitsemaan, kun en itsekään voi sanoa 100 varmasti ettei koskaan erota.

 

[fanta]

Voi olla niinkin, että yhdessä sovitaan, että erota ei ja aina ollaan yhdessä ja niin edelleen, mutta toisella onkin sormet ristissä. Toisen pään sisälle ei näe. Tai toisen mieli muuttuu siitä, mitä on alussa ollut.

 

[no]

ap! Minkä ikäinen olet ja kauanko olette olleet yhdessä? Mikä on teidän liiton suurin kriisi?

 

[XXS]

Exän kanssa tuli ero hänen uskottomuutensa ja lisäksi siihen liittyvän valehtelun ja salailun seurauksena.