Fibromyalgia
Fibromyalgia on varsin yleinen kipuoireyhtymä. Siinä kipu ilmeisesti ainakin osittain syntyy hapenpuutteen vuoksi eli kyseessä on iskeeminen kipu. Kudoksessa hapenpuutteen vuoksi syntyneet maitohappo ja hiilidioksidi aiheuttavat happamuuden (pH) laskun, jolloin nosiseptorit aktivoituvat.
Kudoksissa on kipua välittäviä vastaanottimia eli reseptoreita, joita kutsutaan nosiseptoreiksi. Ne ovat kudostuhosta tai mahdollisesta kudostuhosta viestiä välittäviä ohuita hermosyitä. Kun ne aktivoituvat, vapautuu niistä erilaisia peptidi-yhdisteitä kudoksiin. Niillä taas saattaa olla merkitystä kudostuhon korjautumisessa.
Fibromyalgian iskeemiseen luonteeseen viittaa eräs tutkimus, jossa potilaiden lihasten kipupisteessä todettiin mikroelektrodimittauksissa matalammat happiosapaineet kuin verrokeilla. Suuren kliinisen merkityksen vuoksi fibromyalgia on syytä kipukatsauksessa käsitellä tarkemmin.
Diagnoosi on ollut vuosikymmenien ajan kiistanalainen, vaikka se onkin kuvattu reumatautien oppikirjoissa jo muutama vuosikymmenen ajan. Kahden vuosikymmenen aikana siitä on kertynyt tutkimukseen perustuvaa tietoa, mutta edelleenkään oireyhtymä ei ole saavuttanut yksimielistä hyväksyntää. Nykyään reumalääkärit melko yleisesti tunnustavat fibromyalgian omaksi oireyhtymäksi.
Fibromyalgian oireista
Potilaat valittavat laajoilla alueilla kehossaan arkuutta ja kipua, joka voi olla kolottavaa, jäytävää tai viiltävää syväkipua tai pinnallista kirvelevää ja polttavaa kipua. Kipualue on usein vaihteleva. Vain poikkeuksellisesti potilaat ovat samanaikaisesti lähes yhtä kipeitä monesta paikasta. Sen lisäksi potilailla on unihäiriöitä. He nukkuvat pinnallista ja lepoa antamatonta katkounta ja kokevat jo aamusta alkavaa usein vaikeaa väsymystä. Heillä saattaa olla myös erilaisia oireita ruuansulatuskanavasta, verenkiertoelimistä, virtsa- ja synnytinelinten taholta ja myös hermostollisia sekä mielialaongelmia. Monet potilaat valittavat turvotuksen tunnetta nivelissä.
Tyypillistä on, että useimmat potilaat ovat ehtineet hakea selitystä ja apua vaivoihinsa useiden alojen spesialisteilta tai vaihtoehtoisista hoidoista ja heidät on usein leimattu JPK-potilaiksi eli "joka paikan kipeiksi". Monet suomalaiset fibromyalgiapotilaat eivät siedä saunomista, koska se pahentaa seuraavan yön ja päivän oireita. Sääolosuhteet, kuten muuttuvat kosteusolosuhteet, veto ja ympäristön epäpuhtaudet ja henkinen stressi lisäävät vaivoja.
Fibromyalgian diagnoosista
Koska fibromyalgialle ei ole tyypillisiä objektiivisia diagnoositestejä, taudinmääritys perustuu esitietoihin ja kliiniseen tutkimukseen. Fibromyalgian kansainvälisen diagnostisen luokittelun mukaisesti taudinmäärityksen kriteerit ovat seuraavat.
1. Pitkäaikaista, yli 3 kuukautta kestänyttä kipua vartalon kaikilla neljänneksillä.
2. Palpaatiokipua (tunnusteluarkuutta) vähintään 11 kansainvälisesti hyväksytyssä tyyppikipupisteessä (kaikkiaan 18 pistettä).
Potilailla todetaan usein ihon "rullausarkuutta" lapaluun yläosassa ja potilaalla on unihäiriöitä, aamuväsymystä ja aamujäykkyyttä.
Fibromyalgian yleisyydestä
Fibromyalgiaan voi sairastua melkein missä iässä tahansa, mutta huippu sijoittuu 20. ja 50. ikävuoden välille ja valtaosa on naisia. Esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Eräässä kenttätutkimuksessa jopa 3,5% väestöstä sairasti fibromyalgiaa. Esiintyvyys vaihtelee todennäköisesti eri paikkakunnilla. Norjassa Arendalin kunnassa asuvista fertiili-ikäisistä naisista joka 10. todettiin sairastavan fibromyalgiaa. Esiintyvyystutkimusten tulosten erot selittyvät mm käytettyjen luokitteluperusteiden mukaan.
On ilmeistä, että tauti on yleisempi kuin luullaan ja yleisyys voi vaihdella ei alueilla. Toistaiseksi diagnostisointi tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun potilas on jo merkittävästi leimautunut krooniseksi kipupotilaaksi. Suomessa arvioidaan noin miljoonan henkilön kärsivän eriasteisista reumaattisista kivuista. Vain osalla heistä todetaan tyypillinen fibromyalgia, mutta siihen viittaavia oireita on monella. Useissa paikallisissa pehmytosakudosten kiputiloissa on samoja taudinpiirteitä ja ilmeinen samantyyppinen syntytausta. Tällaisia tautitiloja ovat limapussintulehdukset, jännetulehdukset, jännetuppitulehdukset, luujännesidoksen oireyhtymät, lihasjännesidoksen oireyhtymät, fasettisyndroomat, laskimotulehdukset ja muutkin verisuonitulehdukset, kirjoittajan kramppi, hermojen puristustilaoireyhtymät ja ns. kausalgiat. Näissä kaikissa tautitiloissa on enemmän tai vähemmän iskeemisen kivun piirteitä.
Fibromyalgian syistä ja syntymekanismeista
Fibromyalgian ja iskeemisen kivun aiheuttavia syitä ei tarkasti tunneta. On ilmeistä, että fibromyalgia ja sen kaltaiset tilat voivat kehittyä monista syistä. Suurin osa potilaista ei osaa ilmoittaa laukaisevaa tekijää, mutta joka viides arvelee syyksi tapaturman ja toinen viidennes alkaa sairastaa infektiosairauden jälkeen. Terveelle koehenkilölle on voitu aiheuttaa fibromyalgian oireita pitämällä heitä hereillä pitkään. Fibromyalgiaa sairastavien fyysinen suorituskyky on todettu verrokkeja heikommaksi ja useilla potilailla on lisääntynyttä masennusta ja ahdistusta. On syytä todeta, että psyykkiset oireilut eivät eroa muista kroonisesti kipuilevien potilaiden löydöksistä. Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että fibromyalgiapotilaiden lihassolujen magnesiumpitoisuus oli verrokkoja pienempi. Magnesiumin puutteen tiedetään vaikuttavan häiritsevästi solukalvojen toimintaan mm lihas- ja hermosoluissa aiheuttaen monenlaisia neurologisia ja psyykkisiä oireita.
Fibromyalgiapotilaiden veren aminohapoissa on todettu tryptofaanin (serotoniinin esiaste) histidiinin ja seriinin matalia pitoisuuksia. Serotoniini on keskushermoston tärkeä välittäjäaine vaikuttaen sekä kivun tuntemiseen että univalverytmiin. Onkin todettu, että serotoniinin ja sen aineenvaihduntatuotteiden (metaboliittien) määrät ovat fibromyalgiapotilaiden selkäydinnesteessä vähentyneet.
Huvittaa, jos ei surettaisi: foliohattujen puheet osoittautuivat oikeaksi (Epstein)