Mikä on vanhemmuudessa vaikeinta?

["sue"]

Siis mikä on sinun mielestäsi haastavinta tällä hetkellä?

 

[En saa unta]

Oman ajan puute ja jatkuva valmiudessa olo.

 

["vieras"]

Johdonmukaisuus. Aikuinen ymmärtää joustot ja lykkäykset ja ei-välittömän tyydytyksen ja kaiken sellaisen, lapsen kanssa on eri meiniki.

 

[lopote]

se että kaikesta pitää huolehtia yksin, nyt kun tyttö on vielä kipeä ja tarvitsee erilaisia hoitpjuttuja niin yksin joutuu sinne osastoille menee ja kaikki lapsiin liittyvä hoidan yksin.

 

["vieras"]

yksi uhmaikäinen, jolla on minä haluun haluun ja haluun, kun ei saa niin heittäännytään maahan huutaa. Tähän päälle isketään murrosikäinen, joka tuntuu välillä olevan aamusta asti kuin persiille ammuttu karhu.

Johdonmukaisuus on vaikeinta.

Vaikeinta välillä pitää omat hermonsa kurissa, tulee päiviä voisin hakata vain päätäni seinään noiden kahden kanssa ja tulee päiviä että elämä on ihanaa.

 

["Puhkarhu"]

Eri-ikäisten lasten kasvatus ja jokaisen huomioiminen. Lapset 1, 7, 11 ja 13 ja odotetaan kaksosia. Olen enimmäkseen itsekseen, kun mies yrittäjänä. Vanhimmat lapset on miehen etälapsia, jotka ovat meillä viikonloppuisin ja lomilla 2 pv-2 vkoa kerrallaan.

 

["Heidi"]

Yrittää hillitä itseään, eikä taantua huutavan lapsen tasolle, kun lapset eivät tottele tai tekevät jotain typerää. Ikäväkseni olen huomannut, etten olekaan sellainen rento ja leppoisa mutsi, vaan pää punaisena karjuva hirviö.

 

[Lilith]

Se, ettei mihinkään ole ns. oikeita vastauksia. Kaiken voi tehdä "niin kuin tuntuu" ja todennäköisesti vasta myöhemmin huomaa, miten asiat olisi voinut tehdä paremmin/helpommin.

 

["vieras"]

Se kun väsyttää niin maan perkeleesti. Kaikki ongelmat on suurempia, kun vuosien univelka painaa päälle. Pari hyvin nukuttua yötä, ja kaikki näyttää taas normaalilta ja osaa itsekin olla lapselle parempi vanhempi.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kuunnella vinkumista ja kitinää.

Noin pääpiirteissään lapsenkasvatus on omalta osaltani helppoa, vielä. Toleranssi kuunnella kiukuttelua on lähellä nollaa. Ei, ei minusta olisi lapsilauman kaitsijaksi koskaan.

 

[bud]

Sillon kun eka laps oli uhmis, sitä luuli, että se on vaikeeta. Nyt poika on 8v ja kun aivot kehittyy ja joutuu jankkaamaan ja perustelemaan asioita, miksi näin tai miksi ei. Ja sitten se, kuinka opettaa huolehtimaan itsestään tuolla "maailmalla" kun alkaa yksin liikkua, kuinka vakuuttaa vaaroista ilman, että pelottelee liikaa. Ja yleisen siisteyden opettaminen, omien jälkien korjaaminen, huoneen siisteyden ylläpitäminen, wii-pelien korjaaminen. Kuinkahan sitten murrosiässä, en halua edes miettiä!

 

[tuhlaajatytär]

Huomata puhuvansa lapsille"oman äidin äänellä" Sanoo asioita, jotka ärsyttivät, kun olin itse lapsi. Toinen asia mikä tulee mieleen, on syvän huolen tuntemine,n että jotain tapahtuu.

 

[Silja.S]

Tällä hetkellä vaikeinta on pitää malttinsa, kun lapset yrittävät kaikin tavoin kiertää sääntöjä, syyttelevät toisiaan, valehtelevat päin naamaa. Muutoin tämä vaihe, kun lapset 6v. ja 4v., tuntuu melko helpolta. Osaavat leikkiä itsekseenkin, uskaltaa päästää keskenään ulos, ymmärtävät säännöt, vaikka niistä yrittävätkin luistaa, osaavat kertoa ongelmista ja kommunikointi onnistuu. Miljoona kertaa helpompaa kuin vauva-aika ainakin.

 

[Ei vielä valmis]

Omien vajavaisuuksiensa sietäminen ja niistä irti yrittäminen! Kun vaan osaisi olla johdonmukaisempi, rauhallisempi, parempi kaikin puolin...lapsi on ihan okei .

 

["vieras"]

Mun mielestä vanhemmuudessa aina vaikeinta on vastuu lapsesta. Koko ajan täytyy miettiä niin pienien kuin isojenkin asioiden suhteen, että mikä olisi lapselle parasta.

 

[Criminal Mind]

Toinen vanhempi.

 

["Heidi"]

Tällä hetkellä vaikeinta on pitää malttinsa, kun lapset yrittävät kaikin tavoin kiertää sääntöjä, syyttelevät toisiaan, valehtelevat päin naamaa. Muutoin tämä vaihe, kun lapset 6v. ja 4v., tuntuu melko helpolta. Osaavat leikkiä itsekseenkin, uskaltaa päästää keskenään ulos, ymmärtävät säännöt, vaikka niistä yrittävätkin luistaa, osaavat kertoa ongelmista ja kommunikointi onnistuu. Miljoona kertaa helpompaa kuin vauva-aika ainakin.

Ihan samoin meillä.

 

[Minääää]

Se että arki uhmaikäisen kanssa on pelkkiä kieltoja, varoitteluja, jankutusta ja sanktioiden täytäntöönpanoa. Ei ole kivaa joutua olemaan natsimutsi.

Se että hermot menee kun kersa ei tottele ei sitten millään.

Se että vaikka kuinka antaisi rajoja ja rakkautta, uhmaikäisen käytös ei muutu siitä sen paremmaksi.

 

["vieras"]

Tällä hetkellä se, että lapsen saa ymmärtämään, että vaikka naapurin Juho ja Antti saa pelata tietokonetta koko päivän ja katsoa telkkaria ilman rajoituksia, sinä et saa. Sitä jatkuvaa vääntämistä..

 

["äiti kahdelle"]

Oma henkinen kasvaminen lasten rinnalla. Se että osaa antaa löysää sopivasti lapsen kasvaessa. Että osaisi oikein tukea ja auttaa itsenäistyvää nuorta.

 

[Meritähti]

Minulle on viimeaikoina ollut vaikeinta käsitellä omia negatiivisiakin tunteita, mitä lapset välillä herättää. Kun ei ole nukkunut kunnolla 5 kuukauteen ja isommalla lapsella on uhmaikä, tuntuu pienetkin kiukut välillä turhan suurilta. Välillä sitä huomaa olevansa kohtuuttoman ankara tai tyly tytölle, mistä seuraa välittömästi morkkis, josta en tahdo päästä yli niin nopeasti kuin olisi tarpeen.

 

["tähti"]

Kestää lapsen isää.

Välillä väsymys.

Muu on kivaa, ihanaa, tai ainakin hyvin siedettävissä.

 

[FreezeCat]

Tällä hetkellä lähinnä se oma keskeneräisyys vanhempana. Ja riittämättömyys - omasta mielestäni.

Pitkä kasvunmatka edessä - onneksi on hyvät opettajat!

 

[Joxu]

Kitinä, natina, teko itku, korvia raastava karjuminen, vinkuminen ja riehuminen. Meijän 2v tyttö tekee tota melki joka päivä. Aina ei vaan jaksais kuunnella ja välillä pinna palaakin ja ärähän takas ja painelen toiseen huoneeseen puhisee ja pihisee. Onneks, näitä ei enää ihan joka hetki ole, että sitä 3v uhmaa ootellessa .

Mutta, on tää vanhemmuus siltikin parasta mitä mun elämässä on ikinä tapahtunu. Onni tulee siitä ainakin mulle, kun tytär tulee halaamaan ja sanoo äiti kulta. Joka kerta tulee jumalaton liikuttuminen, en ois voinu joskus kauan sitten kuvitellakkaan että, elämä voi olla näin ihanaa .

 

[h67lu76h]

Se että pitää olla 24/7 eräänlaisessa valmiudessa, se on ollut pahinta ja suurin muutos tähän kolmeen kymmeneen vuoteen jonka olen "itselleni" elänyt. Nyt siis eka lapsi 7kk. Ei pysty oleen rennosti..