Mikä on tällaisen miehen motiivi? Diagnoosi? K*sipäisyys vain?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pysyvästi vammautunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ennen seurusteluamme mies piiritti minua todella ahkerasti. En edes ihastunut häneen ensin, mutta kaikki ne kauniit sanat ja teot ja ihailu ja muut saivat lopulta mun pään kääntymään. Mies oli ihana alussa. Oikeasti ihan kuin suoraan jostain unelmista. Ei ollut väkivaltaa, ei ongelmia, ei pettämistä. Mies suorastaan palvoi maata jalkojeni alla ja näytti sen. Kertoi miten olen hänelle se ainoa oikea, jota on odottanut koko elämänsä. Halusin nopeasti muuttaa yhteen, mennä kihloihin, naimisiin ja saada lapsia.

Sitten, kun suostuin lapseen ja tulin raskaaksi, alkoivat asiat pikkuhiljaa muuttua. Ei paljon, vähän. Ensin tuli peliriippuvaisuus. Selvitettiin asia, mies lupasi mennä hoidattamaan itsensä kuntoon, minä uskoin. Vauva syntyi. Ja helvetti alkoi. Minä halusin kuitenkin yrittää. Uskoin aina miehen vakuutteluja siitä, että on pahoillaan ja ei enää koskaan.. samalla kun hän söi itsetuntoani, alisti, aivopesi, uhkasi että jos jätän hänet, hän tappaa minut, lapseni, jokaisen perheenjäseneni. Lopulta en enää pystynyt lähtemään, ei ollut voimia, ei rohkeutta, ei keinoja. Enkä sitäpaitsi enää edes ymmärtänyt, ettei suhteemme ollut normaali. Tai että mies ei ollut normaali. Luulin että syy ja vika oli minussa, niinhän minulle koko ajan sanottiin. Toinen lapsemme on raiskauksen tulos. Kun olin menossa aborttiin, lähdin itkien pois odotushuoneesta. En pystynyt tekemään sitä.

Joku tuntematon ihminen netissä sai minut pikkuhiljaa huomaamaan tilanteen. Vei silti kauan, ennenkuin olin saanut koottua voimia pakenemiseen tuosta suhteesta. Lähdin siinä vaiheessa, kun mies asetti päivämäärän ja kellon ajan, jolloin tulisi ampumaan pääni tohjoksi.
 
Olet jättänyt miehesi siis, anteeksi, kirjoitettiin samaan aikaan vissiin :) Aivan upeaa, että olet jaksanut hoitaa asian niinkuin pitääkin, eli olet jättänyt hänet. Moni jää kun voimat on lopussa. Lähestymiskielto voimaan, sitten tiedot salaisiksi ja muutto. Mitä pidempään olet hänelle "maan alla", sitä enemmän kostonhimo laimenee... On se kumma kun ei tällaiselle piinaamiselle saada yhteiskunnan taholta pistettä!!! Linnaan tommonen 20 vuodeks. Tai paremminkin pakkohoitoon.
 
Sanoisin ettei syynä käyttäytymiseen ole alkoholi vaan miehesi on psyykkisesti sairas ja alkoholi ja esim. peliriippuvuus ovat oireita mielisairaudesta. Jos et lähde hän saattaa todellakin tappaa sinut! Ainakin sinusta tai lapsistasi voi myös tulla psyykkisesti sairaita eikä lapsistasi välttämättä koskaan tuli normaaleja jos he elävät täyttä helv***iä koko ajan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pysyvästi vammautunut:
Ennen seurusteluamme mies piiritti minua todella ahkerasti. En edes ihastunut häneen ensin, mutta kaikki ne kauniit sanat ja teot ja ihailu ja muut saivat lopulta mun pään kääntymään. Mies oli ihana alussa. Oikeasti ihan kuin suoraan jostain unelmista. Ei ollut väkivaltaa, ei ongelmia, ei pettämistä. Mies suorastaan palvoi maata jalkojeni alla ja näytti sen. Kertoi miten olen hänelle se ainoa oikea, jota on odottanut koko elämänsä. Halusin nopeasti muuttaa yhteen, mennä kihloihin, naimisiin ja saada lapsia.

Sitten, kun suostuin lapseen ja tulin raskaaksi, alkoivat asiat pikkuhiljaa muuttua. Ei paljon, vähän. Ensin tuli peliriippuvaisuus. Selvitettiin asia, mies lupasi mennä hoidattamaan itsensä kuntoon, minä uskoin. Vauva syntyi. Ja helvetti alkoi. Minä halusin kuitenkin yrittää. Uskoin aina miehen vakuutteluja siitä, että on pahoillaan ja ei enää koskaan.. samalla kun hän söi itsetuntoani, alisti, aivopesi, uhkasi että jos jätän hänet, hän tappaa minut, lapseni, jokaisen perheenjäseneni. Lopulta en enää pystynyt lähtemään, ei ollut voimia, ei rohkeutta, ei keinoja. Enkä sitäpaitsi enää edes ymmärtänyt, ettei suhteemme ollut normaali. Tai että mies ei ollut normaali. Luulin että syy ja vika oli minussa, niinhän minulle koko ajan sanottiin. Toinen lapsemme on raiskauksen tulos. Kun olin menossa aborttiin, lähdin itkien pois odotushuoneesta. En pystynyt tekemään sitä.

Joku tuntematon ihminen netissä sai minut pikkuhiljaa huomaamaan tilanteen. Vei silti kauan, ennenkuin olin saanut koottua voimia pakenemiseen tuosta suhteesta. Lähdin siinä vaiheessa, kun mies asetti päivämäärän ja kellon ajan, jolloin tulisi ampumaan pääni tohjoksi.

Sehän siinä onkin niin vaikeaa, kun se oma todellisuudentaju hälvenee. Ja pelko siitä mitä tapahtuu, jos jättää miehen. Onneksi sait lähdettyä, varmasti elämäsi paras päätös! Näkeekö lapset muuten isäänsä?
 
Ei ole lähestymiskieltoa. Siihen vaaditaan näyttöä, tässä tapauksessa ei ole juurikaan muuta kuin minun sanani miehen sanaa vastaan. Mies on hyvä puhumaan, saa kenet tahansa puolelleen. Joten en halua joutua sellaiseen tilanteeseen.
Viime jouluksi sain sellaisen "lähestymiskiellon" joka käsitti vain joulun ja uudenvuoden ajanjakson. Tämä sen takia, koska mies viime kesänä ilmestyi oveni taakse vaikka sanoin että ei saa tulla. Tiesin kuitenkin tulostaan -soitteli sukuni läpi, samoin lasten koulut ja tarhat, joten pakenin.

Vapaalla jalalla on. Ei ole jäänyt mistään rötöksistään kiinni..

Mies ei ole nyt tavannut lapsiaan pariin vuoteen. Pitäisi tehdä uusi tapaamissopimus, viranomaiset ovat sitä mieltä että valvotut tapaamiset ovat aiheellisia vain pari ekaa kertaa. Tiedän, ettei mies suostu niihinkään. Eikä se anna periksi ja luovuta. Ei koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aija:
Linnaan tommonen 20 vuodeks. Tai paremminkin pakkohoitoon.

Tota pakkohoitoa mäkin kannattaisin, mutta Suomessa alkoholistin hoitoon saaminen on lähes mahdotonta, jos alkoholisti hiukankin on vastakarvaan asiassa :( Hoitoa jopa "vastustetaan" jossakin tapauksessa silloinkin, kun alkkis itse sitä ehdottaa.
Rauhassa saavat pilata niin oman kuin läheistensä elämän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hudjuke:
Sanoisin ettei syynä käyttäytymiseen ole alkoholi vaan miehesi on psyykkisesti sairas ja alkoholi ja esim. peliriippuvuus ovat oireita mielisairaudesta. Jos et lähde hän saattaa todellakin tappaa sinut! Ainakin sinusta tai lapsistasi voi myös tulla psyykkisesti sairaita eikä lapsistasi välttämättä koskaan tuli normaaleja jos he elävät täyttä helv***iä koko ajan!

Toi menee yleensä niinpäin, että psyykkiset ongelmat johtuu alkoholismista.
 
No sitten tilanne on eri, jos mies ei ole jäänyt istään kiinni. Eikä sulla oo mitään tekstiviestejä, todistajia tms.? Mä soitin silloin aikoinaan poliisilaitokselle, että mitä mun pitää tehdä, että saan lähestymiskiellon.. En valitettavasti muista, mutta olisin saanut sen heti koska miehestä oli niin pitkä rikosrekisteri taustalla. Kävi monesti luonani riehuamassa ja soitin joka kerta poliisille. Voimia sinulle! Todella ahdistavaa, että joudut vieläkin elämään pelossa! Kuinka kauan erosta on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Hudjuke:
Sanoisin ettei syynä käyttäytymiseen ole alkoholi vaan miehesi on psyykkisesti sairas ja alkoholi ja esim. peliriippuvuus ovat oireita mielisairaudesta. Jos et lähde hän saattaa todellakin tappaa sinut! Ainakin sinusta tai lapsistasi voi myös tulla psyykkisesti sairaita eikä lapsistasi välttämättä koskaan tuli normaaleja jos he elävät täyttä helv***iä koko ajan!

Toi menee yleensä niinpäin, että psyykkiset ongelmat johtuu alkoholismista.

Mun käsittääkseni kaikkien riippuvuuksien takana on jokin emotionaalinen tyhjyys tai ongelma.
 
Tunnistan oman exäni joistain kohdista. Tiedän, että lähteminen on todella vaikeaa, vaikkei edes itse aina ymmärrä, miksei lähde. Siinä pitää valita suurin piirtein, että tapahtuuko todella kauheita kerran vai melko kauheita silloin tällöin. Meillä ei onneksi ollut lapsia, ei ehtinyt tulla, vaikka mies kovasti halusi. Oli myös alussa pitkään aivan täydellinen, kunnes totuus tuli vähitellen esiin. Koskaan sitä ei unohda, että on uhattu katkoa kädet ja jalat ja revitty autosta johtoja irti, ettei pääse karkuun. Nyt tiedän myös sen, että ihminen tosiaan näkee tähtiä, kun tarpeeksi lujaa lyödään. Mun exällä ainakin oireet oli alkaneet jo murrosiässä, puhuin hänen äitinsä kanssa pitkään. Lapsena ollut tosi kiltti ja veli ihan normaali. Aluksi räjähteli vain kännissä, myöhemmin ei tarvittu mitään "syytä".
 
Erosta tulee ihan kohta neljä vuotta.
Ei ole tekstiviestejä -miehen tappouhkaukset on aina tulleet puhelinsoitoin. Ja naamatusten sanotut, ei niille ole todistajia.
Viimeiseen kolmeen vuoteen ei ole tullut tappouhkauksia, mutta muuten piinaa ja tekee kiusaa. Kun lapset oli miehellä, ei antanut minun kertaakaan puhua lasten kanssa puhelimessa. Lähetti taukoamatta viestejä, joissa syytti minua siitä että olen kasvattanut pojista tyttölapsia, puen kotona mekkoihin ja niillä on leluina pelkkiä nukkeja. Että lapset ovat joutuneet itse pakkaamaan tavaransa kun menivät isälleen (silloin 2- ja 4-vuotiaat) ja että niillä oli mukana pelkkiä alushousuja (mukana monta kassillista vaatetta, kun pakkasin yhden vaatekerran päivää kohden plus pari varakertaa). Tällaisia ja monia muita vastaavia kummallisia ja sairaitakin syytöksiä lähetteli tekstiviestein kun lapset oli siellä.

Kun en ole pystynyt vastaamaan puheluihinsa (esim olen ollut töissä) niin on soitellut sen jälkeen lastenvalvojalle että epäilee minun tehneen lapsille jotain kun en vastaa hänen puheluihinsa. Soitteli jopa yöllä kysyäkseen jotain aivan turhaa asiaa joka liittyi johonkin internetsivustoon.

Lopulta sain lastenvalvojalta luvan vaihtaa itselleni salaisen numeron, jota miehelle ei tarvinnnut ilmoittaa. Nykyään minulla on liittymä, joka on auki kerran viikossa jotta mies voi halutessaan silloin soittaa lapsilleen. Harvoin soittaa.
 
Taisit aiemmin tällä viikolla kirjoittaa samasta asiasta, vai sekoitanko toiseen? Olikos niin, että nyt on pidempään jatkunut tuo hiljaiselo ja pelkäät, milloin tapahtuu jotain? On kyllä ihan kamala tilanne :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taisit aiemmin tällä viikolla kirjoittaa samasta asiasta, vai sekoitanko toiseen? Olikos niin, että nyt on pidempään jatkunut tuo hiljaiselo ja pelkäät, milloin tapahtuu jotain? On kyllä ihan kamala tilanne :(

Varmaankin kirjoitin.. ainakin tutulta kuulostaa. En ainakaan toivo että kukaan muu olisi tällaisessa tilanteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Hudjuke:
Sanoisin ettei syynä käyttäytymiseen ole alkoholi vaan miehesi on psyykkisesti sairas ja alkoholi ja esim. peliriippuvuus ovat oireita mielisairaudesta. Jos et lähde hän saattaa todellakin tappaa sinut! Ainakin sinusta tai lapsistasi voi myös tulla psyykkisesti sairaita eikä lapsistasi välttämättä koskaan tuli normaaleja jos he elävät täyttä helv***iä koko ajan!

Toi menee yleensä niinpäin, että psyykkiset ongelmat johtuu alkoholismista.
Mun käsittääkseni kaikkien riippuvuuksien takana on jokin emotionaalinen tyhjyys tai ongelma.

http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231:
Amerikan lääkäriliiton mukaan alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton
sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Suomen lääkäriseura Duodecim
määrittelee alkoholismin krooniseksi ja uusiutuvaksi aivosairaudeksi.
----
Alkoholismi, narkomania, sekakäyttö yms. kemiallisiin aineisiin liittyvät riippuvuudet
luokitellaan nykytietämyksen mukaan kroonisiksi aivosairauksiksi.
---
Alkoholismiin johtavia perintötekijöitä on pystytty todentamaan sitä mukaa kuin geenitutkimus on edistynyt. Tunnetuimmat alkoholismia aiheuttavat poikkeamat ovat geeneissä GABRA2 ja ADH4. Mitä sitten ovat nämä "alkoholismigeenit", mikä on näiden geenien tehtävä ja ennen kaikkea, miten geeninpoikkeaman omaavat ihmiset kokevat päihteen verrattuna ns. normaaligeenien omaaviin?

GABRA2 geenin mutaation johdosta alkoholin vaikutus aivoissa on voimakkaampaa, jolloin tunneperäinen "koukkuun" jääminen syntyy nopeasti. Ei ole merkitystä otetaanko ensihumala 12- vai 50-vuotiaana, rakastumisen tunne päihteeseen alkaa ohjaamaan elämää.

Geenissä ADH4 oleva poikkeama aiheuttaa normaalia paremman alkoholin sietokyvyn. Tämä mahdollistaa suuremmat annokset päihteitä "kontrollia menettämättä".
---
Ihminen saa perimässään ehdottomia (norm. esim. 5 sormea/käsi) geenejä, mutta myös geneettisyyttä joka joustaa ympäristö/perintötekijöiden mukaan. Kun tarkastellaan alkoholismiin johtavia geenejä voimme todeta, että valmiit, perityt geenipoikkeamat muokkaavat aivojemme hermosolurakenteita siten, että ne ovat valmiit vastaanottamaan päihteen vaikutukset "sinne kuuluvina". Eli emme peri ainoastaan vanhempiemme ja isovanhempiemme ulkoisia piirteitä vaan myös sisäisiä rakenteita (mm. sisäelinten koko ja toiminta).

Milloin sitten voi määritellä, että ihminen on kemiallisesti riippuvainen? Onko ihmisiä, jotka ovat syntyjään alkoholisteja vai tullaanko alkoholisteiksi vain juomalla viinaa? Tähän voisi vastata, että voimakkaimmankin geneettisen alttiustason toteamiseksi tarvitaan aina myös päihdettä. Millään muulla tavalla ei henkilö eroa ns. normaali ihmisestä, mutta päihteitä saadessaan hänellä puhkeaa ennemmin tai myöhemmin krooninen sairaus. Kroonisista päihderiippuvaisista n. 70% on kokenut voimakasta mielihyvää jo ensimmäisistä juomiskerroista lähtien. Heillä on myös lähes poikkeuksetta lähisukulaisissa alkoholisteja ja voidaankin todeta, että jo alkujaan voimakkaan päihteistä koetun tunne-elämyksen takana on valmiiksi päihteille ehdollistunut hermosto. Ei ole harvinaista, että kroonisilla alkoholisteilla on ollut turvattu, hyvä lapsuus ja sosiaalinen asema yhteiskunnan hierarkiassa. Sairaus ei siis katso, kehen se iskee. Yksi sairauden oireista, sosiaalisen aseman huononeminen, on monasti seurausta päihteiden käytöstä.

Alkoholismin geneettinen periytyvyys on voimakkaampaa kuin skitsofrenian tai diabeteksen, mutta useat tahot pitävät sairautta perusteettomasti "selkärangattomuutena" tai mielenterveydellisenä ongelmana. Suunnilleen joka 10. suomalainen sairastuu päihteiden käytön alettua, halusi hän sitä tai ei ja toiset 10% ovat riskiryhmässä sairastua. Lopuilla 80%:lla on "vaikeuksia" saavuttaa hermostollinen tila, missä juominen on muuttunut pakonomaiseksi.
Päihderiippuvaisen hermoston kyky sietää ja tarvita etanolia on ylittänyt kroonisen rajan, jota myös "veteen piirretyksi viivaksi" kutsutaan. Rajan ylitettyään henkilöllä ei ole koskaan paluuta ns. sosiaaliseen, kontrollissa pysyvään juomiseen. Juominen on silloin alkoholistista, jota leimaa oman tilan kieltäminen ja salailu. Kyky kontrolloida päihteenkäytön määrää, aikaa tai paikkaa on huonontunut tai jopa kadonnut kokonaan. Alkoholismi tuottaa aina sairauden oireiden mukaista käyttäytymistä, ei tietynlaisia ihmisiä. Hyvän raittiuden saavuttanut henkilö ei erotu muista ihmisistä muuten kuin elämän kokemuksillaan.



 
Alkuperäinen kirjoittaja Pysyvästi vammautunut:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taisit aiemmin tällä viikolla kirjoittaa samasta asiasta, vai sekoitanko toiseen? Olikos niin, että nyt on pidempään jatkunut tuo hiljaiselo ja pelkäät, milloin tapahtuu jotain? On kyllä ihan kamala tilanne :(

Varmaankin kirjoitin.. ainakin tutulta kuulostaa. En ainakaan toivo että kukaan muu olisi tällaisessa tilanteessa.

Varmasti kukaan ei toivo, mutta sulla ei ole mitään syytä hävetä mitään. Tosuus on, että enemmän tai vähemmän samassa tilassa on monta kymmentä tuhatta suomalaista.
Noi jutut on vaan vieläkin niin isoja tabuja, ettei niistä puhuta. Ihme kyllä, kun jolku puhuu, alkaa ilmetyä naapureita ja tuttuja, joilla on samoja kokemuksia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ohimennen:
Minusta ap:n tapauksessa voidaan puhua jo psykopaatista jolla kenties on alkoholiongelma, mutta ei missään nimessä pelkästä alkoholistista.

Pieni esimerkki, mitä alkoholismi voi tehdä:
Mies tuli kotiin, huusi eteisestä että täällä haisee naiminen, missä se mies on, kävi kiinni vaimoon. Kämppä meni remnttiin ja sillee. Vaimo sai soitettua poliisit ja kun poliisi tuli, mies huusi "tuliko se teitä pihalla vastaan, missä se on?, Se karkas parvekkeelta!" Ja he asuivat kerrostalossa, melko ylhäällä!
Nyt mies on työkseen päihdeteraputti ja ollut raittiina päälle parikymmentä vuotta ja tajuaa itse vainoharhaisuutensa ja naurettavuutensa, mitään muuta ei ollu takana kuin alkoholismi.
 

Yhteistyössä