Mikä on suurin suru, mikä sinua on kohdannut?

[Pia]

Minun suuri suruni on rakkaan pikkusiskoni kuolema hänen ollessaan 23-vuotias. Nyt sitten olenkin ainoa lapsi. Nyt minulla on kaksi lasta, mutta harkitsemme mieheni kanssa kolmatta...

 

[as if]

Lapseni isän kuolema ja 11-vuotiaan serkkuni kuolema :'(

 

[Turkilmas]

Melko kummalliselta saattaa kuulostaa, mutta vanhempieni koiran kuolema. Jouduin viemään rakkaan ystäväni piikille, sillä täysin yllättäin huomattiin koiran sairastavan syöpää :'( .

Ja tämä ei tarkoita että olisin pumpulissa kasvanut tai että en olisi kokenut menetyksiä. Jostain syystä vaan tuo koira on ottanut tosi tosi koville ja yhä edelleen, vuosien jälkeenkin kaipaan ystävääni ja asiasta puhuminenkin itkettää

 

[Kevätaurinko]

Minun suuri suruni on rakkaan pikkusiskoni kuolema hänen ollessaan 23-vuotias. Nyt sitten olenkin ainoa lapsi. Nyt minulla on kaksi lasta, mutta harkitsemme mieheni kanssa kolmatta...

:hug:


Isäni kuolema kun olin 15-vuotta eli siitä tulee syksyllä vuonna 8-vuotta.
Isäni kuoli oman käden kautta.
Näin kaiken sen ensimmäisenä omaisena mitä oli tapahtunut. :'(

 

[vieras]

ettei olla onnistuttu saamaan enään toista lasta,ollan käyty tutkimuksissa eikä syytä ole löytynnyt.

 

[vieras]

keskenmenot, eka rv7 ja toinen rv11

 

[p]

Rakkaan isäni kuolema. Pari viikkoa myöhemmin kuoli anoppi, joten perheessämme surtiin/surraan oikein urakalla.. nyyh...

 

[muumimamma]

Oman lapsen kuolema hieman alle 2v. vanhana. Elämä jatkuu, mutta suru kulkee aina mukana.

 

[chrissy]

pikkuveljen kuolema v-96 9-vuotiaana

 

[Kimurantti]

Todella rakkaan ja äärimmäisen läheisen isomummuni kuolema kuusi vuotta sitten.Menetin parhaan ystäväni,erikoisen ja upean persoonan.Onneksi sain lähdön hetkellä olla hänen vierellään pitämässä kädestä ja silittämässä hiuksia.Kaipaan häntä yhä sanomattoman paljon! :'( :heart:

 

[Kovajänis]

Elämä itsessään. Aina ollut se "kohtalon" tapaus joka joutuu kaiken kantapään kautta kokemaan. Keskenmenot, vakavammat sairaudet, isän kuolema...kaikenlaista :|

 

[Kimurantti]

Oman lapsen kuolema hieman alle 2v. vanhana. Elämä jatkuu, mutta suru kulkee aina mukana.

:hug:

 

[Rieputarallaa]

Isän kuolema. Olin silloin 7v.

 

[Sabira]

Suurin suruni on se, että adoption myötä menetin kaikki sukulaiseni. Sainhan sitten toki "uudet" sukulaiset tilalle. Mutta ei se ole sama asia...

 

[A shadieeyah]

isän kuolema kun olin 10v
ja papan kuolema tossa 3-4v sitten
äidin aivoinfarkti

 

[vieras]

On niin pitkä lista että..
Muutamia mainitakseni, läheisen kuolema, keskenmeno, läheisen vakava sairastuminen, ihmisten todella julma selkäänpuukotus jne..

 

[Harmaja tämän kerran]

konkurssi, lapsen kuolema vajaa 7v:na, parisuhdekriisi/puolison uskottomuus ystävän kanssa

 

[vieras]

isän kuolema

 

[sophie]

läheisten kuolemat.

 

[mili]

Rakkaan äitini kuolema viime syksynä.

 

[Orion-]

Lapsettomuus

 

[EpätoivoisenRento]

Isäni kuolema reilu 17 vuotta sitten.

 

[vieras]

Elämä itsessään. Aina ollut se "kohtalon" tapaus joka joutuu kaiken kantapään kautta kokemaan. Keskenmenot, vakavammat sairaudet, isän kuolema...kaikenlaista :|

Voi v mikä marttyyri!

 

[piparminttu]

:hug: sulle.Itseäni ei ole kohdannut mitään.Isovanhemmatkin elää.Se aika vielä tulee.Nyt meitä 5 sukupolvea kummaltakin puolelta (isän ja äidin)

 

[pirullinen emäntä]

tuulimunaraskaus, ja kummini riutuva kuolema 46-vuotiaana :'(