Minulla oli täysin sama lähtötilanne. Kaksi vuotta meni pudotukseen, mutta kyllä kannatti.
Pahin tuska oli kun mies toi kotiin usein sipsejä, pikaruokaa, nameja ja pähkinöitä. Aloin vuorostaan kantamaan viinirypäleitä, avokaadoja, omenia jne. Ja siinä missä ennen vedettiin parhaillaan jäätelöpaketti puoliksi elokuvaa katsellessa, vaihtui se viinirypäleisiin ja hedelmälautasiin.
Siiderit oli minulla yksi toinen pahe, niiden tilalle ostin sokerittomia limsoja.
Töissä oli herkkumaatti käytävällä hissin vieressä ja monesti siitä tuli ostettua sitten jotakin. Mutta opettelin kiertämään tutun reitin toisaalta ja vieläpä portaita pitkin.
Ja liikuntaa lisäsin hiljalleen ja nykyään pyörällä kätevästi muina kuin kauppapäivinä töihin.
Pieniä muutoksia, mutta minulta vaativat paljon itsekuria. Ostamatta jättäminen oli helppoa, mutta kun toinen tuo illalla siiderin käteen ja jäätelökulhon toiseen, niin siitä tuli nopeasti tapa. Samaten kuin miehen ruoanlaitto oli mitä oli, yritys hyvä kymppi, mutta lopputulos jotakin muuta ja hän kävi mielummin ostamassa ruoat lähistön pizzeriasta. Nämä muodostuivat tavaksi ja eipä aikaakaan kun sitä myös itse kävi hakemassa ruoat mukaan.
Kolmessa vuodessa mies sai minut pahoille teille ja 30 kiloa lisää :/ Mutta kuten sanoin, pienillä muutoksilla ja itsekurilla onnistuu!

Ja sitten kun ei lipsahtele herkuttelemaan kuin sen sovitun määrän. Monesti ajattelin, että jos otan nyt ja perjantain herkkuiltana vähemmän ja mies juuttuikin puhelimeen, saatoin havahtua siihen kun olen juustot, dipit jne syönyt jo kokonaan. Parempi olla aloittamatta syömistä ja laittaa elokuva vaikka nauhalle ja odottaa toinen ettei itse tule vetäneensi kaikkea.
Mutta tsemppiä! Pienin askelin kohti maalia!
