Mikä on normaalia vilkkautta?

[kysyy maiski]

2 ja 3 vuotiaat lapset. Melko mahdottomia. Jatkuvasti toistensa kimpussa tai sitten liittoutuvat vanhempia vastaan pahan tekoon. Ei voi jättää keskenään juuri ollenkaan, koska heti on jotain tapahtumassa... Ei keskittymiskykyä. 3-vuotias katsoo telkee kyllä pikku kakkosen verran, pienempi vähän vähemmän ja turhautuu kun isompi katsoo ja alkaa ärsyttämään. Yritän keksiä järkevää ohjelmaa kotonakin, mut lyhyttempoista on touhu. Ulkona pakko olla 2 krt pv, silloinkin, jos yksin liikkuu, pitää mennä aidattuun pystyyn jotta homma pysyy kasassa - niin kauan kunnes innostuvat avamaan portin ja karkaamaan. Kaupoissa käynti yms. aika raskasta.

Pienempi ei usko mitään eikä mitkään jäähyt auta. Isompi vähän helpompi tuossa suhteessa. Välillä homma riistäytyy niin, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Kummallekaan ei tehoa mikään järkipuhe ja käytös on riiviömäistä. Tuhoavat, mätkivät, tappelavet, repivät kaikki lelut laatikoista.

Joskus otan pienemmän syliin rauhottaakseni, jolloin isompi alkaa kiskoa häntä jalasta. Joskus on todella neuvoton olo, kun ei _oikeasti_ ole keinoja. Pari kertaa on ollut pakko turvautua siihen että laitan toisen lasten huoneeseen portin taakse, siksi aikaa että saan jonkun homman hoidettua, vaikkei se oikein olekaan.

Ovat pk:ssa 4 pv viikossa. Yhdne pvn mun kanssa kotona ja heti aamusta meno on "hullua". Syksyllä sanoivat kyllä heti, että ovat melko vilkkaita, muttei olla sen koommin keskusteltu. Isomman kanssa kävin muskarissa 8kk-2,5-ikäisenä. Oli aina ryhmänsä vilkkain ja viimeisessä alkoi jo tulee pientä vihjailua aiheesta vetäjän toimesta.

Täytyy sanoo et aika väsyttävää.

Olisko jollain jotain kommenttii. Mieluimmin jotain muuta kuin "ihan ikään kuuluvaa", "kunno kuria nuo lapset tarttis", "miks kaikki vilkkaus pitäis diagnosoida".

 

["a p"]

siis "aidattuun puistoon", ei pystyyn (?!)

 

["a p"]

Eikä kukaan?

 

[Kiiltsu]

Oletko kysynyt neuvolasta? Jos siis olet sitä mieltä, että on ylivilkkautta? Testeihin voisi varmaan päästä, jos arjessa selviytyminen on raskasta. Varsinkin tuosta 2-vuotiaasta on sanottava, että varmasti on hankala tapaus. Esikoinen tarvitsisi varmasti aikaa ilman häntä, jotta saisi tehdä omaan ikään ja kehitystasoon kuuluvia asioita riehumisen sijasta. Yhdessä vaikuttavat tosiaan sellaiselta duolta, ettei siinä kummankaan keskittymiskyky kehity.

Jos syy-seuraussuhde on lapselle selvä, niin kyllä häntä voi pienellä jäähyllä (portin takana jollei muuten pysy?) rangaista. Itse olen 2,5-vuotiaalle, joka ymmärtää puhetta jo, tehnyt sillä tavalla selväksi että olen tosissani (sisälle mennään heti jos ulkona aletaan säntäillätielle tms) Ei-sanan tottelematta jättämisestä on oltava välitön palaute, muuten se jää ihan kuolleeksi kirjaimeksi.

La-ilta ja Euroviisut on valitettavasti aika huono yhdistelmä jos toivoo paljon kommentteja...

 

["a p"]

En oo kysynyt neuvolasta, mutta mietin kyllä että jotain pitäis tehdä. Neuvolan täti on nuori ja kokematon etten tiedä mitä siitä kostun. Täytyy varmaan pk:n kanssa jutella tarkemmin. Ovat siis 4 pvänä viikossa päiväkodissa ja se on ehdotommasti tarpeen. Silti kolme pv on aika hulvatonta. Kyllä me kestetään, mutta toisaalta jos jotain helpostusta olisi saatavissa, ei haittais. Tosin en tiedä mitä noin pienille edes olisi.

Mut siis...tietävät kyllä varsin hyvin säännöt, siitä ei ole kyse, mutta kun niiden noudattaminen on mitä on - ja kun mikään auta. Lisäksi pienemmän kanssa saa olla varpaillaan kun saa raivarit milloin mistäkin ja sitä ei voi ennakoida. Joskus ruoat on aseteltu väärin lautaselle, joskus paita on väärä, joskus sukka on vinossa...ihan mikä tahansa, jos sille päälle sattuu...ja sitten huutaa pitkään. Uhmaakin varmasti.

Parivaljakkona tosiaan mahdoton. Erikseen ovat rauhallisempia ja yritetäänkin sitä tehdä mahdollisuuksien mukaan. Mutta molemmat ovat kylläö yksinäänkin vilkkaita, mutta sitä keskinäistä huulluutta ei pääse syntymään.

 

["joopa"]

Onko nykyään muunlaisia kersoja olemassakaan? kaikki mulle heti tänne nyt.

 

[Kiiltsu]

Kakkosella on varmasti myös vaikea vaihe meneillään. Meilläkin on jo jonkin aikaa ollut tuo älyttömien raivareiden kausi. Niitä kohtauksia vaan tulee, eikä tyttö edes tunnu pääsevän niistä millään yli: pahimmillaan on rääkynyt yli puoli tuntia putkeen, eikä häntä pysty huiputtamaan toisten asioiden pariin. Ei siis auta kuin kestää. Varta vasten en ota raivaririskejä, mutta kyllähän niitä kohtauksia nyt väistämättä vaan tulee. Sen takia ei oikein voi ruveta kävelemään munankuorilla, tai muuten meilläkin koko perhe pyörisi kohta 2-vuotiaan päähän pistojen mukaan.

 

[hr]

Kuulostaa enemmänkin siltä, että sulla ei ole homma hanskassa ja siksi ovat vaikeita. Itsellä vilkkaat 3v ja 1.5v, mutta ei ne mitenkään mahdottomia ole. Käytössä on jäähy. Meillä lapset on ihan täystuhoja jos ei ole mitään järkevää ja mielekästä tekemistä. Tylsyyden puutteessa sitten keksitään kaikenlaista typerää. Mielestäni se on normaalia. Jaksavat kuitenkin keskittyä mieluisaan tekemiseen pitkäksikin aikaa.


Enemmän mielikuvitusta tekemisen keksimiseen vanhemmalta, sekä selkeät säännöt joista pidetään kiinni ja jokin toimiva ja johdonmukaisesti käytettävä rangaistus käyttöön kurinpidoksi.

 

["a p"]

Tulihan se "kuria nuo vaan tarvistevat"

Jäähyttäminen toimii isommalla muttei pienemmällä. Pienempi ei pysy, käkättää vaan ja isompikin siitä riehaantuu. Anteeksi pyyntöä ei meinaa tulla, pelkkää räkättämistä. En tiedä miten voin jäähyn onnistuneesti toteuttaa. Vinkkejä?

Annapa hr, hyviä vinkkejä mitä kaikkea voisi tehdä? Kyllä meillä piirretään, vesiväreillään, muovaillaan, tehdään palapelejä, rakennetaan legoja, rakennetaan majoja...keskittyminen herpaantuu 20 minuutissa ja yleensä ennen sitä on jo riita päällä. Saavat kaikesta tappelun aikaiseksi tai sitten alkavat painimaan, potkimaan yms. toisiaan - leikillään kyllä pääsääntöisesti, mutta sekin on niin rajua, että siihen on jossain pisteessä puuttuttava, erotettava toisistaan, mut palaavat heti yhteen.

Meillä kyllä puuhaillaan lasten kanssa ihan riittävästi. Mun mielestä ei ole myöskään itse tarkoitus, että vanhemmat joka hetki joutuvat lapsille keksii tekemistä/leikkimään niiden kanssa.