K
kysyy maiski
Vieras
2 ja 3 vuotiaat lapset. Melko mahdottomia. Jatkuvasti toistensa kimpussa tai sitten liittoutuvat vanhempia vastaan pahan tekoon. Ei voi jättää keskenään juuri ollenkaan, koska heti on jotain tapahtumassa... Ei keskittymiskykyä. 3-vuotias katsoo telkee kyllä pikku kakkosen verran, pienempi vähän vähemmän ja turhautuu kun isompi katsoo ja alkaa ärsyttämään. Yritän keksiä järkevää ohjelmaa kotonakin, mut lyhyttempoista on touhu. Ulkona pakko olla 2 krt pv, silloinkin, jos yksin liikkuu, pitää mennä aidattuun pystyyn jotta homma pysyy kasassa - niin kauan kunnes innostuvat avamaan portin ja karkaamaan. Kaupoissa käynti yms. aika raskasta.
Pienempi ei usko mitään eikä mitkään jäähyt auta. Isompi vähän helpompi tuossa suhteessa. Välillä homma riistäytyy niin, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Kummallekaan ei tehoa mikään järkipuhe ja käytös on riiviömäistä. Tuhoavat, mätkivät, tappelavet, repivät kaikki lelut laatikoista.
Joskus otan pienemmän syliin rauhottaakseni, jolloin isompi alkaa kiskoa häntä jalasta. Joskus on todella neuvoton olo, kun ei _oikeasti_ ole keinoja. Pari kertaa on ollut pakko turvautua siihen että laitan toisen lasten huoneeseen portin taakse, siksi aikaa että saan jonkun homman hoidettua, vaikkei se oikein olekaan.
Ovat pk:ssa 4 pv viikossa. Yhdne pvn mun kanssa kotona ja heti aamusta meno on "hullua". Syksyllä sanoivat kyllä heti, että ovat melko vilkkaita, muttei olla sen koommin keskusteltu. Isomman kanssa kävin muskarissa 8kk-2,5-ikäisenä. Oli aina ryhmänsä vilkkain ja viimeisessä alkoi jo tulee pientä vihjailua aiheesta vetäjän toimesta.
Täytyy sanoo et aika väsyttävää.
Olisko jollain jotain kommenttii. Mieluimmin jotain muuta kuin "ihan ikään kuuluvaa", "kunno kuria nuo lapset tarttis", "miks kaikki vilkkaus pitäis diagnosoida".
Pienempi ei usko mitään eikä mitkään jäähyt auta. Isompi vähän helpompi tuossa suhteessa. Välillä homma riistäytyy niin, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Kummallekaan ei tehoa mikään järkipuhe ja käytös on riiviömäistä. Tuhoavat, mätkivät, tappelavet, repivät kaikki lelut laatikoista.
Joskus otan pienemmän syliin rauhottaakseni, jolloin isompi alkaa kiskoa häntä jalasta. Joskus on todella neuvoton olo, kun ei _oikeasti_ ole keinoja. Pari kertaa on ollut pakko turvautua siihen että laitan toisen lasten huoneeseen portin taakse, siksi aikaa että saan jonkun homman hoidettua, vaikkei se oikein olekaan.
Ovat pk:ssa 4 pv viikossa. Yhdne pvn mun kanssa kotona ja heti aamusta meno on "hullua". Syksyllä sanoivat kyllä heti, että ovat melko vilkkaita, muttei olla sen koommin keskusteltu. Isomman kanssa kävin muskarissa 8kk-2,5-ikäisenä. Oli aina ryhmänsä vilkkain ja viimeisessä alkoi jo tulee pientä vihjailua aiheesta vetäjän toimesta.
Täytyy sanoo et aika väsyttävää.
Olisko jollain jotain kommenttii. Mieluimmin jotain muuta kuin "ihan ikään kuuluvaa", "kunno kuria nuo lapset tarttis", "miks kaikki vilkkaus pitäis diagnosoida".