Mä olen tammikuussa jättänyt muksun yksin kotiin, mennyt rappukäytävään, laittanut oven kiinni ja laskenut viiteen ja sit menny takaisin sisään.
Meillä oli koko syksy ja alkutalvi ihan helvetillistä vääntöä ulkovaatteiden pukemisesta. Muksu osaa pukea pääpiirteittäin itse, mutta joku siinä vaan mätti. Viikko tolkulla pukeminen oli muksun osalta hirveää raivoa ja avun pyyntöä ja kiukkuamista sit kun olin menossa auttamaan... Ulos halusi, mutta ei niitä vaatteita...
Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.
No, mun mitta sit yks päivä vaan tuli täyteen. Monta kertaa ääntäni korottamatta sanoin, että lähden yksin, jos ei ala tapahtumaan. Ei vaikutusta. Kun olin saanut omat ulkovaatteeni, avaimeni yms kerättyä ja puettua lähdin. Muksu roikkui kädessä ja itki ja huusi, mutta kun kysyin, että puetko niin vastaus oli ei. Sitten sanoin heipat ja lähdin.
Ja tulin heti takaisin. Mutta siihen loppui meillä kaikki turha vääntö. Pukemisesta, puistokäyttäytymisestä, ruokailusta, kaikesta. Ei ole tarvinnut "edes" uhkailla millään, pelkkä kehoitus riittää nykyään.