Mikä on Add? (sairaus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja maiski:
Ai, mullakin ollu hetken bipo-epäily. Mutta luultavasti johtui masis-lääkkeistä jotka sai mulla aikaseksi AIKA hypo-olon. :)

Mä oon menossa mun psykiatrille jonka luona muutama vuosi sitten kävin aikas paljon. Osaa ehkä ohjata sit eteenpäin...mua vaan haluttais saada päänuppina ojennukseen. Mä olen niin paljon kärsinyt elämäni aikana ADD tyyppisistä ongelmista enkä haluis pilata taas kaikkea uudessa duunipaikassa. :(

Bipoa sovitellaan päähän aika usein addeillekin. ;) Se, että innostuu ja antaa palaa ja höyrytä ja seuraavassa hetkessä ei saa itseään liikkeelle herättää epäilykset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lääkitys auttaa hallitsemaan itseä ja omia toimia. Voi paremmin aktivoida itsensä tekemään sitä mitä tahtoo.

Ei, vaan tekemään sitä, mikä pitää tehdä. ;)

Jos jotain tahtoo tehdä, siihen kyllä voi paneutua niin, että kaikki muu unohtuu.

Ei muuten voi, mutta taitaa olla jo sanojen määrittelystä kyse. Jotain kun voi tahtoa tehdä, vaikka se ei olisi mieluista. Kuten vaikka tenttikirjan luku jotta pääsisi tentistä läpi. Tahtoa ja halua kyllä löytyy, mutta toiminnanohjaus pistää hanttiin. Eikä se edes tarkoita sitä että puuhailisit muuta, olet vain jumissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lääkitys auttaa hallitsemaan itseä ja omia toimia. Voi paremmin aktivoida itsensä tekemään sitä mitä tahtoo.

Ei, vaan tekemään sitä, mikä pitää tehdä. ;)

Jos jotain tahtoo tehdä, siihen kyllä voi paneutua niin, että kaikki muu unohtuu.

Nimenomaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja maiski:
Ai, mullakin ollu hetken bipo-epäily. Mutta luultavasti johtui masis-lääkkeistä jotka sai mulla aikaseksi AIKA hypo-olon. :)

Mä oon menossa mun psykiatrille jonka luona muutama vuosi sitten kävin aikas paljon. Osaa ehkä ohjata sit eteenpäin...mua vaan haluttais saada päänuppina ojennukseen. Mä olen niin paljon kärsinyt elämäni aikana ADD tyyppisistä ongelmista enkä haluis pilata taas kaikkea uudessa duunipaikassa. :(

Bipoa sovitellaan päähän aika usein addeillekin. ;) Se, että innostuu ja antaa palaa ja höyrytä ja seuraavassa hetkessä ei saa itseään liikkeelle herättää epäilykset.


Varmaan näin. Tunnistan itseni tuostakin. Tosin mun epäily tuli silloin kun mulla oikeesti oli hypomania (lääkeistä johtuva)...meno oli sitä luokkaa et ihme et kunnialla kuitenkin selvisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei muuten voi, mutta taitaa olla jo sanojen määrittelystä kyse. Jotain kun voi tahtoa tehdä, vaikka se ei olisi mieluista. Kuten vaikka tenttikirjan luku jotta pääsisi tentistä läpi. Tahtoa ja halua kyllä löytyy, mutta toiminnanohjaus pistää hanttiin. Eikä se edes tarkoita sitä että puuhailisit muuta, olet vain jumissa.

Alkuun pääseminen on hankalaa, joskus tahto ei riitä. Totta. Mutta kun aloittaa, ei voi lopettaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lääkitys auttaa hallitsemaan itseä ja omia toimia. Voi paremmin aktivoida itsensä tekemään sitä mitä tahtoo.

Ei, vaan tekemään sitä, mikä pitää tehdä. ;)

Jos jotain tahtoo tehdä, siihen kyllä voi paneutua niin, että kaikki muu unohtuu.

Nimenomaan :)

Oletko viettänyt aikaa yrittämällä saada tahdonvoimallasi itsesi tekemään jotain tärkeää asiaa. Siksi että tahdot itse niin tehdä vaikka se ei juuri sillä hetkellä huvita? Jopa useamman tunnin putkeen... Ikävä kyllä edes lääkitys ei poista tuota kokonaan. Minulla menee tuohon viikoittain useampi tunti työaikaa, jonka korvaan vapaa-ajallani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lääkitys auttaa hallitsemaan itseä ja omia toimia. Voi paremmin aktivoida itsensä tekemään sitä mitä tahtoo.

Ei, vaan tekemään sitä, mikä pitää tehdä. ;)

Jos jotain tahtoo tehdä, siihen kyllä voi paneutua niin, että kaikki muu unohtuu.

Nimenomaan :)

Oletko viettänyt aikaa yrittämällä saada tahdonvoimallasi itsesi tekemään jotain tärkeää asiaa. Siksi että tahdot itse niin tehdä vaikka se ei juuri sillä hetkellä huvita? Jopa useamman tunnin putkeen... Ikävä kyllä edes lääkitys ei poista tuota kokonaan. Minulla menee tuohon viikoittain useampi tunti työaikaa, jonka korvaan vapaa-ajallani.

Olen enemmän hyper, kuin inattentiivi. Mutta joo, siivoaminen tai muu juttu, jonka lopputulos on ihana ja miellyttävä ja jota haluan, mutta en oikein hahmota, kuinka aloittaa, jää tekemättä. Totaalisesti.

Helpommaksi se on tullut mf:lla, mutta helvettiä yhä. Asian on oltava todella kiinnostava, että voin paneutua siihen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Olen enemmän hyper, kuin inattentiivi. Mutta joo, siivoaminen tai muu juttu, jonka lopputulos on ihana ja miellyttävä ja jota haluan, mutta en oikein hahmota, kuinka aloittaa, jää tekemättä. Totaalisesti.

Helpommaksi se on tullut mf:lla, mutta helvettiä yhä. Asian on oltava todella kiinnostava, että voin paneutua siihen.

Minä olen inattentiivi. Siivoamisen tapaiset asiat hoituvat kyllä concertan avulla, mutta ne työjutut... Enkä suinkaan halua viettää iltoja ja viikonloppuja töitä tekemällä, mutta pakko se on jotenkin kompensoida jos haluaa pysyä töissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei muuten voi, mutta taitaa olla jo sanojen määrittelystä kyse. Jotain kun voi tahtoa tehdä, vaikka se ei olisi mieluista. Kuten vaikka tenttikirjan luku jotta pääsisi tentistä läpi. Tahtoa ja halua kyllä löytyy, mutta toiminnanohjaus pistää hanttiin. Eikä se edes tarkoita sitä että puuhailisit muuta, olet vain jumissa.

Alkuun pääseminen on hankalaa, joskus tahto ei riitä. Totta. Mutta kun aloittaa, ei voi lopettaa.

kuulostaapa hyvinhyvin tutulta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme:
Kuuluuko asiaan myös perusasioiden ja rutiinien totaalinen laiminlyöntihalu? Mutta seuraavassa hetkessä joku täysin pilviä hipova, kunnianhimoinen ja täysin hullu projekti tulee ripeästi valmiiksi vaikka yötkin tulis valvottua?

Voi sen noinkin sanoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme:
Kuuluuko asiaan myös perusasioiden ja rutiinien totaalinen laiminlyöntihalu? Mutta seuraavassa hetkessä joku täysin pilviä hipova, kunnianhimoinen ja täysin hullu projekti tulee ripeästi valmiiksi vaikka yötkin tulis valvottua?

Voi sen noinkin sanoa.

Hirveetä vääntämistä koko elämä kaikkien hiivatin rutiinien kanssa ja nyt mä tän alotuksen vaivaudun avaamaan. Mä oon kyllä aina tiedostanut olevani huonosti rutiineja sietävä ihminen. Esim. nettipankin avaamiseen voi mennä viikko, joku maalaus pitää saada heti valmiiks...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme:
Kuuluuko asiaan myös perusasioiden ja rutiinien totaalinen laiminlyöntihalu? Mutta seuraavassa hetkessä joku täysin pilviä hipova, kunnianhimoinen ja täysin hullu projekti tulee ripeästi valmiiksi vaikka yötkin tulis valvottua?

Voi sen noinkin sanoa.

Hirveetä vääntämistä koko elämä kaikkien hiivatin rutiinien kanssa ja nyt mä tän alotuksen vaivaudun avaamaan. Mä oon kyllä aina tiedostanut olevani huonosti rutiineja sietävä ihminen. Esim. nettipankin avaamiseen voi mennä viikko, joku maalaus pitää saada heti valmiiks...

Tuollaistahan se on. Ei riitä että tahdot jotain, vaan siihen pitää olla sisäistä halua. Kun tekee vain ilman sen kummempia tahtomisia niin kaikki sujuu hyvin.
 


Tuollaistahan se on. Ei riitä että tahdot jotain, vaan siihen pitää olla sisäistä halua. Kun tekee vain ilman sen kummempia tahtomisia niin kaikki sujuu hyvin.[/quote]

Hauskaa muuten että olen seurannut ja ihmetellyt kaverini 8v adhd lasta enkä ole koskaan tajunnut että me olemmekin oikeastaan hyvin samanlaisia. Minulta puuttuu vain se vauhti ja äänekäs uhma. Tai olen minä hieman äänekäskin. Samankaltaisiin asioihinkin uppoudumme :)
 
Jonsered puhuu toki asiaa, mutta kaikkiin hänen mielipiteisiinsä en voi yhtyä. Jokainen adhd/add on oma persoonansa ja kokemukset siis erilaisia. Ympäristö vaikuttaa paljon, samoin luonne ( eivät kaikki addit tietenkään samanlaisia ole, kuten eivät nentitkään ) ja menneisyys, kasvatus, äo, asenne... Minä pärjään nykyään ilman lääkitystä, tällä hetkellä ainakin. Opettelin lääkityksen kanssa rutiineja, tapoja ja toimintamalleja, joiden avulla pystyn toiminaan ns. luomunakin ihan mainiosti. Järjestin siis ympäristöni sellaiseksi, että addina pärjään siinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Rummuntekijä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lääkitys auttaa hallitsemaan itseä ja omia toimia. Voi paremmin aktivoida itsensä tekemään sitä mitä tahtoo.

Ei, vaan tekemään sitä, mikä pitää tehdä. ;)

Jos jotain tahtoo tehdä, siihen kyllä voi paneutua niin, että kaikki muu unohtuu.

Ei muuten voi, mutta taitaa olla jo sanojen määrittelystä kyse. Jotain kun voi tahtoa tehdä, vaikka se ei olisi mieluista. Kuten vaikka tenttikirjan luku jotta pääsisi tentistä läpi. Tahtoa ja halua kyllä löytyy, mutta toiminnanohjaus pistää hanttiin. Eikä se edes tarkoita sitä että puuhailisit muuta, olet vain jumissa.

Jos asia oikeasti kiinnostaa eli tahto lähtee suoraan itsestä on se ihan eri asia kuin se, että tahtoo koska haluaa toimia oikein ulkoapäin tulleiden vaatimusten takia.
 
Tuttua, minulla oli elämän ja kuoleman tentti ja silti en saanut aloitettua lukemista. No onneksi se meni täpärästi läpi. Metyylifenidaattia kului mukavasti.

Päässä käy suhina joka estää keskittymistä.

Mutta miten voi muka pärjätä ilman lääkitystä? Enhän voi vaikuttaa noihin välittäjäainepitoisuuksiin kuitenkaan juurikaan?

Oma työ on tarkkaa ja puuduttavaa.
Kotihommatkin pitäisi hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieraß:
Jonsered puhuu toki asiaa, mutta kaikkiin hänen mielipiteisiinsä en voi yhtyä. Jokainen adhd/add on oma persoonansa ja kokemukset siis erilaisia. Ympäristö vaikuttaa paljon, samoin luonne ( eivät kaikki addit tietenkään samanlaisia ole, kuten eivät nentitkään ) ja menneisyys, kasvatus, äo, asenne... Minä pärjään nykyään ilman lääkitystä, tällä hetkellä ainakin. Opettelin lääkityksen kanssa rutiineja, tapoja ja toimintamalleja, joiden avulla pystyn toiminaan ns. luomunakin ihan mainiosti. Järjestin siis ympäristöni sellaiseksi, että addina pärjään siinä.

Siinäpä se, kukin on yksilö. :D
 

Similar threads

Ä
Viestiä
4
Luettu
738
M
V
Viestiä
6
Luettu
1K
A
V
Viestiä
5
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V
T
Viestiä
12
Luettu
5K
Aihe vapaa
Rukoilijasirkka
R
V
Viestiä
9
Luettu
763
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä