E
"Emmi"
Vieras
Olen nyt 21v & mieheni on 33v. Ollaan oltu myös siitä lähtien yhdessä kun minä 16v ja mies 28v. Tuli vaan tuosta yhdestä toisesta ketjusta mieleen minkä näin tänään ja on täällä tänäänkin näköjään paljon käsitelty taas jostain kumman syystä näitä ikäero asioita.. Mistäköhän johtuu ? :O No heitän oman korteni kekoon myös !
Eli mä oon aina ollut myös luonteeltani hieman erillainen ja omituinen. Oon tykänny elää massasta poikkeavaa elämää ja tehdä radikaalejakin ratkaisuja.
Etsinkin aina myös parisuhteita jotka ois jotenkin massasta poikkeavia ja että niissä ois sitä jotain ! Tää ikäero on tuonut meille ainakin sitä kaivattua kipinää, mutta paljon myös surua...
Mekään ei rynnätty miehen kanssa tuosta heti parisuhteeseen ! Oltiin kanssa jonkun vuoden verran kavereita, eli tutustuttiin kun olin 15 ja hän 27. Oli mukavaa kun oli vanhempia ystäviä, niistä sai eritavalla tukea ja turvaa kun oman ikäsistä, enkä ole myöskään sukupuoli rasisti.
16-vuotiaan kanssa on laillista olla myös vaikka 50-vuotiaan, mutta ikinä en voisi kuvitella ottavani isän ikäistä miestä. !
Suhteen alkuaikoina sain kuulla miehen, hänen ikäisiltään naispuolisilta kavereilta ivaa itsestäni, halveksuntaa parisuhteestamme ja meidän parisuhteemme yritettiin myös särkeä. Onneksi kuitenkin vain seläntakana. Pahoitin mieleni kuitenkin syvästi, itkin ja olin myös todella vihainen.
Haluaisinkin kuulla nyt selityksiä tälläiselle käytökselle, etenkin vanhemmilta naisilta jotka pystyvät samaistumaan kyseiseen käytökseen, tai voiko tuollasta käytöstä edes selityksillä selittää? Minun mielestä minkäänlainen kiusanteko ei ole hyväksyttävää, ellei molemmat tiedä sen selkeästi olevan esimerkiksi vitsiä, mutta minusta tuo ei todellakaan miltään vitsiltä tuntunut ja nämä naiset varmasti tiesivät hyvin sen..
Hyväksyttekö todella tälläisen käytöksen? Ettekö nää itse tuollaisessa käytöksessä mitään vikaa?
Jouduin välillä tekemään vähän enemmän töitä, että sain pidettyä meidän parisuhteemme koossa tälläisten ilkeiden kolmansien pyörien takia !
Nyt jälkikäteen nämä ilkeät korppikotkat ovat pyytäneet minulta sitten anteeksi. En ole antanut. Minusta toisen ihmisen parisuhteen hajottaminen ja kiusaaminen, ei ole missään tilanteessa hyväksyttävä teko. Ei meistä pysty enää tulemaan ystäviä näiden naisten kanssa, sillon olisi ollut ystävyydelle puhdas pohja valmiina elleivät olisi itse menneet sitä sotkemaan. Suurimmalla osalla lapsista on kuitenkin hyvät vanhemmat, kuten itselläni myös, jotka kyllä päättää mitä antaa sen oman lapsen tehdä ja huolehtii siitä. Itsekin olin enää muutaman vuoden päässä täysi-iästä, suhteen alkaessa. Ei siinä tarttita ulkopuolisia.
Olen todella tyytyväinen minun ja miehen erillaiseen parisuhteeseen ja meidän ihanaan pieneen poikavauvaan vm. 2014 ! :heart:
Ei kai erillaisuus ole syy ilkeydelle ja kiusanteolle enää nykypäivänä ja etenkin aikuisten ihmisten keskuudessa?
Ps. Tulkaa myös te muut jakamaan kokemuksianne, joilla on parisuhteessa ikäeroa enemmän ! Kun minä synnyin, oli äitini 20v ja isä 35v. Pikkusiskoni syntyessä 23v ja 38v. Onnellisia vielä tänä päivänäkin.
Eli mä oon aina ollut myös luonteeltani hieman erillainen ja omituinen. Oon tykänny elää massasta poikkeavaa elämää ja tehdä radikaalejakin ratkaisuja.
Etsinkin aina myös parisuhteita jotka ois jotenkin massasta poikkeavia ja että niissä ois sitä jotain ! Tää ikäero on tuonut meille ainakin sitä kaivattua kipinää, mutta paljon myös surua... Mekään ei rynnätty miehen kanssa tuosta heti parisuhteeseen ! Oltiin kanssa jonkun vuoden verran kavereita, eli tutustuttiin kun olin 15 ja hän 27. Oli mukavaa kun oli vanhempia ystäviä, niistä sai eritavalla tukea ja turvaa kun oman ikäsistä, enkä ole myöskään sukupuoli rasisti.
16-vuotiaan kanssa on laillista olla myös vaikka 50-vuotiaan, mutta ikinä en voisi kuvitella ottavani isän ikäistä miestä. !
Suhteen alkuaikoina sain kuulla miehen, hänen ikäisiltään naispuolisilta kavereilta ivaa itsestäni, halveksuntaa parisuhteestamme ja meidän parisuhteemme yritettiin myös särkeä. Onneksi kuitenkin vain seläntakana. Pahoitin mieleni kuitenkin syvästi, itkin ja olin myös todella vihainen.
Haluaisinkin kuulla nyt selityksiä tälläiselle käytökselle, etenkin vanhemmilta naisilta jotka pystyvät samaistumaan kyseiseen käytökseen, tai voiko tuollasta käytöstä edes selityksillä selittää? Minun mielestä minkäänlainen kiusanteko ei ole hyväksyttävää, ellei molemmat tiedä sen selkeästi olevan esimerkiksi vitsiä, mutta minusta tuo ei todellakaan miltään vitsiltä tuntunut ja nämä naiset varmasti tiesivät hyvin sen..
Hyväksyttekö todella tälläisen käytöksen? Ettekö nää itse tuollaisessa käytöksessä mitään vikaa?
Jouduin välillä tekemään vähän enemmän töitä, että sain pidettyä meidän parisuhteemme koossa tälläisten ilkeiden kolmansien pyörien takia !
Nyt jälkikäteen nämä ilkeät korppikotkat ovat pyytäneet minulta sitten anteeksi. En ole antanut. Minusta toisen ihmisen parisuhteen hajottaminen ja kiusaaminen, ei ole missään tilanteessa hyväksyttävä teko. Ei meistä pysty enää tulemaan ystäviä näiden naisten kanssa, sillon olisi ollut ystävyydelle puhdas pohja valmiina elleivät olisi itse menneet sitä sotkemaan. Suurimmalla osalla lapsista on kuitenkin hyvät vanhemmat, kuten itselläni myös, jotka kyllä päättää mitä antaa sen oman lapsen tehdä ja huolehtii siitä. Itsekin olin enää muutaman vuoden päässä täysi-iästä, suhteen alkaessa. Ei siinä tarttita ulkopuolisia.
Olen todella tyytyväinen minun ja miehen erillaiseen parisuhteeseen ja meidän ihanaan pieneen poikavauvaan vm. 2014 ! :heart:
Ei kai erillaisuus ole syy ilkeydelle ja kiusanteolle enää nykypäivänä ja etenkin aikuisten ihmisten keskuudessa?
Ps. Tulkaa myös te muut jakamaan kokemuksianne, joilla on parisuhteessa ikäeroa enemmän ! Kun minä synnyin, oli äitini 20v ja isä 35v. Pikkusiskoni syntyessä 23v ja 38v. Onnellisia vielä tänä päivänäkin.
ja on se erillaista, jos on seurana toinen nuori vanhempi KAVERI, kun oma ÄITI tai ISÄ ...
