P
pilvi
Vieras
Tapasimme mieheni kanssa viitisen vuotta sitten. Jossain vaiheessa muutimme saman katon alle. Tällöin (tyhmyyksissäni) olin kaverillisesti yhteydessä entiseen miesystävääni puhelimitse. Tai siis hän soitteli minulle silloin tällöin, itse en soittanut koskaan. Myös tulin hyvin toimeen miespuolisen työkaverini kanssa. En siis mitenkään romanttisessa mielessä vaan ihan kaverina.
Parin kuukauden kuluttua mieheni otti asian puheeksi ja sanoi häntä ärsyttävän yhteydenpitoni tähän entiseeni ja hyvä kaveeraukseni työkaverini kanssa. Hoksasin, että teinpäs tyhmästi. Lopetinkin exän puheluihin vastaamiset ja laitoin hälle viestin, ettei soittelisi enää. Samoin yritin töissä olla eri paikassa kuin työkaverini yms.
No, vielä nykyäänkin mieheni jaksaa aina ja jatkuvasti muistuttaa tästä alkuajan käytöksestäni. Ja hän ryhtyy murjottaan, jos emme rakastele päivittäin. Väittää, etten häntä halua enkä rakasta.
Olen koittanut hänelle vakuuttaa rakkauttani ja sitä, ettei minulla kerta kaikkiaan aina ""tee mieli"". Hän kertoo aikaisemmista suhteistaan ja siitä, että hän on tottunut oleen ""silleen"" joka päivä.
Ymmärrän häntä toki, sillä en minäkään hyvällä katselisi, jos hän pitäisi exään yhteyttä. Mutta kun siitä tosiaan on jo melkein viisi vuotta ja lopetin sen heti kun hän ""avasi silmäni"". Me exän kanssa vain erosimme aikoinaan sulassa sovussa ja totuimme pitämään ihan kavereina yhteyttä.
Tässä alan jo miettiä, onko loppuelämäni tätä, että jatkuvasti hänelle vakuutan ja vakuutan, että rakastan.
Parin kuukauden kuluttua mieheni otti asian puheeksi ja sanoi häntä ärsyttävän yhteydenpitoni tähän entiseeni ja hyvä kaveeraukseni työkaverini kanssa. Hoksasin, että teinpäs tyhmästi. Lopetinkin exän puheluihin vastaamiset ja laitoin hälle viestin, ettei soittelisi enää. Samoin yritin töissä olla eri paikassa kuin työkaverini yms.
No, vielä nykyäänkin mieheni jaksaa aina ja jatkuvasti muistuttaa tästä alkuajan käytöksestäni. Ja hän ryhtyy murjottaan, jos emme rakastele päivittäin. Väittää, etten häntä halua enkä rakasta.
Olen koittanut hänelle vakuuttaa rakkauttani ja sitä, ettei minulla kerta kaikkiaan aina ""tee mieli"". Hän kertoo aikaisemmista suhteistaan ja siitä, että hän on tottunut oleen ""silleen"" joka päivä.
Ymmärrän häntä toki, sillä en minäkään hyvällä katselisi, jos hän pitäisi exään yhteyttä. Mutta kun siitä tosiaan on jo melkein viisi vuotta ja lopetin sen heti kun hän ""avasi silmäni"". Me exän kanssa vain erosimme aikoinaan sulassa sovussa ja totuimme pitämään ihan kavereina yhteyttä.
Tässä alan jo miettiä, onko loppuelämäni tätä, että jatkuvasti hänelle vakuutan ja vakuutan, että rakastan.