heti kun vauva on syntynyt niin kiire baariin, kiire saada se pieni hoitoon..
Lähipiirissä ainakin 4 äitiä, jotka on lähtenyt "juhlimaan" vauvan ollessa ihan oikeasti 2 - 4 viikon ikäinen.. Eikö siinä vaiheessa pitäisi viä parannella ja toipua synnytyksestä sekä ihastella sitä ihmettä mitä oma kroppa on saanut aikaan?
Olenko mä sit ihan kummallinen ja friikki nykyajan standardien mukaan kun ei olisi tullut mieleenkään jättää pientä vaivaa, tai edes vähän isompaakaan hoitoon? ei mulla oo ainakaan ollut ikinä kiire pois vauvan tyköä. Kyllä sitä on sit sen jälkeen kerinnyt vallan mainiosti..
Mikä siinä sit on, onko se niin rankkaa olla vauvan kanssa, vai miksi? kertokaa te, viisaammat?
No joo, ei oo kyllä ihan kypsä äidiksi jos on pakko heti lähtee baariin. Ja jotkut käy baarissa kerran viikossa, kuulemma pakko päästä rentoutuu. Mitä rentoutumista siinä on että hommaa itelleen vielä enemmän univelkaa ja krapulan? No nää on niitä äitejä joilla on vaikeaa kokoajan olla oman lapsen kanssa. Tulee vaan mieleen että miksi se lapsi on pitänyt tehdä. Olisi hurvitellut pari vuotta vielä vapaasti baareissa ja kattonut sit uudestaan.
Ja yks asia mikä mua kans ihmetyttää; kävin eräällä pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa kesällä kun vuokrattiin sieltä mökki. Viikko vietettiin paikallisella kylällä ja voi herranjestas että siellä oli kaikilla vauvoja!!! Siis oikeesti kaikilla, teineistä keski-ikäisiin. Tosi nuoria äitejä ja sit kun käytiin illalla terassilla miehen kans, nää samat yh-äidit sit siellä litki kaljaa ja valitti kuinka taas on rahat loppu eikä elatusmaksuja tuu yms. Pistää miettimään, eikö kukaan ole kuullut sanaa ehkäisy? Jos oma elämä on epävakaa niin tartteeko siihen kurjuuteen vielä lapsi tehdä? Ja kun käytin tuolla kyläpahasessa lapsiani leikkipuistossa tai uimarannalla niin nämä äidit siellä joko juttelivat kännykkään tai juorusivat keskenään, ei paljoa lapsen vahtiminen kiinnostanut. Että turvallista lapsuutta sinnekin vaan.
Ja itse asun isossa kaupungissa pk-seudulla, en ole leikkipuistoissa ikinä nähnyt kiusaamista mutta tuolla kyläpahasessa näin viikon aikana monta kiusaamistapausta; hyvinkin pienet kiusasivat todella kovin sanoin ja jopa nyrkein. Siihen kun puuttui, sai vihaisen mulkaisun äidiltä.
Mikä mättää? Miksi se lapsi on pakko tehdä vaikka on vaikeaa?