Mikä mussa on vikana?

["surullinen"]

Onpas ollut raskas ilta, kun tajus sen miltä oon osittain sulkenut silmäni. Minulla ei ole ystäviä, ei puolisoa.. tuttavia on kyllä mutta ei nähdä sovitusti tai soitella, samoiten työkavereiden kanssa en ole tekemisissä vapaa-ajalla. Ainoa joka minulle soittaa on oma äitini.
Tajusin tänään et ainoat jotka välittävät minusta on lapseni ja äiti. Minua ei vihata, ei rakasteta.. olen mitäänsanomaton muille.

Miksi näin on? Mikä mussa on vikana kun en kelpaa kenellekkään?

 

["joku"]

Ei sussa ole välttämättä mitään vikaa, monilla tavallisilla ihmisillä ei ole ystäviä tai puolisoa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="joku";29249070]Ei sussa ole välttämättä mitään vikaa, monilla tavallisilla ihmisillä ei ole ystäviä tai puolisoa.[/QUOTE]

No okei, ton mä vielä ymmärrän ettei ole puolisoa.. mutta eikö se ole vähän outoa ettei ole ystäviä/kavereita?

 

[MIES!]

Varmastikkaan ei oo sussa mitään vikaa.
On ehkä ollut sellaiset tilanteet nyt ettei ole niitä ystäviä tullut mukaan.
Se kun ei auta vaikka olisit kuinka ihana jos et käy ikinä missään. En tiedä onko näin mutta saattaisi olla? vai?

Tsemppiä ja jos et vielä, niin ala käymään ulkona - sieltä niitä ystäviä ja puolisoita löytyy.

 

[toinen yksinäinen]

Minäkin koen olevani uskomattoman yksinäinen, vaikka minulla onkin mies. Mutta tällä hetkellä ei ole edes sitä työtä jossa tapaisi yhtään ketään aikuista. Tunne siitä, että kellään oman kodin ulkopuolella ei kiinnosta, on todella jäätävä.

Nyt olen yrittänyt tietoisesti tutustua uusiin ihmisiin ja koitan olla aktiivisempi pitämään yhteyttä ja kyselemään muilta kuulumisia. Helppoa se ei ole ja se tunne, vaikka itse pitäisit yhteyttä, ei kukaan oma-alotteisesti kysele, mitä minulle kuuluu...