H
hitoksee
Vieras
Oman kasvatuksen sosiaalinen puoli on ehkä jäänyt vaillinaiseksi, kun en ymmärrä muita ihmisiä. Olen nyt ollut neljä vuotta kotona hoitaen kahta lastaamme. Minulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita, mutta ennen lapsia se ei niin paljon haitannut. Nyt olen vuosia ajatellut mikä minussa on vikana, kun en kelpaa muille. Olen käynyt ties missä mammatreffeillä, perhekahviloissa, perhevalmennuksissa. Olen mukana kaikissa mahdollisissa alueen perhe fb ryhmissä ( 3 kpl! ) . Olen aktiivinen ja ehdotan tapaamisia, mutta ketään ei innostu. Olenko siis ainoa yksinäinen?
Tiedän, etten ole iloinen ja nauravainen ja sosiaalinen. Joku voisi pitää minua outona jörönä. Mutta olen aito ja lojaali ystävä. Tuntuu vain siltä, että KUKAAN ei sitä näe. Olettavatko kaikki Ihmisten olevan tietynlaisia? Mitä tarkoittaa, kun tapaan tutun ja se sanoo, että nähdään ihmeessä joku kerta. Mutta mitään ei kuulu? Onko kaikki paskapuhetta? Oikeasti? En vaan ymmärrä muita. Mitä ne tahtoo? Mua harmittaa, että lapset ei saa kavereita, koska äiti ei saa kavereita ja järjestettyä leikkitreffejä. Tahtoisin lapsilleni parempaa. En niinkään tarvitse itselle ystäviä, vaikka nekin olisi mahtavia. Mutta miten ihmeessä sitä yli 30v jörö mistään koskaan ystäviä löytäisi? 