S
Sokea rakkaudesta?
Vieras
Olen mies. Olen ollut parisuhteessa kyseisen naisen kanssa reilu kaksi vuotta ja nyt olemme muuttamassa erilleen.
Tunsin naisen kuuden vuoden ajan ennen ensimmäisiä treffejä. Tykkäsin hänestä tyyppinä ja pidin hänen hauskasta ja iloisesta persoonastaan koko kuuden vuoden ajan ja olin totaalisen myyty, kun hän suostui kanssani treffeille -09 huhtikuussa. Muutimme yhteen kesäkuun loppupuolella -09.
Lyhyesti: Nainen petti minua parisuhteemme aikana. Kuvioissa oli kaksi miestä, toinen hänen entinen vakipano työkaverinsa (21 vuotta häntä vanhempi avoliitossa oleva mies) ja toinen hänen entinen hoitonsa (13 vuotta häntä vanhempi naimisissa oleva perheenisä). Mitään minulle ei ole myönnetty tapahtuneen, vaikka hän oli pyydellyt perheenisää tulemaan meille kotiin nuolemaan ja panemaan häntä tiettyinä viikkoina, kun olen iltavuoroissa. Mitään ei kuitenkaan kuulemma ollut tapahtunut. Kummankaan kanssa, vaikka näin olikin puheltu. Ne jutut olivat vain olleet itsetunnon kohotusta. Ja vanhemman vakipanon kanssa olivat olleet työreissuilla samassa hotellissa useampia öitä, mutta ei sielläkään mitään tapahtunut. Olen kuulemma hullu, kun epäilen häntä.
Mittani tuli täyteen valehtelua ja salailua ja pettämistä heinäkuun loppupuolella ja pyysin häntä poistumaan kodistamme. Asunto on yksin minun hänen luottotiedottomuutensa takia. Luottotiedot häneltä olivat menneet maksamattomien rahanlainauksien ja lainojen vuoksi ja nämä maksamattomuudet olivat katkaisseet hänen suhteet myös sukulaisiin, entisiin kumppaneihin ja kavereihin, joille hän on velkaa.
Hän syyllisti minua siitä, että ajan hänet pellolle, vaikka hänellä ei ole paikkaa minne mennä. En voinut laittaa häntä taivasalle, joten annoin hänelle luvan jäädä siksi aikaa, että löytää asunnon. Olen ollut todella rikki kaikesta valehtelusta, kusettamisista, talodellisesta hyväksikäytöstä ja miehistä ja siksi hain ammattiapua itselleni. Terapeuttini sanoi, että kertomieni asioiden perusteella kyseessä on mahdollisesti huomiohakuisesta narsismista kärsivä henkilö, joka välttämättä ei parane koskaan sairaudestansa, koska ei näe toiminnassaan mitään väärää.
Nyt olen auttanut häntä muutossa, huonekalujen hankkimisessa, pakkaamisessa, maksoin hänen puolestaan takuuvuokran, sillä hänellä oli alle euro tilillä, kun se piti maksaa jne jne. Autan ja avustan koko ajan, vaikka hän on kohdellut minua kuin arvotonta paskaa. Olen yhteensä avustanut häntä suhteemme aikana yli 23.000 eurolla ja latiakaan en ole saanut takaisin. Aina tilipäivänä rahat katosivat jonnekin, kuulemma laskuihin. Mutta niistä laskuista tuli karhuja, mitkä piti olla maksettu, mutta en saanut ikinä tietää minne rahat oikeasti menivät.
Tunnen edelleen suuria tunteita häntä kohtaan ja olen hirveän surullinen, että hän muuttaa pois. Pelkään että olen saanut hänet ajattelemaan omaa itsekästä käyttäytymistään (jota on kuulemma jatkunut jo lukioiästä saakka) ja joku muu saa nauttia hänen täydellisestä vartalostaan ja hersyvästä huumoristaan. Minä korjasin ja joku muu poimii hedelmät.
Mikä ihme minua vaivaa, kun en osaa, kykene, pysty päästämään hänestä irti? Miksi en tunne iloa, että pääsen eroon minulle stressiä ja murheita tuoneesta henkilöstä, vaan minusta tuntuu, että kun hän on mennyt, kuolen yksinäisyyteen? Mikä minua vaivaa, auttakaa.
Tunsin naisen kuuden vuoden ajan ennen ensimmäisiä treffejä. Tykkäsin hänestä tyyppinä ja pidin hänen hauskasta ja iloisesta persoonastaan koko kuuden vuoden ajan ja olin totaalisen myyty, kun hän suostui kanssani treffeille -09 huhtikuussa. Muutimme yhteen kesäkuun loppupuolella -09.
Lyhyesti: Nainen petti minua parisuhteemme aikana. Kuvioissa oli kaksi miestä, toinen hänen entinen vakipano työkaverinsa (21 vuotta häntä vanhempi avoliitossa oleva mies) ja toinen hänen entinen hoitonsa (13 vuotta häntä vanhempi naimisissa oleva perheenisä). Mitään minulle ei ole myönnetty tapahtuneen, vaikka hän oli pyydellyt perheenisää tulemaan meille kotiin nuolemaan ja panemaan häntä tiettyinä viikkoina, kun olen iltavuoroissa. Mitään ei kuitenkaan kuulemma ollut tapahtunut. Kummankaan kanssa, vaikka näin olikin puheltu. Ne jutut olivat vain olleet itsetunnon kohotusta. Ja vanhemman vakipanon kanssa olivat olleet työreissuilla samassa hotellissa useampia öitä, mutta ei sielläkään mitään tapahtunut. Olen kuulemma hullu, kun epäilen häntä.
Mittani tuli täyteen valehtelua ja salailua ja pettämistä heinäkuun loppupuolella ja pyysin häntä poistumaan kodistamme. Asunto on yksin minun hänen luottotiedottomuutensa takia. Luottotiedot häneltä olivat menneet maksamattomien rahanlainauksien ja lainojen vuoksi ja nämä maksamattomuudet olivat katkaisseet hänen suhteet myös sukulaisiin, entisiin kumppaneihin ja kavereihin, joille hän on velkaa.
Hän syyllisti minua siitä, että ajan hänet pellolle, vaikka hänellä ei ole paikkaa minne mennä. En voinut laittaa häntä taivasalle, joten annoin hänelle luvan jäädä siksi aikaa, että löytää asunnon. Olen ollut todella rikki kaikesta valehtelusta, kusettamisista, talodellisesta hyväksikäytöstä ja miehistä ja siksi hain ammattiapua itselleni. Terapeuttini sanoi, että kertomieni asioiden perusteella kyseessä on mahdollisesti huomiohakuisesta narsismista kärsivä henkilö, joka välttämättä ei parane koskaan sairaudestansa, koska ei näe toiminnassaan mitään väärää.
Nyt olen auttanut häntä muutossa, huonekalujen hankkimisessa, pakkaamisessa, maksoin hänen puolestaan takuuvuokran, sillä hänellä oli alle euro tilillä, kun se piti maksaa jne jne. Autan ja avustan koko ajan, vaikka hän on kohdellut minua kuin arvotonta paskaa. Olen yhteensä avustanut häntä suhteemme aikana yli 23.000 eurolla ja latiakaan en ole saanut takaisin. Aina tilipäivänä rahat katosivat jonnekin, kuulemma laskuihin. Mutta niistä laskuista tuli karhuja, mitkä piti olla maksettu, mutta en saanut ikinä tietää minne rahat oikeasti menivät.
Tunnen edelleen suuria tunteita häntä kohtaan ja olen hirveän surullinen, että hän muuttaa pois. Pelkään että olen saanut hänet ajattelemaan omaa itsekästä käyttäytymistään (jota on kuulemma jatkunut jo lukioiästä saakka) ja joku muu saa nauttia hänen täydellisestä vartalostaan ja hersyvästä huumoristaan. Minä korjasin ja joku muu poimii hedelmät.
Mikä ihme minua vaivaa, kun en osaa, kykene, pysty päästämään hänestä irti? Miksi en tunne iloa, että pääsen eroon minulle stressiä ja murheita tuoneesta henkilöstä, vaan minusta tuntuu, että kun hän on mennyt, kuolen yksinäisyyteen? Mikä minua vaivaa, auttakaa.