Mikä lasketaan suhteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Uskalla epäillä;10380365:
Pyydät miestäsi tilaamaan puheluerittelyn omasta liittymästään (esim. saunalahdella tuon listan näkee myös netistä). Siitä näet kuinka paljon on soitellut/laitellut viestejä tuohon numeroon ja minkälaiseen aikaan, siitä voi päätellä jo jotain. Oma ex-mieheni jaksoi kiistää ja inttää vaikka kuinka kauan ettei ole edes rakastajattareensa ollut missään yhteydessä ennen kun tuo puheluerittely todisti, että ovat pitkin öitä soitelleet ja viestitelleet vaikka kuinka paljon.


Tämän mies on tänään kuulema tilannut. Ja vannoo, ettei puheluita löydy kuin jokunen ja kaikki päiväsaikaa. Viestejä hän ei ylipäätänsä kirjoita 20 enempää kk aikana, ja niistäkin suurimman osan minulle. Mutta sittenpähän näen, jos hän listaa minulle tarjoaa.
 
Tuossahan on vain sana sanaa vastaan, joten luulisi ettei siitä mitään poliisijuttua aikaiseksi saa. Nainen sanoo toista ja miehesi sitten muuta. Milläs miehesi sitten pystyy muka sataprosenttisesti todistamaan ettei ole tätä naista käynyt panemassa ja että nainen valehtelee?
 
ketjua, mutta mielestäni mistään ei käynyt ilmi missä yhteydessä miehesi on tähän naiseen tutustunut. Olethan kysynyt sitä häneltä?

Ja siis mies tietää naisen nimen - entäpä osoitteen? No pieni mahdollisuus myös, että mies tietää naisen olevan syystä tai toisesta tavoittamattomissa ja on siksi päättänyt pelata upporikasta rutiköyhää.

Joten anna asian edetä miehesi johdolla etkä todellakaan menetä mitään siinä osoittautuipa tämä sitten vaikka kuinka viattomaksi.

Vaikutat niin analyyttiseltä ja symppikseltä ihmiseltä, että toivoisin EDES TÄMÄN KERRAN tällaisessa tapauksessa olevan savua ilman tulta.

Ja juu, ehkei Sivupersoonan & co. hartaista aneluista huolimatta kannata ihan vielä kapsahtaa ukkokullan kaulaan suudeloimaan.

Tarinan viehkeä kulku. Mies oli ravintolassa ja tapasi naisen siellä. Ihan vain paikallisessa, joka ei ole auki klo 2 myöhempään. Eikä ole jäänyt tuollaiselta reissulta kotiin tulematta heti klo 2 jälkeen, vaikka mitäs se todistaisi.

Nainen soitti hänelle tuon jälkeen ja alkoivat siitä sitten soitella. Kovin epäsäännöllisesti, välillä kuulema viikkoja välissä. Naisen oma parisuhde taisi vetää viimeisiään. Joulukuussa soittelivat (nainen edelleen - kuulema) enemmän ja nainen halusi tavata. Tämän mies kuulema ilmoitti, että ei ja sanoi (kuulema) että parempi kun lopetetaan nämä soittelut.

Tässä siis tarina lyhykäisyydessään, tai näin siis minulle on kerrottu.

Mies tietää naisen etunimen, ei sukunimeä, eikä osoitetta yms. Näin siis miehen kertomana. Piti soittelua alussa harmittomana, mutta huomasi jossain vaiheessa että homma olisi voinut karata käsistä.

Nainen tuskin on tavoittelemattomissa, laittaa viestin, jonka jälkeen laittaa kännykän kiinni loppuyöksi. Seuraavana päivänä kännykkä hälyttää, mutta hän ei vastaa. Tämä siis toistunut nyt kolmisen kertaa.

Asia etenee kuten mies nyt tahtoo, ja jos ei etene tavalla tai toisella, niin mies siirtyy tahtomaan muihin maisemiin.

Mies on kertonut asiat rauhallisesti, ei ole raivoamalla yrittänyt saada minua hiljaiseksi, eikä ole väittänyt minua vainoharhaiseksi. Eikä ole puolustellut soittamisiaan. Mutta seksin ja tapaamiset kieltää ehdottomasti.

Juu, ja suuteloita ja kaulaan kapsahduksia ei ole näköpiirissä, siis minun ja miehen taholta. Tosin sen verran täytyy sivupersoonan kirjoitusta "puolustella", että mieheni on selvästi ritarityyppiä. Mitä surkeampi tapaus, niin sen reippaammin hän auttaa, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Eli toimii kyllä mielellään ritarillisesti flirtin kera (flirtti koskee vain naisia). Olen tosin ollut luulossa, että hänen auttamiseen ei liity mikään fyysinen kanssakäyminen, eikä tilanneraportointi kahdenkesken. . .
 
Viimeksi muokattu:
En minä ole asiaa viemässä poliisille, vaan mies. Syynä se ettei tiedä naisen sukunimeä, ei kuulema osoitetta, eikä sitä että onko jossain töissä vai ei. QUOTE]

Taitaa miehesi sittenkin valehdella jos tällaista väittää...

Näin väitti minunkin silloinen avomieheni. Sinun miehesi on vain jaksanut pitkittää tarinaansa. Outoa olisi, että olisi soiteltu kuukausia eikä miehesi tietäisi kyseisestä naisesta tietäisi mitään. Kuitenkin miehesi on puhunut tälle naiselle suhteestanne, sillä mistäpä nainen muuten tietäisi edes sinun olemassaolostasi!

Valitettavasti kukaan ei voi todistaa toista ihmistä puhtaaksi pulmukseksi, vaikka olisi kuinka toisen ihmisen tuttavapiiriin kuuluva. Näin itsekin halusin uskoa aluksi, sillä eipä tuo avokkini ollut salasuhteestaan kavereillekaan huudellut.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja höh;10380407:
Tuossahan on vain sana sanaa vastaan, joten luulisi ettei siitä mitään poliisijuttua aikaiseksi saa. Nainen sanoo toista ja miehesi sitten muuta. Milläs miehesi sitten pystyy muka sataprosenttisesti todistamaan ettei ole tätä naista käynyt panemassa ja että nainen valehtelee?


Tätäkin mies oli kysynyt, ei miehen tarvitse todistaa sanomisiaan, ei hän ole ketään herjannut tai loukannut kenenkään kunniaa. Naisen puolestaan täytyy todistaa, että väitteensä seksistä on tosi. Ja jos niitä tapaamisia on kerran ollut, niin luulisi olevan helppo kertoa että missä ja milloin. Ja vaikka muutaman mieheltä tulleen hellittelyviestin kera. Jos mies puolestaan pystyy todeksi näyttämään, että on muuten ollut silloin ja sillon satojen kilometrien päässä, niin nainen on kuulema heikoilla.

Näin häntä on kuulema neuvottu.

Siinähän selvittelevät, kuka puhuu totta ja kuka ei. Kaikkea sitä ihminen voi elämällään tehdä, jotta tuollaiseen tilanteeseen joutuu.
 
Valitettavasti miehesi ei ole mikään puhdas pulmunen, jos kerran on vapaaehtoisesti numeronsa tekstarinaiselle antanut, viestitellyt hänen kanssaan ja ilmeisesti myös puhunut puhelimessa useita kertoja, vaikka on koko tuon ajattu ollut varattu mies ja kanssasi suhteessa. Ties mitä pajunköyttä ja lupauksia hän on naiselle antanut. Siitäkään ei ole varmuutta, onko edes kertonut olevansa varattu vai onko esittänyt sinkkua pidemmän aikaa. Itsekin olen muutamia kertoja ollut tekemisissä miesten kanssa, jotka ovat leikkineet sinkkua aluksi ja myöhemmin paljastaneet olevansa varattuja. Itse olen tuollaiset epäluotettavat tuttavuudet hylännyt heti alkumetreillä, kun totuus vapaudesta on paljastunut. Tuollainen miesten käytös on valitettavan yleistä nykyään, ja tekee naisen kuin naisen epäluuloiseksi. Toki on paljon myös kakkosnaisia, joita ei haittaa, että mies on jonkun toisen. Moraalitonta käytöstä. Liian sinisilmäinen ei pidä olla. Ei kukaan jatka puhelinflirttiä kovin pitkään, jos ei saa mitään vastakaikua, mitä miehesi puheistaan huolimatta on luultavasti antanut. Ikävä kyllä. Mutta te tiedätte parhaiten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimettömän puhelun saanut;10380418:
En minä ole asiaa viemässä poliisille, vaan mies. Syynä se ettei tiedä naisen sukunimeä, ei kuulema osoitetta, eikä sitä että onko jossain töissä vai ei. QUOTE]

Taitaa miehesi sittenkin valehdella jos tällaista väittää...

Näin väitti minunkin silloinen avomieheni. Sinun miehesi on vain jaksanut pitkittää tarinaansa. Outoa olisi, että olisi soiteltu kuukausia eikä miehesi tietäisi kyseisestä naisesta tietäisi mitään. Kuitenkin miehesi on puhunut tälle naiselle suhteestanne, sillä mistäpä nainen muuten tietäisi edes sinun olemassaolostasi!

Valitettavasti kukaan ei voi todistaa toista ihmistä puhtaaksi pulmukseksi, vaikka olisi kuinka toisen ihmisen tuttavapiiriin kuuluva. Näin itsekin halusin uskoa aluksi, sillä eipä tuo avokkini ollut salasuhteestaan kavereillekaan huudellut.

Voinet olla aivan varma, että olen esittänyt ihan kaikki mahdolliset (ja mahdottomatkin) kysymykset miehelle.

Hän väittää kirkkain silmin, ettei ole pitänyt suhdetta suhteena, joten ei ole pitänyt naisen sukunimen tietämistä aiheellisena. Nainen kun aina soittaessaan (tai jos mies soitti takaisin, jos ei pystynyt työkiireiltä vastaamaan niin nainen vastasi etunimellään.)

Nainen tietää minusta, kuulema, koska mies on puhunut perheestään ja lapsistaan. On kertonut minne olemme menneet yms hänestä normipuhumista. Ja mies sanoi tietysti käyttäneensä minusta etunimeäni, kun kerran puhui minusta.

Ja kaikki tämä kirkkain silmin rauhallisesti selitettynä.

Minkä huippunäyttelijän maailma onkaan hänessä menettänyt. Vai?

Kävi tässä miten tahansa, niin mikään puhdas pulmunen mies ei ole. Mitäs on hankkiutunut tähän tilanteeseen!
 
Viimeksi muokattu:
Valitettavasti miehesi ei ole mikään puhdas pulmunen, jos kerran on vapaaehtoisesti numeronsa tekstarinaiselle antanut, viestitellyt hänen kanssaan ja ilmeisesti myös puhunut puhelimessa useita kertoja, vaikka on koko tuon ajattu ollut varattu mies ja kanssasi suhteessa. Ties mitä pajunköyttä ja lupauksia hän on naiselle antanut. Siitäkään ei ole varmuutta, onko edes kertonut olevansa varattu vai onko esittänyt sinkkua pidemmän aikaa. Itsekin olen muutamia kertoja ollut tekemisissä miesten kanssa, jotka ovat leikkineet sinkkua aluksi ja myöhemmin paljastaneet olevansa varattuja. Itse olen tuollaiset epäluotettavat tuttavuudet hylännyt heti alkumetreillä, kun totuus vapaudesta on paljastunut. Tuollainen miesten käytös on valitettavan yleistä nykyään, ja tekee naisen kuin naisen epäluuloiseksi. Toki on paljon myös kakkosnaisia, joita ei haittaa, että mies on jonkun toisen. Moraalitonta käytöstä. Liian sinisilmäinen ei pidä olla. Ei kukaan jatka puhelinflirttiä kovin pitkään, jos ei saa mitään vastakaikua, mitä miehesi puheistaan huolimatta on luultavasti antanut. Ikävä kyllä. Mutta te tiedätte parhaiten.

Naisen ystävätär, joka oli silloin yhtä aikaa ravintolassa tietää, että miehen olevan naimissa ja "lapsekas".

En minä tiedä parhaiten yhtään mitään, järki ja tunteet kamppailevat. Järki on kuitenkin voitolla. =oD
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Nimettömän puhelun saanut;10380418:
Voinet olla aivan varma, että olen esittänyt ihan kaikki mahdolliset (ja mahdottomatkin) kysymykset miehelle.

Hän väittää kirkkain silmin, ettei ole pitänyt suhdetta suhteena, joten ei ole pitänyt naisen sukunimen tietämistä aiheellisena. Nainen kun aina soittaessaan (tai jos mies soitti takaisin, jos ei pystynyt työkiireiltä vastaamaan niin nainen vastasi etunimellään.)

Nainen tietää minusta, kuulema, koska mies on puhunut perheestään ja lapsistaan. On kertonut minne olemme menneet yms hänestä normipuhumista. Ja mies sanoi tietysti käyttäneensä minusta etunimeäni, kun kerran puhui minusta.

Ja kaikki tämä kirkkain silmin rauhallisesti selitettynä.

Minkä huippunäyttelijän maailma onkaan hänessä menettänyt. Vai?

Kävi tässä miten tahansa, niin mikään puhdas pulmunen mies ei ole. Mitäs on hankkiutunut tähän tilanteeseen!

Sympatiani ovat täysin sinun puolellasi! Pelkkiä arvailujahan tässä itse kukin esittää, eivätkä tilanteet varmaan ole edes identtisiä. Muistan, kun omatkin ajatukseni risteilivät eri suuntiin, enkä tiennyt keneen voisin luottaa.

Eivät nuo miehet monestikaan mitään puhtaita pulmusia ole... Mielestäni kuitenkin on parasta siihen asti luottaa, kunnes se luottamus menee. Ilmeisimmin näin olet sinäkin toiminut.

Toivon, että sinun kohdallasi asiat kääntyvät tässä parhain päin. Mikä suunta se sitten onkaan. Ainakaan sinä et ole tehnyt mitään väärää!
 
Viimeksi muokattu:
Huonosti olen lukenut, mies siis EI tiedä naisen sukunimeä eikä osoitetta huomasin tuosta aiemmasta viestistäsi.

Siis tuota mitä mitä... Ette vaikuta ihmisiltä, jotka 20 vuoden yhteiselämiseltänne ja sohvalla hellittelyiltänne harrastaisitte hurjaa chattailua.

MITÄ ihmettä voi mies jutella tunteja kuukaudessa naisen kanssa, jonka elämästä ei tiedä siis yhtään eikä mitään? Valitettavasti ei näin äkkiä tule mieleen kuin yksi juttu - eikä se ole kyllä sää.
 
Itsellänikin on miesystäviä. Soitellaan ja joskus vähän flittaillaankin. Eikä mielessänikään ole käynyt pettäminen. Eikä se, että olisin suhteessa noihin miesystäviini.

Onko elämä todellakin niin raadollista, että joku nainen voi lähettää tuollaisen viestin vain ilkeyttään? En ymmärrä.
Voihan hitsiläinen sentään. Pakko puolustaa taas miestänne.

Ensinnäkin tuossa yllä on ote ensimmäisestä viestistänne. Siinä kerrotte flirtailevanne vieraiden miesten kanssa.

Nyt kysynkin, miksi nainen voi flirtailla puhelimessa, mutta mies ei?
Miten te todistatte ettette ole menneet sen pitmmälle?
Tietääkö miehenne flirtailuistanne?
Jos ei tiedä, niin kertokaa hänelle se. Sitten olette vasta samallaviivalla.

Tietysti se selventäisi asiaa, jos miehenne kertoisi teille miten hänen ja vieraan naisen lähestyminen tapahtui siellä ravintolassa.

Veikkaan yhä edelleen, että miehenne on joutunut vaan turvalliseksi olkapääksi.

Pitääkö teidän nyt ihan ehdontahdoin särkeä liittonne?

Ja eikun sinne miehen kainaloon rauhottumaan.

Minua alkaa ihan todella pelottamaan miten miehenne jaksaa ottaa vastaan nuo kaikki syytökset.

Pysykää nyt kuitenkin miehenpuolella ja kainalossa niin kauan, kun varmuudella voitte osoittaa miehenne syylliseksi.

Lupaatteko minulle, että edes vähän halaatte miestänne. Lupaattehan.
 
Viimeksi muokattu:
Minustakin kuulostaa oudolta että mies ei tiedä edes naisen sukunimeä vaikka on tämän kanssa noinkin paljon soitellut. Miehesi on siis itse kertonut sinusta, suhteestanne, lapsistanne, mutta itse ei muka tiedä naisesta mitään... Oletko kysynyt mieheltäsi mistä sitten naisen kanssa ovat jutelleet? Jos puheluita on useampia niin luulisi että niiden aikana nainen on kertonut edes
esim. mitä tekee työkseen...

Ja voi kyllä, jotkut miehet ovat ihan oikeasti huippunäyttelijöitä. Tekevät mitä tahansa etteivät paljastuisi.
 
Huonosti olen lukenut, mies siis EI tiedä naisen sukunimeä eikä osoitetta huomasin tuosta aiemmasta viestistäsi.

Siis tuota mitä mitä... Ette vaikuta ihmisiltä, jotka 20 vuoden yhteiselämiseltänne ja sohvalla hellittelyiltänne harrastaisitte hurjaa chattailua.

MITÄ ihmettä voi mies jutella tunteja kuukaudessa naisen kanssa, jonka elämästä ei tiedä siis yhtään eikä mitään? Valitettavasti ei näin äkkiä tule mieleen kuin yksi juttu - eikä se ole kyllä sää.


Juuri niinhän se mies väittää, ettei yhteydenpito ole ollut mitenkään tiivistä, ei päivittäistä, eikä pitkäkestoista/kerta. Eli ei ole jutellut tunteja kuukaudessa, eikä tiedä naisen elämästä kuulema juuri mitään. Nainen kylläkin on kysellyt miehen elämästä, ja muuten keskustelu on ollut kuulema yleismaallista. Ja kuulema ne keskustelut alkoivat pyöriä enemmän ja enemmän mieheen liittyen, mitä ajattelee avioerosta, onko suunnitellut yms yms. Ja miehen mukaan hänellä ei ollut enää mitään keskusteletavaa, joten sanoi että eiköhän ole parasta lopettaa.

Ihan varmasti keskustelu on ollut flirttimäistä, en epäile yhtään. Pässi mies. Todellakin.
 
Viimeksi muokattu:
Voihan hitsiläinen sentään. Pakko puolustaa taas miestänne.

Ensinnäkin tuossa yllä on ote ensimmäisestä viestistänne. Siinä kerrotte flirtailevanne vieraiden miesten kanssa.

Nyt kysynkin, miksi nainen voi flirtailla puhelimessa, mutta mies ei?
Miten te todistatte ettette ole menneet sen pitmmälle?
Tietääkö miehenne flirtailuistanne?
Jos ei tiedä, niin kertokaa hänelle se. Sitten olette vasta samallaviivalla.

Tietysti se selventäisi asiaa, jos miehenne kertoisi teille miten hänen ja vieraan naisen lähestyminen tapahtui siellä ravintolassa.

Veikkaan yhä edelleen, että miehenne on joutunut vaan turvalliseksi olkapääksi.

Pitääkö teidän nyt ihan ehdontahdoin särkeä liittonne?

Ja eikun sinne miehen kainaloon rauhottumaan.

Minua alkaa ihan todella pelottamaan miten miehenne jaksaa ottaa vastaan nuo kaikki syytökset.

Pysykää nyt kuitenkin miehenpuolella ja kainalossa niin kauan, kun varmuudella voitte osoittaa miehenne syylliseksi.

Lupaatteko minulle, että edes vähän halaatte miestänne. Lupaattehan.

Minähän olen ajatellut, että parisuhteessa olevat miehet ja naiset voivat flittailla muille miehille ja naisille KOHTUUDEN RAJOISSA, ja asia on ok. Mutta jos mies puhuu totta, niin se ei ole mahdollista, ilman että joku kuvittelee elävänsä suhteessa.

Ajattelet selvästi samalla tavalla kuin minunkin mieheni.

Itse henkilökohtaisesti en jaksa välittää miehen jaksamista tässä tilanteessa. Itsepähän on sotkunsa aiheuttanut. On parasta jaksaa sen siivoaminen.

Voinko koskaan varmuudella osoittaa miestä syylliseksi? Toisaalta voinko koskaan varmuudella osoittaa miestä syyttömäksi?

Mies rakastaa kuulema minua ja haluaa jatkaa yhteiselämäämme. Itse tunnen, että voisin ehkäpä elää onnellisemman elämän ilman häntä. Lapset sen sijaan joutuisivat erosta kärsimään, koska eivät sitä voisi ymmärtää kun meillä ei juuri riidellä. Ei siksi, ettemme haluaisi riidellä lasten nähden ja kuullen, vaan siksi ettei niitä suurempia riidan aiheita juuri ole. Elämämme on ollut hyvää ja olisi varmasti jatkossakin hyvää, mutta. . .
 
Viimeksi muokattu:
Minustakin kuulostaa oudolta että mies ei tiedä edes naisen sukunimeä vaikka on tämän kanssa noinkin paljon soitellut. Miehesi on siis itse kertonut sinusta, suhteestanne, lapsistanne, mutta itse ei muka tiedä naisesta mitään... Oletko kysynyt mieheltäsi mistä sitten naisen kanssa ovat jutelleet? Jos puheluita on useampia niin luulisi että niiden aikana nainen on kertonut edes
esim. mitä tekee työkseen...

Ja voi kyllä, jotkut miehet ovat ihan oikeasti huippunäyttelijöitä. Tekevät mitä tahansa etteivät paljastuisi.


Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, että miehen mielestä he juttelivat lähinnä niitä näitä. Mies on kylläkin sellainen, että voi jutella tuntitolkulla vaikka tuntemattoman mummelin tai papparaisen kanssa. Ja jälkeenpäin jos kysyn, että mitä juttelitte niin hän sanoisi ettei mitään ihmeellistä, ihan vain niitä näitä.

Minä kun olen ajatellut, että ne huiput ovat siellä Hollywoooooooodissa. Ja nämä tavalliset tallaajat eivät huijaa ketään. Itsekin luulin tietäväni kun ihminen valehtelee. Siinähän sitten olen luullut.
 
Viimeksi muokattu:
mutta että kippolassa, jossa miehesi em. naisen tapasi oli tämän ystävätär, joka oli tietoinen siitä että miehesi on varattu?

Naisen henkilöllisyys saadaan ilman suurempaa poliisityötä selville käväisemällä ko. paikassa. Ja kulmakuppiloista jotain tietävänä arvelisin, että hänet tunnetaan kyllä paikassa kysyipä keltä asiakkaalta tahansa.

Jos mies käy vaikkapa vain silloin tällöin paikallisessa niin kyllä hän varmasti löytää ihmisen, joka tietää naikkosen sukunimen ja jopa asuinpaikan. Naisen löytänee itsensäkin sieltä livenä.

Mitä taas miesten "narraamiseen" tulee niin sillä periaatteella millä he sitä suorittavat elämänkumppaneidensa kanssa kaikki Suomen vankilat saisi muuttaa hotelleiksi. He nimittäin uskovat, että kun vaan jaksaa keksitystä tarinasta pitää sitkeästi kiinni (siis mikäli muistaa alkuperäisen version mikä heille onkin usein vaikeaa) niin kyllä se eukko uskoo. Niin kuin useimmiten tekeekin kun tahtoo uskoa.

Oikeuslaitos ei vielä sentään tähän ole lähtenyt.

Mutta tiedätkö, ei uskollista miestä löydy. Heikosta libidosta kärsivät lähtevät kokeilemaan josko se paranisi muualla puhumattakaan viriilistä miehestä.

Ehdottomanpuoleinen olen itsekin, mutta joskus miettii kannattaako se. Yksin on nimittäin aika tylsää olla sohvannurkassa.
 
Minähän olen ajatellut, että parisuhteessa olevat miehet ja naiset voivat flittailla muille miehille ja naisille KOHTUUDEN RAJOISSA, ja asia on ok. Mutta jos mies puhuu totta, niin se ei ole mahdollista, ilman että joku kuvittelee elävänsä suhteessa.
Tuota viimeistä lausetta en ymmärtänyt. Saisinko selvennöksen.
Mistä asioita ei mies saa puhua vieraiden naisten kanssa? Eroasioista he kuitenkin kerkusteli, onko ne kiellettyjen asioiden listalla?
Onko nämä keskustelut kiellettyjä? Täällähän yritetään ratkoa myös muiden asioita.

Ajattelet selvästi samalla tavalla kuin minunkin mieheni.
Ilmeisesti se tuontakia on minulle täysin selvää ettei hän ole mitenkään väärin tehnyt.
Voinko koskaan varmuudella osoittaa miestä syylliseksi? Toisaalta voinko koskaan varmuudella osoittaa miestä syyttömäksi?
Jos kumpikaan ei toteutuisi, niin voisitteko silloin luottaa jälleen miehen sanaan?
Varsinkin se seikka, kun olette kirjoituksissanne luonut minuun sellaisen kuvan, että olette aina luottanut häneen. Eikä erimielisyyksiäkään ole ollut juurikaan. Tuohon seikkaan tukeudun eniten, kun oletan ettei hän valehtele. Ja jos hän valehtelisi, niin varmasti olisi lähtenyt omille teilleen nyt jo. Ja menisi sen naisen perään jonka kanssa soitteli. Mutta kun se vetovoima ei ole sinne, niin kestää tämänkin kuin mies.

Elämämme on ollut hyvää ja olisi varmasti jatkossakin hyvää, mutta. . .
kyllä se vielä iloksi muuttuu, kun ymmärrätte taas kaikkien parasta ja unohdatte tämän episodin.
Kyllä teillä tietysti on ollut oikeuskin loukkaantua tästä epävarmasta tilanteesta. Silti kannattaa ottaa tosiasiat huomioon eikä suurennella niitä omassa mielessä.

Kokeilkaa miten mies suhtautuu siihen, kun kerrotte tulleenne siihen tulokseen, että luotattekin miehen puheeseen täysin. Jos hän ottaa teidät avosylin vastaan, niin silloin on ok. Tai jos akaa syytellä teitä ja vaatia hyvitystä korvaukseksi, niin silloin voitte epäillä ettei hän ole kertonut kaikkea totuutta.

Leikkimielisiä vaatimuksia kyllä voi tulla, mutta ei tosissaan esitettyjä.
 
Tuohan se tämän ketjun alkuperäinen kysymys oli.

Kysyn nyt yleisesti kaikilta. Huomaatteko eron lähimmäisenrakkauden ja puolisoidenvälisen rakkauden välillä?

Mielestäni ne ovat hyvinpitkälle samanlaisia. Toisesta välittämistä ja tuen ja turvan antamista, eli sitä myötäelämistä.
Mielestäni se voisi mennä jopa niinkin pitkälle, että vieras ihminen voisi käydä sylissäni itkemässä sitä pahaaoloaan.
Mitään seksuaalisia tunteita en ainakaan minä siitä saisi. Ja tuossa on minulla se raja. Sillä vastaavassa tilanteessa puolison kanssa ollessa, niin silloin on ne seksuaalisetkin tunteet mukana.

Tuossa on ainoastaan se iso vaara, että sivulliset tai se toinen osapuoli näkee asia toisin. Koska eihän se näy mitenkään ulospäin miten ajattelen ja tunnen. Eikä kukaan usko edes, jos kerron ettei tunteeni ole seksuaalinen. Kuten tämän ketjun aloittajallekin on käynyt. Ja kyllä minä hyvin ymmärrän ap:n huolen.
Ja jos tuo menisi käytännöntasolle, niin kyllä se salassa pitäisi hoitaa noiden väärinkäsitysten välttämiseksi.

Miten voi omat ajatukset ja tunteet todistaa tosiasioiksi?

Minulla on ollut myös vähän vastaavanlainen tilanne. Olen ollut siis ap:n asemassa. Olin siihenaikaan matkatöissä. Useita vuorokausia yhtäjaksoisesti pois kotoa. Silläaikaa vaimo hoiti erään miehen rakkaussuhde, alkoholi ja muita ongelmia. Mies vietti tuntikausia aikaansa meillä vaimoni kanssa. Helposti voisin kuvitella, että heille sänkykin maistui, mutta en kuitenkaan kuvittele.
 
Tuohan se tämän ketjun alkuperäinen kysymys oli.

Kysyn nyt yleisesti kaikilta. Huomaatteko eron lähimmäisenrakkauden ja puolisoidenvälisen rakkauden välillä?

Mielestäni ne ovat hyvinpitkälle samanlaisia. Toisesta välittämistä ja tuen ja turvan antamista, eli sitä myötäelämistä.
Mielestäni se voisi mennä jopa niinkin pitkälle, että vieras ihminen voisi käydä sylissäni itkemässä sitä pahaaoloaan.
Mitään seksuaalisia tunteita en ainakaan minä siitä saisi. Ja tuossa on minulla se raja. Sillä vastaavassa tilanteessa puolison kanssa ollessa, niin silloin on ne seksuaalisetkin tunteet mukana.

Tuossa on ainoastaan se iso vaara, että sivulliset tai se toinen osapuoli näkee asia toisin. Koska eihän se näy mitenkään ulospäin miten ajattelen ja tunnen. Eikä kukaan usko edes, jos kerron ettei tunteeni ole seksuaalinen. Kuten tämän ketjun aloittajallekin on käynyt. Ja kyllä minä hyvin ymmärrän ap:n huolen.
Ja jos tuo menisi käytännöntasolle, niin kyllä se salassa pitäisi hoitaa noiden väärinkäsitysten välttämiseksi.

Miten voi omat ajatukset ja tunteet todistaa tosiasioiksi?

Minulla on ollut myös vähän vastaavanlainen tilanne. Olen ollut siis ap:n asemassa. Olin siihenaikaan matkatöissä. Useita vuorokausia yhtäjaksoisesti pois kotoa. Silläaikaa vaimo hoiti erään miehen rakkaussuhde, alkoholi ja muita ongelmia. Mies vietti tuntikausia aikaansa meillä vaimoni kanssa. Helposti voisin kuvitella, että heille sänkykin maistui, mutta en kuitenkaan kuvittele.

Juuri noin mieskin asian selittää.

Sanoo itseään idiootiksi ja häpeää puhelinsoittoja, koska sanoo ymmärtävänsä että olen kokenut hänen ja tuon naisen väliset puhelinsoitot vääränä. Itse hän ei niitä vääränä pitänyt ja hänestä he puhuivat ihan kaikista asioista, kuulema säästä ja viljan kasvamisestakin. Ja puhuivat suhteistaan, siitä miten parisuhteessa on hyviä ja huonoja vaiheita. Ja että hän on selvästi sanonut, että ei se vaihtamalla parane. jokaisessa vähänkin pidemmässä suhteessa on omat ongelmansa, mutta myös onnellisuutensa.

Jossain vaiheessa kaiketi nainen halusi ymmärtää heidän puhelunsa väärin. Näin siis miehen mukaan. Ja kun mies huomasi että nyt puheet kääntyvät aina vaan parisuhteiden, lähinnä hänen pohdintaan, hänestä alkoi olla keskustelut keskustelut. Ja hän alkoi ärsyyntymään. Nainen kuulema "valitti" hänelle kiukuttelemisesta. Ja mies oli kuulema sanonut, että nyt on paras lopettaa nämä soittamiset, sillä eiköhän kaikki asiat ole jo puitu.

Jos näin on ollut, siis pelkkiä puhelinsoittoja, niin miksi nainen laittoi minulle viestin heidän suhteestaan? Ja ihmettelyni jälkeen, jossa kerroin että mies kieltää ehdottomati tapaamiset ja seksit, nainen ilmoittaa että on sekä tavattu, että rakasteltu. Voiko joku oikesti olla niin pipipäinen, että kokee torjutuksi tulemisen noin kovasti?

Mies sanoo, että ensimmäinen viesti oli yllätys, mutta sen hän voisi jotenkin ymmärtää. Mutta tapaamis- ja seksiviestiväite oli hänelle täydellinen yllätys. Hänhän oli kuulema soittanut naiselle ensimmäisen viestin jälkeen ja ilmoittanut, että saat selvittää aiheuttamasi sotkun ja ilmoittaa miksi väität olleesi suhteessa minuun. Ja hänen keskustelunsa sävy oli ollut kuulema raivoisa ja tiukka.

Puhelinerittelyt ovat tulossa, eikä niistä kuulema mitään aktiivista yhteydenpitoa löydy. Mies väittää etteivät ollet puhelinyhteydessä kertaakaan esim viikonloppuisin. Miehen puhelinlasku joulukuulta tuli eilen. Ei sen suurempi kuin aikaisemminkaan, viestejä oli lähetetty 12 kpl koko kuukautena, suurin osa noista minulle.

Kävi tässä niin tai näin, niin silmät avaava kokemus tämä on ollut. Sen verran väitän maailmaa nähneeni, etten ole koskaan luottanut mieheen täydellisesti. Mutta se, että hän kykenisi valehtelemaan minulle kirkkain silmin ja luottavaisen näköisenä, tuntuu edelleen ajatuksena yllättävältä.

Miten voi omat ajatukset ja tunteet todistaa tosiasioiksi? Jos elää, kuten olen itse yrittänyt, loukkaamatta toista ja miettimällä mahdolliset seuraamukset etukäteen, ei tarvitse todistella mahdottomuuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Kaksi vaihtoehtoa tuli mieleen.

1. Miehesi valehtelee. Hän keksii koko ajan lisää selityksiä ja juttu vaan leviää leviämistään, no, hänellä on ollut siihen nyt hyvää aikaa ensishokista selvittyään.

2. Nainen valehtelee. Hän harmistui ettei kelpaakaan miehellesi ja päätti kostaa sotkemalla teidän välinne.
 
Jos näin on ollut, siis pelkkiä puhelinsoittoja, niin miksi nainen laittoi minulle viestin heidän suhteestaan? Ja ihmettelyni jälkeen, jossa kerroin että mies kieltää ehdottomati tapaamiset ja seksit, nainen ilmoittaa että on sekä tavattu, että rakasteltu. Voiko joku oikesti olla niin pipipäinen, että kokee torjutuksi tulemisen noin kovasti?
Näköjään voi. Ja onhan se jopa ymmärrettävääkin, kun suuret toiveet ja odotukset romahtavat kertaheitolla. Ensin avioero tulee ja heti perään häviää se turvallinen olkapääkin.

Mitä enemmän tekstejänne luen, niin yhä vakuuttuneemmaksi tulen ettei miehenne valehtele. Täysin keksitty tarina paljastuu yleensä siitä, kun eitotuudenkertoja ei muista aikaisempia sanomisiaan, ja näinollen puhuu ristiin.

Miten voi omat ajatukset ja tunteet todistaa tosiasioiksi? Jos elää, kuten olen itse yrittänyt, loukkaamatta toista ja miettimällä mahdolliset seuraamukset etukäteen, ei tarvitse todistella mahdottomuuksia.
Varmasti ihan oikea tapa.

Miten itse menettelisitte, jos joutuisitte miehenne kokemaan tilanteeseen?
Ja tilanne olisi täsmälleen sellainen mitä mies on kertonut.

Ja ihan pikkuisen vielä utelen. Kuinka tarkasti olette flirttailunne kertonut miehellenne? Vai itsekö vaan tiedätte ettei ole mitään väärää tapahtunut?

Auttaisikohan jos vaihtaisitte ne mustat sukat valkoisiin.
 
Minusta nuo tod. että ei näy esim. erittelyssä txt viestit. ainakin saunalahdella on mahdollista joka kk lähettää netin kautta - txt viestiä jotka eivät erittelyssä näy. joillakin liittymillä tämä etu. ainakin eliitti ja ykkönen ovat tämmöisiä-. eli eipä todista siltä' osin mitään.

Minäkään en usko että mies ei tiedä kenenkanssa keskustelee paljon kk aikana eikä edes tiedä sukunimeä tai onko työssä . mutta sen tietää että ei ole lapsia. Miten se näin epäoleellinen tieto sitten on tiedossa. ??

Minäkin kyselisin itse siellä paikallisessa miten on jos kerran ystävätärkin on ollut paikalla. vähän ep´äilen naisena koko poliisi juttua. nainen voi myös kutsua omasta puolestaan luotettavia silminnäkijöitä jos ovat muutakin tehneet. mies taitaa tämän unohtaa nyt ihan täysin.
Toki on hulluja naisia mutta kerran itse joutuneena todistelemaan ukkomiehen muijalle suhdettamme jätin asiat juuri tuolle tasolle. viestin silloin kun minä jaksoin asiaa taas puida en ukon naisen tahtomalla ajanjaksolla. niin ja meilläkin oli tosiaan yht. työmatkoja ja sukkelaa päiväkahvittelua.. onneksi äijä otti uuden sinisilmän kohteekseen ja niin meidänkin juttu kuivui kokoon.. Ai niin eka yht. txt jälkeen tuli sellainen uhkailu mieheltä että sen jälkeen en välittänyt enää naista valistaa yhtään.. pitäköön paskansa kunhan oma elämä ja omaisuus säilyy.. mistä tiedät mikä uhkailija sinunkin miehestä seläntakana paljastuu.

En vielä halisi mutta en vielä syyttäsikään täysillä. Jolkottajalla miehelläsi on nyt kaikki palat käsissään alkaa kiireesti puhumaan totta. poliisia sekoittamlla se ei varmaan palvele ainakaan teidän perhe onnea. Sen verran on kokemusta siltäkin puolelta.
 
Olemme olleet naimisissa 15 vuotta. Kolme lasta. Kaikki teini-ikäisiä. Parisuhteessa on ollut huonoja ja hyviä aikoja. Viime aikoina mielestäni hyviä aikoja. Vietämme koti-iltoja vierekkäin, keskustelemme kaikesta. Seksiä on usein. Kaikki siis toimii. Tai näin olen uskonut.

Tiedän, että mieheni on flitti. On ollut aina. Tuon luonteenpiirteensä kanssa olen oppinut elämään, mutkien ja mäkien kautta. Mutta tiedän että se on piirre hänessä, ja ettei hän ole mennyt flirttailua pidemmälle.


Miehellä ei ole öisiä poissaoloja, ei iltamenoja, ei viikonloppumenoja. Tekee liikkuvaa työtä. Mutta pääsääntöisesti on illatkin kotona.

Uskon, tai olen ainakin uskonut, tuntevani mieheni hyvin. Uskon tietäväni jos hän valehtelisi.

Aikamoinen mahtisonni tuo mieheni olisi, jos meidän seksin lisäksi kaipaa muuta.


Parisuhteemme (tai näin olen luullut) on toiminut hyvin. Sen puoleen minulla ei ole katumisia. Meillä ei kiukutella, eikä pihdata. =oD En osaisi elää tätä parisuhdetta paremmin. Jos elämä minun kanssani ei kelpaa, niin mies tietää missä ovi on. Tämän hän todellakin tietää, ja pelkää tulevaa ja päätöstäni.


Onko elämä todellakin niin raadollista, että joku nainen voi lähettää tuollaisen viestin vain ilkeyttään? En ymmärrä.


Tuohon viimeiseen mietteeseesi tulee yksi mahdollinen selitys mieleen; ehkä miehesi naistuttava kokee tulleensa hylätyksi miehen taholta ja haluaa kostaa. Mistäpä tiedät mitä miehesi on tälle naiselle lupaillut? Jossain mainitsitkin miehesi sanomana, että oli sanonut naiselle pysyvänsä liitossaan. Miksi tuollaista oli edes tarvinnut ottaa esille, ihmettelen vain.

Se, että miehelläsi ei ole ollut viikonloppumenoja tai poikkeuksellisia iltamenoja, ei todista yhtään mitään. Mutta miehelläsi on liikkuva työ, ja kosolti aikaa ja mahdollisuuksia sen puitteissa tehdä yhtä sun toista.

En halua olla tahallisesti ilkeä enkä kylvää epäluuloa, olenpahan vain kantapään kautta saanut kokea, että aina se rehellisinkään mies ei ole sitä mitä antaa ymmärtää. Mielestäni sinun kannattaisi ottaa huomioon sekin mahdollisuus.

Se, että teillä on sanomasi mukaan hyvä suhde, seksiäkin on riittävästi, ei valitettavasti kuitenkaan takaa sitä, etteikö miehesi saattaisi etsiä jotakin pikku seikkailua 15-vuotisen avioliittonsa piristykseksi. Pikku flirtti voi kasvaa kohtuuttomin suuriin mittoihin, ja mies voi ajatella asian olevan harmiton ja merkityksetön avioliittonsa kannalta.

Toivon, että tässä tapauksessa se nainen on sekopäisesti hullaantunut mieheesi ja saanut jostain päähänsä, että miehesi olisi hänen saatavillaan, miehen ollessa puhdas pulmunen.
Mutta joku tuossa jutussa minun mielestäni haiskahtaa...........
 
Viimeksi muokattu:
Olen tehnyt salapoliisityötä, ja tiedän nyt naisen nimen, tyttönimen, edellisen liiton nimen, ja nykyisen sukunimen. Maailman on pieni. Surkea elämäntarina. Pettämisiä, jättämisiä, alkoholismia yms

Nyt olen varma, ettei mies ole harjoittanut seksiä hänen kanssaan.

Laitoin naiselle viestin, että tiedän nyt kuka hän on, joten asia voidaan selvittää ihan tässä aikuisten ihmisten kesken, eikä niin että hän huutelee puskista prepaidlittymän turvin väittämiään. Ilmoitin myös, että jos hänellä ei ole tarkempia selvityksiä seksiväittämilleen, niin hän on säälittävä. Naisesta ei ole kuulunut enää mitään.

Mies halua ehdottomasti jatkaa elämää kanssani. Itse olen välillä yhtä mieltä, toisinaan toista mieltä. Olen erittäin loukkaantunut, että mies on ylipäätänsä halunnut olla naisen kanssa tekemisissä edes puhelimitse.

Kaikki mikä ei tapa vahvistaa, ja minä olen nyt vahvempi.
 

Yhteistyössä