Mikä koirarotu sopii perheeseen jossa kaksi pientä lasta?

[vrs]

täytyy kylä kommentoida, että ei meillä noin pentua opetettu sisäsiistiksi sanomalehdelle teki pissat, vielä välillä, vaikka harjoiteltiinkin ulkona pissimistä. Eikä meillä koskaan viety tunnin välein ulos- oppi silti parissa viikossa...

Miten takaat, että juuri se yksilö, joka ap:lle sitten osuu, edes suostuu paperille tai oppii puolessakaan vuodessa sisäsiistiksi? Se on parempi varautua, kuin elätellä ruusunpunaisia haaveita.

 

["hui"]

5kk ja koiranpentu... En jaksaisi koko ajan olla vahtimassa, että vauva ei konttaile pitkin pissapapereita (joita alussa on ympäri kämppää), ettei vauva syö koirankakkoja (joita alussa on ympäri kämppää) enkä jaksaisi vauvapyykin lisäksi olla koko ajan pesemässä koiranpissaisia lakanoita, patjoja, sohvia, mattoja (koska sitä pissaa on alussa ympäri kämppää).

Haluaisin keskittyä vauvaan kuin "vauvaan" yksi kerrallaan. Siksi ottaisin koiran sinuna vasta esim. 5vuoden päästä.

 

["Vieras"]

Miten ois ranskanbulldog?

Menkää muualle mäyhäämään siitä etteikö tuollaiseen perheeseen voisi koiraa ottaa, hyvänen aika sentään. Pölöjä olette kaikki tyynni.

 

[jassåå]

Miten takaat, että juuri se yksilö, joka ap:lle sitten osuu, edes suostuu paperille tai oppii puolessakaan vuodessa sisäsiistiksi? Se on parempi varautua, kuin elätellä ruusunpunaisia haaveita.

juu ja vielä lisään, että meillä ei todellakaan ole ollut helppo yksilö- se voi viedä pidemmänkin aikaa että oppii sisäsiistiksi. Töissäkin käytiin molemmat, jona aikana pentu ei päässyt ulos... Ei tosiaankaan pidetty töistä mitään lomaa sen takia, että pentu oppisi sisäsiistiksi. vahinkoja voi sattua, ja ne sitten siivotaan- ei siinä oikeasti sen kummempia ole. Ja toki se voi olla haastavaa kahden pienen lapsen kanssa, mutta se on ihan itsestä ja omasta viitseliäisyydestä kiinni.

 

["vieras"]

Yksi keino,jolla noi pentuongelmat välttää on ottaa jo aikuisempi koira,joka on ollut lapsiperheessä,mutta syystä tai toisesta tarvii uuden perheen.Niitäkin kannattaa harkita.Eikä tarvitse siis ottaa mitään kymmenen vuotta vanhaa vaan niitä on ihan muutaman vuodenkin ikäisiä,joista joudutaan luopumaan allergioiden takia tai muun yllättävän tapahtuman vuoksi.Näissä tapauksissa vain pitää tosi tarkkaan katsoa sitten se,että koira todella on ihan tasapainoinen eikä taustalla ole mitään ongelmia.

 

[vrs]

[QUOTE="a p";25373728]no se ei tietenkään ole mahdollista, mutta on kai niitä muitakin perheellisiä ihmisiä jotka ovat nämä asiat jollain tavalla ratkaisseet. Kaikki koiranomistajat eivät kuitenkaan voi omakotitalossa tai rivitalossa asua eli olisi siis hyvä tietää miten muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa. Oma aikansahan koiralla tietysti menee siihen että oppii sisäsiistiksi.[/QUOTE]

Teidän tilanteen kaltaisessa olevien perheiden koirat on niitä, jotka vähän alle 1v:nä palaa kasvattajalle ja sitä kautta täysin kouluttamattomina, ympäriinsä pissivinä ja hihnaa kammoavina tulevat meille, joilla ei ole sydäntä olla hylättyä rekkua auttamatta.

 

[zoide]

Minulla on kolme koiraa ja pieni lapsi. Tosin asun omakotitalossa ja kokemusta koirista on monta vuotta.

Itse tiedät voimavarasi parhaiten. Jaksatko käyttää pentua ulkona aina kun se herää, on syönyt ja monta kertaa sen päälle. Mitä useammin viet sen ulos, sitä useammat tarpeet tulee ulos ja sitä nopeammin pentu on sisäsiisti.

Pentu syö alussa 4x päivässä, suojaat sen karvaiset roikkuvat korvat, ettei roiku ruokakupissa.

Harjaat turkin usein ja leikkaat kynnet.

Siivoat useasti, koska karvaiset tassut ja mahanalunen kantaa roskia sisään yllättävän paljon.

Vaikka on syksy ja sataa monta päivää, koira on lenkitettävä.

Osaatko kasvattaa, ettei koira murise konttaavalle lapselle jne?

Kokemuksesta tiedän, että jossakin vaiheessa koiran vesikupin kaataminen lattialle on pienestä lapsesta kiva juttu.

 

[waninka]

minä suosittelen tiibetinspanielia.

 

["a p"]

Mulla on koira ja kaksi pientä lasta. Meillä on maalla aidattu iso piha. Koira oli jo aikuinen ja koulutettu, kun lapset syntyivät. Silti tuntuu, että aikaa koiralle jää liian vähän.

Olen aina ihmetellyt, miten kerrostalossa asuvat kouluttavat pentukoiran, jos on pieniä lapsia. Esim. siisteyskasvatus: pääseekö äiti heti koiran kanssa ulos, kun se pyytää (jos haluaa tuloksia, pitäisi koiran ulospyyntöön vastata välittömästi: ei siinä ehdi haalareita ruveta pukemaan)? Jäävätkö lapset yksin siksi aikaa?

Entä hihnan kanssa opettelu: ei vaunujen ja taaperoiden kanssa pysty opettamaan hihnakäyttäytymistä kovin helposti. Siihen menee aikaakin niin paljon. Pentu tarvitsee aikuisen huomion alussa kokonaan.

Entä kunnon lenkitys? Kuinka kauan lapset jaksavat tehdä "tylsiä" remmilenkkejä äidin ja koiran kanssa? Joka päivä kun pitäisi jaksaa ainakin se n. 4 km pikkukoirankin kanssa.

Kun lapset ovat isompia, olisi kaikki toisin. Suosittelisin siis odottamaan.

aivan, hyviä huomioita kaikki ja tiedän että tätä asiaa pitää harkita pitkään ja hartaasti mutta enhän minä tietysti yksin olisi koirasta vastuussa 24/7 . Mies on kyllä sen 8tuntia päivästä töissä, mutta onhan kaikkien koiranomistajien käytävä töissä/koulussa tms ja osa heistä asuu yksin ja ehkä jopa mahdollisesti kerrostalossa. Olisi hyvä kuulla vinkkejä miten he silloin järjestävät pennun hoidon ja ulkoilutuksen.

 

["vieras"]

[QUOTE="hui";25373746]5kk ja koiranpentu... En jaksaisi koko ajan olla vahtimassa, että vauva ei konttaile pitkin pissapapereita (joita alussa on ympäri kämppää), ettei vauva syö koirankakkoja (joita alussa on ympäri kämppää) enkä jaksaisi vauvapyykin lisäksi olla koko ajan pesemässä koiranpissaisia lakanoita, patjoja, sohvia, mattoja (koska sitä pissaa on alussa ympäri kämppää).

Haluaisin keskittyä vauvaan kuin "vauvaan" yksi kerrallaan. Siksi ottaisin koiran sinuna vasta esim. 5vuoden päästä.[/QUOTE]

Ei sitä pissaa nyt niin ympäri kämppää ole.Pennusta oppii todella nopeasti näkemään milloin sillä on pissa tulossa ja silloin se on helppo toimittaa paperin päälle tai ulos vauhdilla.Eikä niitä pissapapereitakaan tarvitse joka paikkaan levittää.Riittää,että laittaa tarpeeksi lähekkäin ensimmäiseksi viikoksi vaikka niin pentu saa jujusta kiinni.Sitten vähentää ja lopulta pentu käy tietyssä paikassa asioillaan.

Taas asia,joka on ihan omistajasta itsestään kiinni.Jos jo valmiiksi asennoituu niin,että se on iso homma ja vaiva niitä pissoja siivoilla niin sitten se on.Jos taas pystyy ymmärtämään,että ei ole kyse sen kummemmasta kuin tavallaan lapsen opettamisesta potalle niin pärjää ihan hyvin.Turha stressi pois.

 

[koira valvottaa]

Mulle tuli yllätyksenä, miten pentukoira valvottaa. Itki ekan viikon (ei päästetty sänkyyn) niin, etten juuri nukkunut. Sen jälkeen piti yöllä käyttää useita kertoja ulkona (ei suostunut tekemään paperille juuri).

En jaksaisi heräillä sekä vauvan että koiran kanssa.

 

["hui"]

[QUOTE="vieras";25373793]Ei sitä pissaa nyt niin ympäri kämppää ole.Pennusta oppii todella nopeasti näkemään milloin sillä on pissa tulossa ja silloin se on helppo toimittaa paperin päälle tai ulos vauhdilla.Eikä niitä pissapapereitakaan tarvitse joka paikkaan levittää.Riittää,että laittaa tarpeeksi lähekkäin ensimmäiseksi viikoksi vaikka niin pentu saa jujusta kiinni.Sitten vähentää ja lopulta pentu käy tietyssä paikassa asioillaan.

Taas asia,joka on ihan omistajasta itsestään kiinni.Jos jo valmiiksi asennoituu niin,että se on iso homma ja vaiva niitä pissoja siivoilla niin sitten se on.Jos taas pystyy ymmärtämään,että ei ole kyse sen kummemmasta kuin tavallaan lapsen opettamisesta potalle niin pärjää ihan hyvin.Turha stressi pois.[/QUOTE]

Toki liioittelin. Tunnut tietävän, miten homma toimii ja ihanne olisi, että olisi aikaa kyttäillä koiran eleitä tarkasti.

Epäilen, että kokematon koiranomistaja, jolla on 3v ja 5kk lapset ei välttämättä ehdi kyttäillä koiranpentua koko ajan (mitä pitäisi tehdä). Ja kyllä, koiria on erilaisia.

Minusta on turha antaa liian ruusuita kuvaa ap:lle koiran kasvatuksesta. Se on kova homma, mutta toki antoisaa ja ihanan palkitsevaa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25373765]Yksi keino,jolla noi pentuongelmat välttää on ottaa jo aikuisempi koira,joka on ollut lapsiperheessä,mutta syystä tai toisesta tarvii uuden perheen.Niitäkin kannattaa harkita.Eikä tarvitse siis ottaa mitään kymmenen vuotta vanhaa vaan niitä on ihan muutaman vuodenkin ikäisiä,joista joudutaan luopumaan allergioiden takia tai muun yllättävän tapahtuman vuoksi.Näissä tapauksissa vain pitää tosi tarkkaan katsoa sitten se,että koira todella on ihan tasapainoinen eikä taustalla ole mitään ongelmia.[/QUOTE]


Tätä olemme mekin harkinneet, mutta kuten sanoit pitäisi olla tosi tarkka sen suhteen ettei vaan koiralla ole ollut edellisessä perheessä pahoja ongelmia. Ja uskoisin että useassa tapauksessa koirasta on luovuttu juuri siksi ettei ole sopeutunut lapsiin.

 

[hmm..]

Hyviä pointteja mutta älkää nyt heti tyssätkö ja yleistäkö. Hänhän kirjoitti että asiaa on paljon mietitty ja pyysi teiltä neuvoja jotta virheitä ym voisi minimoida.
Minulla on paljon lapsiperheitä joille on koira otettu lasten vauva aikana ja meiltäkin se koira löytyy. Alkuun tottakai totuttelua ja opettelua, ei kukaan ole mestari alusta alkaen. Pikkuhiljaa syntyy rutiini joka helpottaa arkea. Meidän neiti (nyt jo 3v) touhuaa edelleen päivät pitkät koiran kanssa (chihu) ja mitään ongelmia ei ole.

Minä olin chihua halunnut pienestä pitäen ja sen hommasin lyhytkarvaisena. ei räksytä, ei tee sisälle ja on mitä ihanin persoona vaikka niin monet näitäkin haukkuu ja moittii..

Netistä löytyy paljon tietoa eri roduista. Mieti haluatko tehdä paljon työtä turkin kanssa vai päästä helpolla. Joillekkin riittää harjaus silloin tällöin, jotkut vaatii nyppimistä ja trimmaamista ja harjausta lähes päivittäin. Matkoille lähtö, koiran hoito ja liikkumisen tarve Haluatko aktiivisen koiran vai sohvaperunaksi ja hellittelykaveri (jotka toki myös liikuntaa tarvii).

Jos ette halua koiraa sohville ja sängyille niin se opetetaan jo pienestä, meillä chihu ei ole sohvalla eikä sängyllä vaikka on pieni. sylissä toki saa olla. Joten eipä sitä pissaa ja kakkaa sinnekkään silloin eksy edes pentu vaiheessa. Ja koira ei myöskään ole pentu koko ikäänsä ja oppii kyllä.

 

[sdv]

Me asumme rivitalossa ja meillä on kolme lasta, 11,5v, 8,5v ja 4,5v. Sen lisäksi meillä on reilu 1-vuotias lapinkoirauros. Toisin sanoen kuopuksemme oli noin 3,5-vuotias, kun koiranpentu meille muutti asumaan. Kasvattajan kanssa kun juteltiin, niin hän kertoi, ettei yleensä edes myy pentua ensimmäiseksi koiraksi sellaiseen perheeseen, jossa on alle 3-vuotiaita lapsia.

 

[jups]

[QUOTE="a p";25373823]Tätä olemme mekin harkinneet, mutta kuten sanoit pitäisi olla tosi tarkka sen suhteen ettei vaan koiralla ole ollut edellisessä perheessä pahoja ongelmia. Ja uskoisin että useassa tapauksessa koirasta on luovuttu juuri siksi ettei ole sopeutunut lapsiin.[/QUOTE]

Käykää jonkun kasvattajan luona kylässä, tutustumassa rotuun ja koiranpentuihin. Suoraan sanottuna ihan kova työ koiranpennussa on ensimmäisen vuoden ajan, mutta kyllä se palkitsee. Tai no, sitten on niitä, jotka kokee koiran liian työläänä ja haluavat luopua.. ja koiran kiertoon laittaminen ei ole kivaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25373788]aivan, hyviä huomioita kaikki ja tiedän että tätä asiaa pitää harkita pitkään ja hartaasti mutta enhän minä tietysti yksin olisi koirasta vastuussa 24/7 . Mies on kyllä sen 8tuntia päivästä töissä, mutta onhan kaikkien koiranomistajien käytävä töissä/koulussa tms ja osa heistä asuu yksin ja ehkä jopa mahdollisesti kerrostalossa. Olisi hyvä kuulla vinkkejä miten he silloin järjestävät pennun hoidon ja ulkoilutuksen.[/QUOTE]

Itse olen kaikki pentuni ottanut loma-aikaan, jolloin olen voinut olla heidän kanssaan kotona vähintään pari viikkoa alussa. Sen jälkeen olen pyrkinyt vuorottelemaan miehen kanssa niiin, että pentu on alussa vain muutamia tunteja kotona yksin. Vähitellen on aikaa sitten pidennetty.

En ottaisi pentukoiraa, kun on noin pienet lapset.

 

[rotkula]

Minä otin rottweilerin pennun samoihin aikoihin, kun plussasin. Ja työtä oli, mutta ei kaduta tippakaan

 

[=)]

=) Minusta se pentuaika on mahtavaa, seurata toisen kasvua ja kehitystä ja lasten into olla touhuissa mukana! Minäkään en kadu pätkääkään että koira oli vauva aikanakin.

Isoveljeni porukka kasvattaa koiria, heillä on 5v-3v-ja 2kk lapset. 2pentuetta yhtä aikaa ja pennut pidetään sisällä jotta tottuu lapsiin ja ihmisiin ym heti alusta pitäen. Jos he pärjäävät sen lauman kanssa (mies töissä) niin kyllä varmasti pärjää yhden pennun kanssa jos niin on päättänyt ja malttia riittää

 

[Mariska*]

En ottaisi kyllä pentua, kun on noin pienet lapset. On iso riski, että ei jaksaminen riitä sekä lasten että koiran hoitoon ja kasvatukseen.

Koiranpentu tarvitsee paljon huomiota ja tosiaan varsinkin sisäsiisteyskasvatus on varmasti tosi hankalaa, kun lapsia ei vielä voi jättää edes 5 minuutiksi yksin.

Lisäksi koiranpennut puree yleensä jonkun verran ja riehuu paljon, voit olla melko helisemässä jos pentusi haluaa "leikkiä" vauvan kanssa ja näykkii! Osa pennuista puree todella kovaa. Osa on helppo opettaa siitä pois, toiset ovat itsepäisempiä. Koiranpentu käyttää hampaitaan joka paikkaan, eli mieti pistätkö leikkikehän pystyyn koiralle vai lapsille?

Vaunulenkkeily on välillä melko ärsyttävää myös aikuisen, jo suht hyvin koulutetun koiran kanssa - voin vain kuvitella miten tuskaa se olisi riehakkaan pennun kanssa, samalla vahtien ettei isompi lapsi juokse vaikkapa auton alle...

Koirasta ja lapsista voi tulla hyvät kaverit ja koira lapsiperheessä on ihan jees. Mutta se koira kannattaisi ottaa joko ennen vauvaa tai sitten kun lapset on ainakin muutaman vuoden vanhoja ja osaa jo jotain tehdä itsekin.

Eikö oikeasti kahdessa pienessä lapsessa ole tarpeeksi tekemistä? Meillä on 2kk vauva ja aikuinen iso koira, meitä on kaksi ulkoiluttajaa ja välillä on huono omatunto silti, koska en ehdi enää samalla lailla antaa koiralle huomiota.

 

["vieras"]

=) Minusta se pentuaika on mahtavaa, seurata toisen kasvua ja kehitystä ja lasten into olla touhuissa mukana! Minäkään en kadu pätkääkään että koira oli vauva aikanakin.

Isoveljeni porukka kasvattaa koiria, heillä on 5v-3v-ja 2kk lapset. 2pentuetta yhtä aikaa ja pennut pidetään sisällä jotta tottuu lapsiin ja ihmisiin ym heti alusta pitäen. Jos he pärjäävät sen lauman kanssa (mies töissä) niin kyllä varmasti pärjää yhden pennun kanssa jos niin on päättänyt ja malttia riittää

Ja veljesi kasvattaa koiria: hän on perheineen ammattilainen asiassa. Heillä on tod.näk. koti, joka on tehty lapsille ja koirille: on pentuaitaukset, ulkotarhat, portit ja pelit ja vehkeet.

Tietenkin ihminen pärjää koiran kanssa.On eri asia, onko tilanne ideaali kummankin - eläimen ja ihmisen kannalta.

 

[waninka]

[QUOTE="a p";25373823]Tätä olemme mekin harkinneet, mutta kuten sanoit pitäisi olla tosi tarkka sen suhteen ettei vaan koiralla ole ollut edellisessä perheessä pahoja ongelmia. Ja uskoisin että useassa tapauksessa koirasta on luovuttu juuri siksi ettei ole sopeutunut lapsiin.[/QUOTE]

Meillä on noin vuoden vanhana otettu koira joka on palautunut kasvattajalle edellisen omistajan sairauden takia. Koira oli valmiiksi sisäsiisti ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Kannattaa kasvattajilta suoraan kysellä koirista ja myös niistä hieman vanhemmista. Mekin menimme aluksi katsomaan pentua, mutta päädyimme sitten meidän koiraan kumminkin koska se tutustumisen jälkeen tuntui meille sopivammalta vaihtoehdolta. Sopivan yksilön etsimiseen kannattaa varata aikaa. Me odotimme paljon enemmän ongelmia ja haasteita koiran kanssa ja olimme niihin varautuneetkin, mutta onneksi niitä ei juurikaan tullut. Niin ja meillä on tiibetinspanieli.

 

[feger]

Miehet on just niin tuommosia "pitää olla rajun näköinen". Hitto vie! :kieh:

Kannattaa käydä tosiaankin noita koiratestejä tekemässä, että mikä rotu sopii parhaiten.
Minusta koiran valinnassa pitää huomioida muutakin, kuin pelkkä ulkonäkökysymys, mikä tuntuu kuitenkin kaikilla olevan pääosassa.

 

["juu"]

Vai lenkkeily koiran ja vaunujen kans vaikiaa.. minä opetin kaverini koiran kävelemään hihnassa vaunuja apuja käyttäen koska ei pääse säntäilemään mihin sattuu ja oppi nopeasti asiat on niin miten siihen suhtautuu ja miten ne ottaa! täällä käydään chihun ja itäsiperianlaika yhdistelmän kanssa yhä vaunulenkeillä ja laika on vasta puolivuotias jättiläinen

 

[waninka]

Miehet on just niin tuommosia "pitää olla rajun näköinen". Hitto vie! :kieh:

Kannattaa käydä tosiaankin noita koiratestejä tekemässä, että mikä rotu sopii parhaiten.
Minusta koiran valinnassa pitää huomioida muutakin, kuin pelkkä ulkonäkökysymys, mikä tuntuu kuitenkin kaikilla olevan pääosassa.

Tää on kyllä ihan totta. Mekin oltiin pitkän harkinnan jälkeen päädytty ihan eri rotuun ja olin sitä mieltä että ei ainakaan tipsua, ja lähinnä ulkonäön perusteella näin jälkikäteen mietittynä. Sitten kuitenkin mutkien kautta päädyttiin käymään tipsu-kennelissä ja todettiin että se on ominaisuuksiltaan just meille sopiva. Onneksi näin koska se alunperin miellyttänyt rotu ei olisi meille luultavasti sopeutunut yhtä hyvin monestakaan syystä.