mikä kiire töihin?

[sari73]

en tajua kun niin monet laittavat lapsensa 10kk-2v iässä hoitoon ja lähtevät töihin. toki ymmärrän jos taloudellinen tilanne tähän pakottaa; siis jos on katsottu ettei voi tinkiä elämisen mukavuuksista siihen saakka että lapsi saisi olla mahd. kauan kotihoidossa. miksi ei voi asuntolainaa laitta korolle joksikin aikaa?miksi ei voi olla ostamatta autoa?huonekalua myöhemmin?matkustelut voisi unohtaa muutamaksi vuodeksi?Vaatteita ja leluja löytyy kirpputoreilta...

miksi siis töihin?Miksi ei voi sitten suoraan sanoa ettei viihdy lapsensa kanssa kotona?kai äiti joka viihtyy kotona lapsosensa kanssa yrittää kaikin keinoin muutaman vuoden keksiä jotain rahan säästöjä

itse olen ollut 2v kotona ja yritän olla vielä vuoden. asuntolaina koroilla.toinen auto myyty. mitään matkoja ja hankintoja ei tehdä. vaatteet kaikille ja lelut,kirjat kirppikseltä.lehtiä ei tilata.ja kaupan tarjoukset hyödynnän. tulot 320e ja miehen palkka n.1700e.menee ruokaan, sähköön ja yhtiövastikkeisiin...miehellä työpuhelin.omani puhelimessa saldoraja 15e/kk.ja kaikki tämä siksi että lapseni saa olla kotona. ei hän kaipaa virikkeitä ja emmehän me kotona umpiossa ole-näemme kavereita, naapureita, käymme uimassa,kerhossa,puistossa....

ehtii sitä töitä tehdä myöhemminkin-mutta juuri tämän lapsen kanssa alkulapsuutta ei voi myöhemmin yhdessä elää.

 

[markki80]

aivan samaa mieltä sun kanssa!!itse kans kohta ollu poitsun kanssa 2v.kotona ja vuoden vielä meinasin olla,niitä töitä kerkee tekemään koko loppuelämän.. B)

 

[taustalla]

On se niin helppoa, mutta kyllä minä VALITETTAVASTI olen joutunut noiden alle 30 v työmoraalin myös toteamaan. En yhtään ihmettele ettei ole mitään päänsärkyä jäädä kotiin lorvimaan.

Me vähän vanhemmat ihmiset ja naiset myös kun on kasvatettu tekemään työtä ja hankkimaan itse elantonsa, niin on paljon korkeampi kynnys myös jäädä kotiin kirpparitavaroiden ja tarjousten kanssa että mieluummin menee töihin.

 

[sari73]

minähän hankin itse elantoni! en saa mistään mitään,paitsi lakisääteisen kotihoidontuen. eikä kyse ole lörvimisesta vaan ihanasta lapsesta jonka kanssa saan olla.........

 

[sarita72]

\

On se niin helppoa, mutta kyllä minä VALITETTAVASTI olen joutunut noiden alle 30 v työmoraalin myös toteamaan. En yhtään ihmettele ettei ole mitään päänsärkyä jäädä kotiin lorvimaan.

Me vähän vanhemmat ihmiset ja naiset myös kun on kasvatettu tekemään työtä ja hankkimaan itse elantonsa, niin on paljon korkeampi kynnys myös jäädä kotiin kirpparitavaroiden ja tarjousten kanssa että mieluummin menee töihin.

ja kuten huomaat olen itsekkin yli 30v.

 

[mantana]

Heips! Täällä mamma vm68 kodinhoidontuella ja tytär 2v6kk + risat, isi käypi palkkatöissä, mutta tulot riittää just just! Ja tämä on ollut meillä yhteinen päätös, jotta äippä hoitaa 3v ikäiseksi! Ja onneksi on vakituinen työ odottamassa. Tyytyväisiä ollaan oltu ja en ikinä antaisi päivääkään pois näistä lapsemme kanssa vietetyistä kotipäivistämme!! :heart: =)

On ollut todella hienoa nähdä miten lapsi kehittyy ja kasvaa muuten hurjalla vauhdilla, päivät kuluvat nopeasti, kerhossa kerran viikossa, puistossa kavereita ja ystävien lapsista seuraa, sekä serkuistaan! =)

Rahaa tietysti olisi paremmin käytössä, jos olisin laittanut tytön 10kk ikäisenä hoitoon, mutta miettisin lopun ikääni, olisiko ollut parempi sittenkin... no onneksi ei tarvitse miettiä. :heart: =)

Ja te, jotka olette vieneet lapsen aikasemmin hoitoon, ei tee teistä sen huonompia/parempia vanhempia, jokainen valitsee oman tahdin elämäänsä! Itse nyt jo mietin miten ne päivät alkaa kulumaan ja aika riittää myös lapselle, kun menen töihin!??? :/

No aikansa kutakin! Mutta tsemppiä kaikille! =) :hug: :wave: <br><br>

 

[hanne]

Hoh hoh tämä on niin moneen kertaan puhki kaluttu aihe, ettei edes kiinnosta taas alkaa vääntämään kättä. Mutta kukin tekee oman perheensä parhaaksi, joko tulojen takia tai niistä välittämättä. Menee töihin eli ei!

 

[heissan]

Siinä vaiheessa kun asuntolaina otettiin, jos olis jätetty pelille koroille, ei olis juuri helpottanut. Eka vuosi maksettiin pelkkiä korkoja, joten ei tuokaan aina onnistu.

Ja sitä paitsi, vaikka kuinka rakastan lapsiani, en edes haluaisi olla heidän kanssaan kotona kolmea vuotta! Kyllä minäkin tarvitsen ympärilleni muita aikuisia ja työyhteisön.

Tällä hetkellä olen vielä kotona, nuorin on puolitoistavuotias, mutta saapi mennä syksyllä päiväkotiin! Ja äiti PÄÄSEE töihin.

Tätä on tosiaan ruodittu niin paljon tätä aihetta, toiset kun ei tunnu ymmärtävän, ettei se töihin meno ole kaikilla kiinni rahasta, vaan ihan omasta halusta! Itse en ainakaan tehnyt lapsia sen takia, että halusin olla muutaman vuoden kotona.

 

[Juno]

mie en ymmärrä miksi täällä aina jaksetaan länkyttää sitä että ei voi olla rahasta kiinni, SÄÄSTÄKÄÄ, miksette myönnä ettette jaksa olla lapsen kanssa kotona..... Mitä väliä sillä on mitä siksi syyksi sanoo?!?! Mie en jaksanu olla lapsen kanssa kotona ja mut on ilmeisesti kasvatettu niin kieroon että töitä pitää tehdä tässä maassa.

mut joo, en todellakaan alkais lykkäämään asuntolainaa ja myymään autoa ja kyttäämään maksalaatikon hintaa, ostelemaan lähellä viimistä myyntipäivää olevia tuotteita ja laskea joka senttiä. Teen puolikasta päivää ja ihan hyvin on aikaa olla lapsen kanssa ilman että pitäis kaikesta kivasta luopua.

 

[taustalla]

Menen töihin, sillä minusta on kiva kun tilillä on 3000 euroa ylimääräistä. Sen sijaan et sinne tupsahtaa kelan 369 miinus verot.

 

[kelvoton äitikö]

Minä tunnustan, olen kelvoton äiti. Menen töihin ennen kuin lapset ovat 3-v. On pakko mennä, jos meinaa tämän asunnon joskus saada maksettua. Vai pitäiskö nyt myydä omakotitalo pois ja muuttaa nelihenkisen perheen kanssa johonkin kämäiseen lähiökaksioon? Ei houkuta ei. Asunto on hankittu ennen lapsia, samoin auto ja niitä kumpaakaan ilman ei pärjätä. Vaatteet ostetaan nyt jo enimmäkseen käytettynä, ei matkustella ollenkaan, eikä pahemmin tuhlailla ja olen vasta äitiyslomalla, en hoitovapaalla, joten tulot on sentään vähän suuremmat nyt kuin jos jään kotiin kolmeksi vuodeksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin ja ostella tarjoustuotteita ja sillä pärjätä. Tällä hetkellä korot on niin suuret, että vaikka ottaisi pankista lyhennysvapaita kuukausia, niin ei se paljonkaan hyödyttäisi meitä. Ellei lottovoittoa tule, töihin on mentävä

 

[pimpulapampula]

Jos olette itse onnellisia kotiäitejä niin hyvä niin, olkaa tyytyväisiä elämäänne ja me työssä käyvät omaamme, jokainen perhe tekee näissä asioissa omat ratkaisunsa. Itse ole mennyt töihin lapsen ollessa reilun vuoden ihan omasta tahdostani, taloudellinen tilanne ei sitä olisi vaatinut.

 

[Ei mene päähän]

"Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa..." Vai tekeekö? Ettei vaan olisi perheen äiti, joka päättää lastensa kohtalon oman mukavuutensa perusteella? Mielestäni on ihan yhtä törkeää jäädä kotiin tekemättä mitään pikkulapsivaiheen jälkeen kuin mennä töihin oman mukavuutensa tähden! Nykyäidit eivät ajattele kuin itseään; pitää olla harrastuksia ja "omaa elämää"(johon ei kuitenkaan lasketa perhettä?) reippaasti, jotta jaksettaisiin olla lapsen kanssa ne 4 tuntia illasta kotona perheen kesken. Säälittävää.

 

[Nuppi]

Päätin jo, etten provosoidu enkä lähde vastaamaan tällaisiin. Mutta en tiedä, jotenkin tulee paha mieli kuitenkin ja tuntuu, että täytyyhän sitä saada itseään puolustaa.

Meillä ei ole autoa eikä asuntolainaa, ei kalliita hifilaitteita eikä hintavia harrastuksia. Mies tekee paljon töitä kyllä mutta huonosti palkattua. Niinpä meidän olisi hyvin vaikeata tulla toimeen, ellen minäkin kävisi töissä. Oma palkkani on aika hyvä. Rakastin olla äitiyslomalla, se oli mahtavaa. Kun oli pikkuvauvavaiheesta päästy, oli ihan täydellistä saada leikkiä lapsen kanssa ja käydä missä halusi koska halusi. Jos teki mieli leipoa pullaa niin eikus leipoi. Ja retkeiltiin ja sukuloitiin lapsen kanssa mielin määrin.

Niin että kyllä minä kauhean mielelläni olisin kotona lapsen kanssa, vaikka joutuisinkin vielä tarkemmin kuin nyt vahtimaan maksalaatikon hintaa. Nyt on vain niin, että vuokra on maksettava, ja sähkö ja lääkärilaskut ja vakuutukset sun muut. Ja onhan se kuulkaa kiva ostaa joskus lapselle uusia vaatteitakin.

En minä oikein käsitä näitä juttuja. Ja jos olisin mies, niin kyllä ahdistaisi. Eikö miehillä ole mitään oikeuksia, pitääkö heidän vaan raataa ja raataa jotta me äidit saisimme olla kotona rauhassa? Meillä tehtiin vuoden verran niin päin, että mies oli hoitovapaalla ja minä kävin töissä. Sitten osoittautui, ettei minunkaan palkkani riitä meille kolmelle, ja mies jatkoi töitä.

Siis ihan oikeasti, kotonahan on todella ihanaa ja leppoisaa, tietysti se olisi kivaa, jos olisi miehellä sellainen palkka että pystyisi meidät kaikki elättämään. Mutta eikö koskaan tule sellainen olo, että sinne kotiin ei jäädä pelkästään lapsen hyväksi vaan ihan omaksi hyväkseenkin? Minä ainakin myönnän avoimesti, että kaipaan paitsi lisäaikaa lapseni kanssa, myös sitä vapautta ja leppoisuutta, joka kotona olemisessa on. On niin helppo kääntää kotiäitiys epäitsekkyydeksi ja töissäkäynti itsekkyydeksi. Itse en kyllä ole ihan vakuuttunut kaikkien kotiäitien epäitsekkäistä motiiveista. Ihan tosissaan, luuletteko etten mieluummin jäisi kotiin paistamaan pojan kanssa pullaa kuin lähtisi joka hemmetin aamu toimistolle???

 

[maewa]

Nuppi: Aamen! Sanoit naulan kantaan. =)

 

[Kirspe]

Samaa mieltä Hannen kanssa!!!!

 

[Hannele]

Mä olen hankkinut itselleni koulutuksen. Olen ajatellut niin, että haluan käydä töissä ja kehittää ammattitaitoani. Haaveissa olisi joskus lähitulevaisuudessa toinen lapsi. Meidän alalla valitettavasti olisi niin, että putoaisin auttamatta kelkasta, jos olisin vielä pitempään kotona. Tytär on syksyllä aloittaessaan tarhan 1,5 v. Eli jos en menisi töihin, olisin tuhlannut yhteiskunnan varoja kouluttautumalla kalliisti, mutta jättämällä opit käyttämättä.

Lisäksi uskon vakaasti, olevani parempi vanhempi, jos käyn työssä. Lisäksi uskon, että tarhassa lapselle pystytään tarjoamaan ihan eri tavalla virikkeitä kuin mitä minä pystyisin hänelle kotona tarjoamaan. Lapsesta kehittyy tarhassa sosiaalisempi, huomioonottavaisempi ja avoimempi kuin kanssani kotona.

Onneksi erilaisilla järjestelyillä perheemme pystyy hoitamaan asiat niin, että lapsen hoitopäivästä tulee vain 6 tuntia pitkä ja hoitoaikakin on inhimillinen. Hän menee vasta 9 ja pääsee kotiin jo 15 ja saa olla koko illan jommankumman vanhemman kanssa.

Vaikka käynkin töissä kuten miehenikin. Voimme silti viettää aikaa lapsen kanssa sekä kotona että muualla. Voimme tarjota elämyksiä puistoissa, metsissä, uimassa ja muiden harrastusten parissa. Voimme jättää huonekaluja ostamatta ja panostaa yhdessä oloon tai voimme ostaa vaatteita ja leluja kirpputoreilta, koska emme usko liiallisen materian olevan hyväksi kenellekkään; ei aikuisille eikä lapsille. Meille nämä asiat ovat todellisia valintoja, eivätkä rahatilanteen sanelemia pakkoratkaisuja.

 

[taustalla]

Hm, minä olen kotona, kun ei ole töitä. Lapsi on pian 2 vuotta. Sinänsä on upeaa ja hienoa olla kotona, mutta heti kun saan työpaikan lähden kyllä töihin!!! Mulla on akateeminen loppututkinto ja cv täynnä projekti- ja pätkätöitä. MUTTA pienen lapsen yh:na en voi ottaa vastaan samanlaisia töitä kuin aiemmin. Esim. viime projektini oli sellainen, jossa odotettiin ja suorastaan edellytettiin, että olen töissä käytännössä liki 24 t/ vrk. Nyt kun kerron olevan yh, en saa edes haastattelukutsua... Meni vähän aiheen vierestä, sori. Luultavasti lähden vielä pariksi vuodeksi koulunpenkille, että saan järjellisen työn ja työajat.

 

[Pikku Ruu pikana]

Olipa taas ihan provoaloitus jotta varmasti kaikki pahoittavat mielensä...
Mutta ap:lle vastaus tässä.
Olen puoli vuotta kotihoidontuella ja suurin osa asumismenoista hoidetaan tänä aikana säästörahoilla. Jos tuon puolen vuoden jälkeen jäisin vielä kotiin, meillä jäisi pakollisten menojen (asuminen, sähköt, puhelin, vakuutukset , ruoka ym.) kulujen jälkeen kuussa max. sata euroa kuussa rahaa. Siitä sitten ostettaisiin tytön vaatteet, (vanhemmathan voi kulkea vaikka alasti ), mun e-pillerit, miehen allergialääkkeet ym.
Eli mihinkään ei olisi varaa, esim. jos vaikka pesukone hajoaisi, uuteen ei olisi varaa ja talossamme ei ole pyykkitupaa. Joten nyrkkipyykille vaan!
Olishan sitten vaihtoehtona että muutaisimme kaksiostamme vaikka yksiöön, sopuhan se sijaa antaa, vai mitä rakas ap??
Niin pistää vihaks tollasten ajattelemattomien urpojen kirjotukset!!!
Mä en mitään muuta haluais kun olla tyttöni kanssa kotona pidempään, mutta mulle on myös tärkeää se että lapsella on vaatteet päällä ja että hän saa monipuolista ruokaa.
Mutta hyvä ap, onneksi olet ollut niin fiksu että olet rikkaan miehen löytänyt joka voi sinutkin elättää. Jotkut kun katsos valitsevat miehensä muun kuin rahan perusteella.

 

[Nuppi]

\

Hm, minä olen kotona, kun ei ole töitä. Lapsi on pian 2 vuotta. Sinänsä on upeaa ja hienoa olla kotona, mutta heti kun saan työpaikan lähden kyllä töihin!!! Mulla on akateeminen loppututkinto ja cv täynnä projekti- ja pätkätöitä. MUTTA pienen lapsen yh:na en voi ottaa vastaan samanlaisia töitä kuin aiemmin. Esim. viime projektini oli sellainen, jossa odotettiin ja suorastaan edellytettiin, että olen töissä käytännössä liki 24 t/ vrk. Nyt kun kerron olevan yh, en saa edes haastattelukutsua... Meni vähän aiheen vierestä, sori. Luultavasti lähden vielä pariksi vuodeksi koulunpenkille, että saan järjellisen työn ja työajat.

Niin, siis olen minä tietysti kiitollinen ja iloinen siitä, että minulla on työpaikka. Ilman sitähän valinnanvapaus on aika teoreettista ja meidän perheemme elämä hyvin niukkaa. Minullakin on akateeminen loppututkinto ja tiedän kirpaisevan hyvin, miten vaikeata synnytysikäisen naisen, erityisesti jo äidiksi hankkiutuneen, on vakituista työtä saada...

Ei siis olisi pitänyt valittaa, kun kerran töitä on, olen pahoillani.

 

[Maikki]

niin tai näin en tiedä mikä on oikein päin.mutta minä olen ollut 10v kotiäitinä-nuorin 1v 3kk ja vanhin lapsista 9,5v. minulla vakituinen työpaikka odottamassa. teen lastensuojelussa johtavan sosiaalityöntekijän työtä. nautin työstäni. mutta nautin kotona olemisesta, nautin kun saan tehdä ruokaa lapsilleni, saan olla ottamassa koululaisia vastaan, katsoa kun pienin oppii kävelemään.....

mieheni taas tekee omasta tahdostaan paljon töitä, jotta voin olla kotona lasten kanssa. hän on töissä ma-pe 7-21 ja joskus vielä vkonloppuja,mutta hän voi pitää lyhempiä työpviä tai pidennettyjä vkonloppuja jos tarvitsemme niitä esim. minun "naisteniltaa" varten tai lasten harrastusten kisojen takia tms.

me olemme tälläinen "perinteinen" perhe jossa me olemme halunneet hoitaa asiat näin. meillä ei kiistellä siitä kuka hoitaa kotityöt tai siivoaa koska teen sen mielelläni- se on minun valistemani ura nyt. meillä ei kiistellä siitä että antaisiko mieheni minullee 100e jotta voin ostaa housut-totta kai antaa koska on ainoa palkkatyössä käyvä ja vielä itse siihen halunnut. jos heluaisin jo palata työhöni voisin niin tehdä,mutta vielä ei ole sen aika.

olen kouluttautunut hyvin ja tiedän että maailma muuttuu ja varmasti työni on muuttunut,mutta tiedän ettei lastensuojelussa ne asiakkaat niin hirveästi muutu, ne on ne tietokoneet/asetukset ym ohjeet jotka muuttuu ja onneksi niihin voi perhetyä niinkin yksinkertaisella tavalla kun lukemalla ja opettelemalla.eli en pelkää olevani "ammattitaidoton".

en ole kotiäiti valintaa tehnyt siitä syystä että "pääsisin helpommalla" vaan ihan koko perhettä ajatellen.me kaikki voimme paremmin kun on yksi aikuinen joka pitää kotona langat käsissä ja laopset tietää että äiti aina käytettävissä. ja en ole päätöstä yksin tehnyt vaan ihan yhdessä mieheni kanssa.eikä hän koe olevansa "työuupunut".mielestäni tämä vaan on yksi mukava vaihe elämässä-kotiäiti.aivain kuin oli yksi vaihe-opiskelija tai tulossa vaihe-iso-äiti.ei se sen kummempaa ole,kuin elämää....

 

[taustalla]

hän on töissä ma-pe 7-21 ja joskus vielä vkonloppuja,mutta hän voi pitää lyhempiä työpviä tai pidennettyjä vkonloppuja jos tarvitsemme niitä esim. minun "naisteniltaa" varten tai lasten harrastusten kisojen takia tms.


Ihanko tosissasi sinä ajattelet että miehesi ei ole työuupunut ja olisi joskus mielellään vaikka illalla perheensä kanssa. Leikkisi lastensa kanssa, tekisi heidän kanssaan läksyjä, kävisi vanhempainilloissa ja muuten vain olisi mukana perheen arjessa? Tuskin hän edes näkee lapsiaan???? Oletko ikinä lukenut juttuja lasten huonosta isäsuhteesta, mihin se vaikuttaa tulevaisuudessa? Mielestäni siinä on pahemmat seuraukset kuin se että lapset olisivat vaikka 6 tuntia hoidossa, kun sinä kantaisit kortesi kekoon ja kävisit töissä, ettei hänen tarvitsisi olla siis kaiken aikaa. oikeasti käy sääliksi :'( Mitä perhe-elämää tuo on miehellesi :'(

 

[markki80]

\

Olipa taas ihan provoaloitus jotta varmasti kaikki pahoittavat mielensä...
Mutta ap:lle vastaus tässä.
Olen puoli vuotta kotihoidontuella ja suurin osa asumismenoista hoidetaan tänä aikana säästörahoilla. Jos tuon puolen vuoden jälkeen jäisin vielä kotiin, meillä jäisi pakollisten menojen (asuminen, sähköt, puhelin, vakuutukset , ruoka ym.) kulujen jälkeen kuussa max. sata euroa kuussa rahaa. Siitä sitten ostettaisiin tytön vaatteet, (vanhemmathan voi kulkea vaikka alasti ), mun e-pillerit, miehen allergialääkkeet ym.
Eli mihinkään ei olisi varaa, esim. jos vaikka pesukone hajoaisi, uuteen ei olisi varaa ja talossamme ei ole pyykkitupaa. Joten nyrkkipyykille vaan!
Olishan sitten vaihtoehtona että muutaisimme kaksiostamme vaikka yksiöön, sopuhan se sijaa antaa, vai mitä rakas ap??
Niin pistää vihaks tollasten ajattelemattomien urpojen kirjotukset!!!
Mä en mitään muuta haluais kun olla tyttöni kanssa kotona pidempään, mutta mulle on myös tärkeää se että lapsella on vaatteet päällä ja että hän saa monipuolista ruokaa.
Mutta hyvä ap, onneksi olet ollut niin fiksu että olet rikkaan miehen löytänyt joka voi sinutkin elättää. Jotkut kun katsos valitsevat miehensä muun kuin rahan perusteella.


ei voi muuta kun nauraa

 

[taustalla]

Jotkut unohtavat myös, että esim. pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa huomattavasti enemmän oli sitten vuokra-tai omistuskämppä... Kaikki Suomen lapselliset perheet kun ei mahdu asumaan ja elämään jonnekin takapajulan lähiöön vuokrakaksioon...

 

[taustalla]

Ei muuta kuin ukot 24/7 töihin, että lapset saa olla kotona hoidettavana 3vuotiaiksi saakka. Sillähän se järjestyy!!!!!!!!!

Eli jos miehesi on päivätöissä, niin esim. ravintoloista löytyy sitten ilta- ja viikonlopputöitä, mitäs sillä miehellä muuta väliä kunhan lasten ei tarvitse mennä hoitoon