Mikä ihme teitä typeriä naisia vaivaa?! Taas pahoinpitely, lapsi mukana.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihastunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vihastunut äiti

Vieras
Mies sitten pahoinpidellyt naisen ja yksivuotiaan lapsen. Viha kumpuaa sitä sekopäistä miestä kohtaan, mutta myös sitä naista, joka sallii tuon tapahtua. Tämmöisessä tilanteessa en näe kuin yhden ainoan mahdollisuuden: lapsen huostaanotto molemmilta. Ihan sama vaikka äiti eroais, jos ei ole osannut pitää lasta suojassa aikasemmin niin tuskin tulee pitämään jatkossakaan.

Vakava piiritystilanne Iisalmessa - taljajousella aseistaunut pahoinpiteli naisen ja 1-vuotiaan lapsen | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
 
[QUOTE="Ilona";27194569]Mistä sä tiedät onko pahoinpitelyä ollut pidempään vai tuliko nyt vain yhtäkkinen pimahtaminen?[/QUOTE]

Lue se uutinen; väkivaltarikostausta. Että tuskin tuli yllätyksenä.
 
Kannattais varmaan ap: n käsitellä omaa vihaansa. Oma äitini oli myös vihainen, ja se loi turvattomuuden tunteen meille lapsille, vaikka meitä ei varsinaisesti pahoinpideltykään (paitsi henkisesti)
 
[QUOTE="mies";27194674]Miten nainen voi ottaa tuollaisen miehen kumppaniksi? Eikö ennemmin kannattaisi ottaa "hyvä" mies?[/QUOTE]

Hyvä mies = tylsä mies?

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?!
 
Valitettavasti ap:n mielipiteessa on minustakin perää (ottamatta kantaa uutiseen, koska sen taustatiedot ovat aika epämääräiset). Moni nainen mahdollistaa lastensa pahoinpitelyn tai jopa murhan jäämällä suhteeseen, jossa miehellä on väkivalta- tai seksirikostaustaa tai pahoinpitelee paraikaa puolisoaan. Omia lapsia pitäisi rakastaa niin paljon, että vie heidät pois sellaisesta tilanteesta. Jos se ei onnistu, niin lapset todellakin pitäisi ottaa molemmilta pois.
 
Ja mitenköhän esim. 160cm naisihminen pärjää esim. 180cm keskivahvassa humalassa (uutisen mukaan) olevalle väkivaltaiselle nuorelle miehelle?

Ei mitenkään. Siksi sellaisen seuraan ei hakeudutakaan vaan pysytään kaukana eikä kuvitella typeryyksiä kuten "mä parannan sen sekopään"...

Siinä vaiheessa viimeistään kun niille typeryksille tekee lapsen ja meno jatkuu, pitäis naisen älytä lähteä. Sen jälkeen ei nimittäin ole vastuussa vaan itsestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;27194602:
lukiko jossain et oli kyseessä lapsen isä ja naisen puoliso?

Ei, mutta jos olisi ollut tuntematon mies, niin olisi kyllä lukenut uutisessa. Eli tuttujahan siinä, luultavasti juurikin naisen miesystävä, isyydestä en tiedä mitään. Ja vaikka olis vaan tuttu, niin tuollaisten tuttujen seuraan ei lapsen kanssa eksytä vahingossakaan vaan jos tuollainen lähipiiriin tulee, niin silloin lähdetään samantien pois.
 
Jälkiviisaus, paras viisaus...mutta palsta onkin täynnä mammoja, jotka eroavat miehen ekasta virheestä. :D

No se ero meissä on; minä en anna kenenkään hakata minua, en edes sitä ensimmäistä kertaa. Saatika sitten, että antaisin anteeksi ja jäisin mäiskittäväksi ja vielä tekisin sille hakkaajalle lapsen hakattavaksi. Sen verran itsekunnioitusta ja lasteni suojeluvaistoa mulla on.
 
[QUOTE="Ella";27194697]Kannattais varmaan ap: n käsitellä omaa vihaansa. Oma äitini oli myös vihainen, ja se loi turvattomuuden tunteen meille lapsille, vaikka meitä ei varsinaisesti pahoinpideltykään (paitsi henkisesti)[/QUOTE]

Eli mun ei sais olla vihainen syyttömän lapsen puolesta? Just. Kääntää selän vaan kuten kaikki muutkin?

Itseäni ei ole koskaan pahoinpidelty, ei vanhempieni, eikä miesten taholta. Välitä vanhempiini ovat erittäin lämpimät ja olen naimisissa maailman kultaisimman miehen kanssa, meillä on kaksi lasta. Että mitä mun siis pitää käsitellä?
 
[QUOTE="vieras";27194870]Eli mun ei sais olla vihainen syyttömän lapsen puolesta? Just. Kääntää selän vaan kuten kaikki muutkin?

Itseäni ei ole koskaan pahoinpidelty, ei vanhempieni, eikä miesten taholta. Välitä vanhempiini ovat erittäin lämpimät ja olen naimisissa maailman kultaisimman miehen kanssa, meillä on kaksi lasta. Että mitä mun siis pitää käsitellä?[/QUOTE]

Niin ja siis aloittaja olen tuo vieras, tuli väärä nimimerkki.

Ihana huomata, että on muitakin samalla tavalla ajattelijoita. Pelottavaa silti, että näinkin monta puolustavaa kommenttia tulee.
 
Samaa mieltä ap:n kanssa. Meidän tapauksessa mieheni sukulaiset ovat kotona uhkailleet minua, tehneet paljon henkistä väkivaltaa ja hajottaneet paikkoja eikä mies kiellä tulemasta meille. Elin monta vuotta pelossa. Nyt olen raskaana ja onneksi havahduin ja sain rohkeutta ajoissa lähteä sieltä pois. En pysty niissä oloissa suojelemaan itseäni, miten sitten lastani? Vaikka mieheni ei ole väkivaltainen, riittää sekin että hänen sukulaisensa ovat eikä halua tai pysty suojelemaan minua. Ja lapseni on todellakin tärkeämpi kuin yksikään mies ikinä! Nyt ollaan turvassa, minä ja lapsi, enkä ole vuosiin ollut näin helpottunut ja onnellinen.
 
[QUOTE="vieras";27194853]Ei, mutta jos olisi ollut tuntematon mies, niin olisi kyllä lukenut uutisessa. Eli tuttujahan siinä, luultavasti juurikin naisen miesystävä, isyydestä en tiedä mitään. Ja vaikka olis vaan tuttu, niin tuollaisten tuttujen seuraan ei lapsen kanssa eksytä vahingossakaan vaan jos tuollainen lähipiiriin tulee, niin silloin lähdetään samantien pois.[/QUOTE]

Mies potki kotihälytykselle tulleita poliiseja | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

tuossa toisessa uutisessa mainitaan heti otsikossa kotihälyytys, jolloin käy selväksi et mies riehui kotonaan, joten voimme kai vaan arvailla mistä tuossa ensimmäisessä uutisessa on kyse.
ja tuttu voi tietysti olla naapuri, veli, serkku tms


mutta oikeassa olet siinä suhteessa et kotiväkivalta on ongelma, mut sieltä väkivaltaisesta suhteesta ei aina ole ihan niin yksinkertaista lähteä, vaikka se ulkopuolisesta siltä vaikuttaakin.

ensinnäkin väkivaltaisessa suhteessa se uhri (oli se sitten nainen tai mies ) on usein niin alistettu ettei ymmärrä edes että voisi lähteä

toisekseen uhka siitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun on lähtenyt, voi olla vielä pelottavampi kuin se mitä siellä kotona tapahtuu (uhkaus tappaa koko perhe jne )

kolmanneksi, jos kulissit on pidetty kunnossa, läheisten ja jopa tuntemattomien mielipide siitä, et noikin eros ihan turhan takia, taas yks yh lisää jne on monelle aika pelottava asia (kun ne kulissit pitää pitää pystyssä oli tilanne mikä tahansa )

neljänneksi sen tosiasian myöntäminen itselleen, et on pilaamassa sekä oman et lastensa elämän, on aika vaikea paikka, sitä mielummin vaan ajattelee et kyllä tää tästä, kuin et myöntää tehneensä niin pahan virheen.

ja vaikka siitä suhteesta lähtisikin, se exä tuskin katoaa kuin taikaiskusta sen jälkeenkään, vaan vainoaminen, sinne kotiin änkeäminen ja pahoinpitelu usein jatkuu vielä pitkään.on toki keinoja suojautua, muuttaa tuntemattomaan paikkaan, hakea lähestymiskieltoa jne mut kun ne vaan ei aina auta.
 
[QUOTE="vieras";27194905]Samaa mieltä ap:n kanssa. Meidän tapauksessa mieheni sukulaiset ovat kotona uhkailleet minua, tehneet paljon henkistä väkivaltaa ja hajottaneet paikkoja eikä mies kiellä tulemasta meille. Elin monta vuotta pelossa. Nyt olen raskaana ja onneksi havahduin ja sain rohkeutta ajoissa lähteä sieltä pois. En pysty niissä oloissa suojelemaan itseäni, miten sitten lastani? Vaikka mieheni ei ole väkivaltainen, riittää sekin että hänen sukulaisensa ovat eikä halua tai pysty suojelemaan minua. Ja lapseni on todellakin tärkeämpi kuin yksikään mies ikinä! Nyt ollaan turvassa, minä ja lapsi, enkä ole vuosiin ollut näin helpottunut ja onnellinen.[/QUOTE]

Ihana kuulla, että olet saanut rohkeutta toimia lapsesi parhaaksi! Juuri noin tulis jokaisen tulevan äidin toimia, tsemppiä ihan hurjan paljon jatkoon sinulle ja lapsellesi! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihastunut äiti;27194865:
No se ero meissä on; minä en anna kenenkään hakata minua, en edes sitä ensimmäistä kertaa. Saatika sitten, että antaisin anteeksi ja jäisin mäiskittäväksi ja vielä tekisin sille hakkaajalle lapsen hakattavaksi. Sen verran itsekunnioitusta ja lasteni suojeluvaistoa mulla on.

Omat havaintoni ovat, että itsekunnioitus on naisille Suomessa suhteellisen vaikea asia. Ei saa olla jotenkin mukamas parempi kuin muut naiset (Venäjällähän tämä on päinvastoin). Yksilöllinen nainen saa helposti halvan naisen leiman naisten keskuudessa.

Esittelin taannoin täällä naisnarratiivin, jossa nuorena tyttönä on niitä haaveita, kunnes joku mies "viekoittelee" ja särkee sydämen, tuhoaa unelmat, jne. Kaikki on lopullista. Tämä kehitys tapahtuu tuossa 15-23 vuotiaana. Seuraa "synkkä/kyyninen/varovainen" kausi. Ja tätä kestää jostain 24-vuotiaasta johonkin 30-50-vuotiaaksi asti. Sitten alkaa taas seesteisempi vaihe.

Erotuksena muihin kulttuureihin, mitä nyt itse olen havainnut ja lukenut, meillä karisevat nuo unelmat ja haaveet aika äkkiä naisista pois. Ja koen että tässä on eräs huonojen päätösten ja huonon itsearvostuksen osatekijä, ryhmäsosiaalisuuden ja kulttuurin ohella. Ei kaikki mutta sanoisin enemmistö naisista on tuomittuja toistamaan tuota yllä olevaa kaavaa. Ja se on harmi esim. hyville miehille, jotka eivät ole pariutuneet parikymppisinä.
 

Yhteistyössä