Yleensä ei tarvi jostain sanoa kuin, et ei, ni antaa asian olla. Tällä viikolla on sit ollu ihan muuta. Tänäänkin käytiin lääkärissä ja koitti räpeltää lääkärin tarvikkeita. Sanoin, et ei saa koskea niihin, ni siirtyi vaan seuraa räpläämään. Sanoin uudestaan, et nyt oikeesti irti niistä. Ni ei kun vaan räplää. Piti sit ärähtää, et nyt jumankauta lopettaa sen, et niihin ei saa koskea. Sit vasta lopetti. Äksen meni heiluttelemaan enkelikelloa ja kun just siitä kynttilät oli sammutettu ja steariini kuumaa, ni sanoin, et antaa sen nyt olla. Ni ei kun räplää niin, et muutama osa lähti irti ja niitä kun koitti sit laitella takaisin, ni steariinit oli pöydällä. Kysyinkin, et mikä nyt oikein on ku moneen kertaan saa joka asiasta sanoa eikä siltikään mee perille, ni kohautteli vaan harteitaan
Hittolainen! Ja siis tällä viikolla ihan jatkuvasti kaupoissakin kaikkea pitänyt räplätä vaikka tietää tasan tarkkaan, et kaupassa ei räplätä joka tavaraa koska ihmiset niitä ostaa. Eikä tällaista ole siis aiemmin ollut ollenkaan...
Onks 6 vuotiailla jotain hiton uhmaa??
Onks 6 vuotiailla jotain hiton uhmaa??