Ä
Ärsyyntynytte
Vieras
siis e on aina, mun lapsuudenkin ajan, ollut tosi ylihuolehtiva. Mutta on näköjään edelleen. Olen 38-vuotias sairaanhoitajaksi kouluttautunut mielestäni normaaliälyinen ihminen. Perheenkin perustanut.
Tilasin viikko sitten Englannista uuden polkupyörän ja vanhempani sattuivat olemaan meillä käymässä kun pyörä tuli. Lukkopolkimista en ole aiemmin käyttänyt, joten pyörän saavuttua kokeilin polkea niillä tuossa pihalla. Äiti käveli ja juoksi vieressä varmistamassa, että pärjään
Polkupyörällä siis olen polkenut aiemminkin eikä historiassa ole mitään tapaturmia tai loukkaantumisia milloinkaan missään millään kulkuneuvoilla.
Seuraavana päivänä poljin uudella pyörällä töihin, reilun 10km matkan, ihan pyöräilytie menee perille saakka. Ei siis tarvinnut polkea minkään valtatien reunassa. Äiti huolehti aamulla, että polje sitten varovasti jnejne. Myöhemmin laittoi viestiä, ett pääsinhän perille saakka. Lapset kertoivat myöhemmin, että äitini oli ollut tosi hermostunut ja huolissaan. Iltapäivällä olivat vanhempani lasteni kanssa varttitunnin ajan odottamassa tien varressa oletettuna kotiintuloaikanani. Tosin pääsin töistä puoli tuntia myöhemm, joten olivat luovuttaneet ja tulleet sisälle odottamaan.
Minusta tuo huolehtiminen on todella ärsyttävää ja rasittavaa. Enkä käsitä sitä. Onko muiden äideillä tai vanhemmilla samanlaista? Muuten hän ei minusta ole mitenkään erityisen neuroottinen tms. Enkä ole edes ainoa lapsi......
Tilasin viikko sitten Englannista uuden polkupyörän ja vanhempani sattuivat olemaan meillä käymässä kun pyörä tuli. Lukkopolkimista en ole aiemmin käyttänyt, joten pyörän saavuttua kokeilin polkea niillä tuossa pihalla. Äiti käveli ja juoksi vieressä varmistamassa, että pärjään
Seuraavana päivänä poljin uudella pyörällä töihin, reilun 10km matkan, ihan pyöräilytie menee perille saakka. Ei siis tarvinnut polkea minkään valtatien reunassa. Äiti huolehti aamulla, että polje sitten varovasti jnejne. Myöhemmin laittoi viestiä, ett pääsinhän perille saakka. Lapset kertoivat myöhemmin, että äitini oli ollut tosi hermostunut ja huolissaan. Iltapäivällä olivat vanhempani lasteni kanssa varttitunnin ajan odottamassa tien varressa oletettuna kotiintuloaikanani. Tosin pääsin töistä puoli tuntia myöhemm, joten olivat luovuttaneet ja tulleet sisälle odottamaan.
Minusta tuo huolehtiminen on todella ärsyttävää ja rasittavaa. Enkä käsitä sitä. Onko muiden äideillä tai vanhemmilla samanlaista? Muuten hän ei minusta ole mitenkään erityisen neuroottinen tms. Enkä ole edes ainoa lapsi......