M
Minä vaan.
Vieras
Olen parikymppinen 10kk ikäisen vauvan äiti, mies on ja kaiken pitäis olla hyvin. Mutta ei ole. Olen aina niin väsynyt että hyvä jos jaksan vauvan hoitaa. Joskus tuntuu että hengittäminenkin on mulle liian vaikeeta. Hermostun myös todella helposti. Olen myös aivan varma että mies ei rakasta minua ja joka sana ja katse on vaan ilkeyttä. Tietysti hänkin on kyllästyny tähän mun istumiseen ja tekemättömyyteen ja osa hänen sanomisista on varmaan ihan aiheellista, en vaan jaksa sitä joka päivä, tiedän tekemättömyyteni ihan hyvin.
Seksikään ei enää innosta, itseinhoni on niin suuri, siitä varmaan vois johtua tuokin että pidän kaikkea kuulemaani negatiivisena.. En tiedä mitä mun pitäis tehdä, oon niin poikki. Mitään uniongelmia ei ole, saan yöni nukuttua vähän turhankin hyvin, aamulla nouseminen on aina ongelmallista vaikka yleensä herätäänkin yhdeksän maissa. Itseään pitäisi niskasta ottaa kiinni mutta se ei vaan onnistu, ylitsepääsemätöntä. :/
Seksikään ei enää innosta, itseinhoni on niin suuri, siitä varmaan vois johtua tuokin että pidän kaikkea kuulemaani negatiivisena.. En tiedä mitä mun pitäis tehdä, oon niin poikki. Mitään uniongelmia ei ole, saan yöni nukuttua vähän turhankin hyvin, aamulla nouseminen on aina ongelmallista vaikka yleensä herätäänkin yhdeksän maissa. Itseään pitäisi niskasta ottaa kiinni mutta se ei vaan onnistu, ylitsepääsemätöntä. :/