Mikä eteen kun ei jaksa enää mitään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä vaan.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minä vaan.

Vieras
Olen parikymppinen 10kk ikäisen vauvan äiti, mies on ja kaiken pitäis olla hyvin. Mutta ei ole. Olen aina niin väsynyt että hyvä jos jaksan vauvan hoitaa. Joskus tuntuu että hengittäminenkin on mulle liian vaikeeta. Hermostun myös todella helposti. Olen myös aivan varma että mies ei rakasta minua ja joka sana ja katse on vaan ilkeyttä. Tietysti hänkin on kyllästyny tähän mun istumiseen ja tekemättömyyteen ja osa hänen sanomisista on varmaan ihan aiheellista, en vaan jaksa sitä joka päivä, tiedän tekemättömyyteni ihan hyvin.
Seksikään ei enää innosta, itseinhoni on niin suuri, siitä varmaan vois johtua tuokin että pidän kaikkea kuulemaani negatiivisena.. En tiedä mitä mun pitäis tehdä, oon niin poikki. Mitään uniongelmia ei ole, saan yöni nukuttua vähän turhankin hyvin, aamulla nouseminen on aina ongelmallista vaikka yleensä herätäänkin yhdeksän maissa. Itseään pitäisi niskasta ottaa kiinni mutta se ei vaan onnistu, ylitsepääsemätöntä. :/
 
kuulostaa että sulla vois olla lievää masennusta,nyt hakemaan apua!vaikka ihan omasta terveyskeskuksesta aluksi, voivat ohjata eteenpäin jos tarvetta..

omaa oloasi voit helpottaa esim.kutsu ystäviä kylään, ulkoile lapsen kanssa yms. ajatukset muualle..
 
Masennustahan tuo on. Mutta älä hätäile, se on varsin tavallista parikymppisillä ja tavallista myös kun perheessä on vauva. Voit toki hakea apua ammattilaisilta. Tai lähde miettimään, mitkä asiat ennen tekivät sinut onnelliseksi, olisiko esim. harrastuksille tilaa elämässä.
 
Käyn kyllä vauvan kanssa kerhoissa ja tapaan kavereita. Kotona mua ihan eniten ahdistaa.. Voisko se johtua meidän parisuhteesta? Musta on tullu vainoharhainen kaiken suhteen.. :/ Tämä koti on myös tosi pieni ja aina sotkuinen, sekin ahdistaa niin paljon että pyörryttää kun ympärilleen katselee.. Mutta kun ei vaan jaksa vaikka kuinka haluais.
 
BAbmy Mood on sinulle ilmeisesti iskenyt. Se on normaalia, kun naisesta tulee äiti ja oma minuus helposti katoaa vauvanhoidon tuoksinassa. Olisiko sinulla lähimmäistä esim ystävää tai sukulaista, jota voisit pyytää auttamaan vauvan hoidossa. Voisit irrotautua hetkeksi kerrallaan äidin roolistasi ja ajatella omaa jaksamistasi. Rohkeasti hakemaan apua, äitiysneuvolasta tai terveyskeskuksesta.

Kyllä se kevätaurinko pian paistaa, jaksamista!
 
Onneks mies mielellään hoitaa vauvaa ja antaa mulle omaa aikaa useinkin. Ei oo kauan ku kävin kaverin kanssa vähän irrottelemassa ja mies oli sen aikaa vauvan kanssa. Ja uudestaan pääsisin koska vaan haluan. Vois 10kk neuvolassa mainita asiasta.
Jospa tää tästä ku kevät tulee ja pääsee taas kunnolla ulos. :) Oonkin enemmän kevät-kesäihminen.. :)

On mulla joskus semmosia tohinapäiviä mutta harvemmin nykyisin. Olen ajatellut että ois kiva päästä puhumaan jollekkin ihan vieraalle ihmiselle ja ratkoa kaikki ongelmat ja patoumat, en vaan tiedä mistä lähtisin liikkeelle..

Ollaan nyt kuukauden päästä reissuun lähdössä, toivon sen piristävän kun saa olla vähän aikaa kotiympyröistä pois.
 
mulla on 12kk ikäinen +5vuotias ja ihan samoja tunteita.... seki vielä pahentaa asiaa että mä näen miestäni vaan viikonloppuisin ja sillon hän viettää kaiken ajan lasten kans... ystäviä mulla ei ole jne....
 
Kuulostaa siltä, että kaikki muu oireilu voisi olla seurausta uupumuksesta. Jos taas saat yösi hyvin nukuttua, kysymykseen voi tulla jokin sairaus. Kysymyshän ei ole aina masennuksesta. Onko sinulla muita fyysisiä oireita? Kipikapi lääkäriin hakemaan apua!
 
Ei mulla muita fyysisiä oireita ole kuin selän ja hartioiden kipeys ja jumitus sekä tosi huono kunto. Olenkin miettinyt että jos sais kuntoa kohotettua niin mielialakin kohenis. Oisko tuossa ideaa?
 
Mulla on ollut samanlaista jo pidemmän aikaa. Tosin ei ihan noin pahana mitä kuvailet itselläsi. Sellaisen olen huomannut piristävän, kun siivoaa kodin siistiksi, ostaa pöydälle tulppaaneja ja keittää vaikka päiväkahvit jonkun hyvän kahvileivän kanssa. Tai käy lasten kanssa vaikka ulkona/kaupungilla. Välillä pitää lähteä sieltä kotoa pidemmäksikin aikaa pois niin sekin piristää ja jaksaa ihan eri tavalla niitä kotihommia! Lähde yksin tai miehen kanssa kahden kaupungille/hierojalle/liikkumaan hiljakseen/kylpylään! Ihan varmasti piristää!! :)
 
Ihan varmasti jonkun mieleisen, mutta riittävästi rasittavan liikuntaharrastuksen aloittaminen auttaisi sinua! Itseäni on ainakin auttanut vastaavissa ongelmissa. Itseasiassa alkuun, kun aloin käydä salilla pari kertaa viikossa, tuntui niinkuin olisin jotain onnellisuuspillereitä vetänyt.
 
Mulla oli kerran hemoglobiini 100 ja se tuntui kamalalta, koko ajan väsytti ja rappusten nouseminen oli yhtä tuskaa meinasin pyörtyä,hengästytti koko ajan,, kipin kapin lääkäriin....
 

Yhteistyössä