Mikä avuksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tyttö-82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mummeli47:
Omassa perheeni ja tuttavapiirini nuorisossa nettipelaaminen on aika yleistä,siis kyse on 20-40 vuotiaista...Samanlaisia ongelmia heilläkin ilmenee,pojat pelaavat ja tyttöystävät ja avovaimot harmittelevat.Joillakin heistä saattaa olla jonkinasteinen riippuvuus kyseessä,joillakin tiivis harrastus.

Näistä eräs melkein nelikymppinen mies on pelannut niin kauan kuin tietokoneita on ollut,ammattikin on siltä alalta.Alettuaan yhteiselämän avovaimonsa kanssa,hän joutui rajoittamaan pelaamistaan,koska tämä on sen verran voimakastahtoinen että oli pakko...On siitä muutamia kertoja heidän perheessään oteltu.Samoin muilla tytöt pistävät rajat pelaamiselle,harrastavat jotain muuta tai pelaavat itsekin.

Ap.,sano kaverille,että tunti päivässä tai ulos...

Montakos tuntia mummeli pistää päivässä tv:n tuijottamiseen tai virkkaamiseen:-)

Kunnon evlutku tuomitsee muut ajattelematta yhtään mitään:-)



 
Alkuperäinen kirjoittaja äärikapitalisti:
Alkuperäinen kirjoittaja mummeli47:
Omassa perheeni ja tuttavapiirini nuorisossa nettipelaaminen on aika yleistä,siis kyse on 20-40 vuotiaista...Samanlaisia ongelmia heilläkin ilmenee,pojat pelaavat ja tyttöystävät ja avovaimot harmittelevat.Joillakin heistä saattaa olla jonkinasteinen riippuvuus kyseessä,joillakin tiivis harrastus.

Näistä eräs melkein nelikymppinen mies on pelannut niin kauan kuin tietokoneita on ollut,ammattikin on siltä alalta.Alettuaan yhteiselämän avovaimonsa kanssa,hän joutui rajoittamaan pelaamistaan,koska tämä on sen verran voimakastahtoinen että oli pakko...On siitä muutamia kertoja heidän perheessään oteltu.Samoin muilla tytöt pistävät rajat pelaamiselle,harrastavat jotain muuta tai pelaavat itsekin.

Ap.,sano kaverille,että tunti päivässä tai ulos...

Montakos tuntia mummeli pistää päivässä tv:n tuijottamiseen tai virkkaamiseen:-)

Kunnon evlutku tuomitsee muut ajattelematta yhtään mitään:-)

Tuskin vaarille tulisi edes mieleen, että mummo voisi käyttää tuonkin ajan mieluiten nettipeleihin.

 
Yks isoimmista ongelmista onkin se että miten siitä puhuisi sille että se ei suuttuisi tai muuta. Musta tuntuu että se luulee mun tekevän sen pelkkää ilkeyttäni. Asia ei kuitenkaan ole niin. Melkein joka ilta menee silleen että kun se tulee töistä niin se menee ekaksi koneelle kattoo sähköpostit ja muut semmoset asiat. Seuraavaksi se saattaakin sitten käynnistää pelin. Välillä mä onnistun houkuttelemaan sen vaikka kattomaan jonkun elokuvan tai muuta. Me kummatkin tykätään kattoa paljon elokuvia ja kaikenlaisia sarjoja. Se kuitenkin väheni sitten kun se osti yhden pelin. Mulla on jotain omiakin ohjelmia mitä tykkään kattoa telkkarista esim. salatut elämät. Silloinkin sillä olisi aikaa pelata ja niin se tekeekin. Ja vähän ennen nukkumaan menoa välillä tehdään yhdessä jotain esim. korttipelejä tai jotain lautapelejä. Välillä se valittaa kun ei mukamas ole aikaa tehdä omia juttuja kun kaikki aika menee mun kanssa. En tiedä että vaadinko liikaa. Sillä on myös harrastuksena käydä salilla jopa kolmekin kertaa viikossa ja pari tuntia kerralla. Silloinkin tulee sitä omaa aikaa. Mikä on siis raja jota ei kannata ylittää kun pyytää sitä yhteistä aikaa?
 
Ei ole olemassa mitään määriteltyjä rajoja. Raja TEIDÄN suhteessa on se, mikä kummastakin tuntuu hyvältä. Nyt näyttää siltä, että mies tekisi mieluummin kaikenlaista ihan itsekseen. Oletko sinäkin tässä kuviossa asettunut kitisevän lapsen tasolle vaatimaan, että leiki mun kaa?

Useimmissa toimivissa ja tyydyttävissä parisuhteissa puolisot HALUAVAT olla yhdessä, puuhailla kaikenlaista, ruuanlaittoa, pihatöitä, ulkoilua, arkisia asioita tai joskus juhlavampiakin puuhia. Se ei ole pakkopullaa eikä tuntien laskemista.

Mitä harrastuksia sinulla on, teetkö muuta kuin katselet televisiota hänen puuhaillessa omiaan? Yritä sinä löytää elämääsi muutakin kuin tämä mies, omia ystäviä, harrastuksia, ota etäisyyttä. Kun pääset hänen vaikutusvallastaan irti elämään itsenäistä elämää, voit miettiä, onko tämä suhde sinua varten ollenkaan.

Mielipiteitä on monia, mutta ei minusta television katsominenkaan ole mitään oikeaa yhteistä tekemistä, siinähän on kumpikin yksin, passiivisena hiljaa. Joskus sitäkin voi tehdä, mutta ei täyttää kaikkia iltoja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttö-82:
Yks isoimmista ongelmista onkin se että miten siitä puhuisi sille että se ei suuttuisi tai muuta. Musta tuntuu että se luulee mun tekevän sen pelkkää ilkeyttäni. Asia ei kuitenkaan ole niin. Melkein joka ilta menee silleen että kun se tulee töistä niin se menee ekaksi koneelle kattoo sähköpostit ja muut semmoset asiat. Seuraavaksi se saattaakin sitten käynnistää pelin. Välillä mä onnistun houkuttelemaan sen vaikka kattomaan jonkun elokuvan tai muuta. Me kummatkin tykätään kattoa paljon elokuvia ja kaikenlaisia sarjoja. Se kuitenkin väheni sitten kun se osti yhden pelin. Mulla on jotain omiakin ohjelmia mitä tykkään kattoa telkkarista esim. salatut elämät. Silloinkin sillä olisi aikaa pelata ja niin se tekeekin. Ja vähän ennen nukkumaan menoa välillä tehdään yhdessä jotain esim. korttipelejä tai jotain lautapelejä. Välillä se valittaa kun ei mukamas ole aikaa tehdä omia juttuja kun kaikki aika menee mun kanssa. En tiedä että vaadinko liikaa. Sillä on myös harrastuksena käydä salilla jopa kolmekin kertaa viikossa ja pari tuntia kerralla. Silloinkin tulee sitä omaa aikaa. Mikä on siis raja jota ei kannata ylittää kun pyytää sitä yhteistä aikaa?


Eli olet 2008-1982=26 vuotias. Kun olin 26-v mulla oli pari vuotta nuorempi vaimo, 1v lapsi ja oma rivarikaksio. Kummallakin oli omat hommansa, joten ei ehtinyt juurikaan kitistä toisten tekemisistä, mitä nyt kotitöistä edelleen tulee harvoin sanomista puoli toisin.

Kaipaat huomiota, joten tee lapsi, niin saadaan me tietokonefriikit tehdä mistä tykätätään. Vai olisiko parempi, että oltaisiin työttömiä juoppoja:-)

Siinä kun touhut vuoden pari lapsen kanssa, saattaa mieskin huomata, että naisella on jotain muuta ja tällöin on hyvä sauma pyytää vaihtaa vaippoja, haleja pusuja yms.

Aika aikansa kutakin.


 
Jos kummallakin on kiire parisuhteen, taloudenhoidon, kodinhoidon, lastenhoidon yms. vuoksi, niin ne puuhat vahvistavat perhettä ja sitä yhteistä kotia. Esimerkiksi jos toinen on ylitöissä, jotta saa siitä rahaa perheen kesälomamatkaa varten ja toinen sillä aikaa tekee ruokaa perheelle ja siivoaa, niin ne kaikki asiat ovat loppupeleissä koko porukalle hyväksi. Jos taas mies pelailee pelejä itsekseen tai käy kuntosalilla, niin ne ovat enemmänkin vain hänen henkilökohtaisia juttujaan, jotka eivät tee AP:n parisuhdetta parempaan suuntaan.

Toki voisi olla miettimisen paikka, että pitäisikö AP:lla itsellään olla lisää harrastuksia, mutta hänellä on oikeus olla tyytymätön. Nythän on se tilanne, että kumpikin on tyytymätön: AP:n mielestä hän on suhteessa yksin, miehen mielestä taas hänellä on liian vähän omaa aikaa, koska AP rajoittaa tekemisiä. Jos keskustelujen jälkeenkään yhteistä kompromissa ei löydy, niin oliskohan parempi erota ja katsella sellaista kumppania, jonka käsitys vapaa-ajasta vastaisi paremmin omaa käsitystä.
 
Jos parilla tai perheellä on YHTEINEN harrastus, se yhdistää ja on kaikinpuolin hyväksi ihmissuhteille. Se on aivan yksi ja sama onko se tietokonepelaaminen, saippuasarjojen katseleminen tai pitsinnyplääminen.

Alkuperäisen ongelma EI ole se, että mies olisi jokin nettipeliriippuvainen nisti, vaan se, että ap ei ole kiinnostunut samasta ajanvietteestä kuin miehensä.

Tämähän on monille tuttua - lukemattomat pariskunnat tappelevat penkkiurheilusta, kaljalla istumisesta tai vaikka golffaamisesta.

Miksi ihmeessä pitää väkisin yrittää, kun voisi yhtä hyvin hakeutua parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samat kiinnostuksenkohteet?

Toivoo nainen joka pelaa miehensä kanssa tietokonepelejä.
 

Yhteistyössä