V
"vieras"
Vieras
Olen löytänyt elämäni miehen, jota rakastan yli kaiken. Onneani kuitenkin varjostaa aikaisempi pitkä parisuhde narsistisen miehen kanssa. Tässä suhteessa koin jatkuvaa henkistä väkivaltaa, mollaamista, arvostelua, vähättelyä, kiristämistä... jostain sain kerättyä voimaa ja lähdin tämän miehen luota. Mutta syvät henkiset arvet ovat jääneet ja aikasemmin suhteellisen terve itsetuntoni on murentunut niin, että koen niin sanotusti pienetkin takapakit todella vahvasti.
Nykyisen miesystäväni kanssa keskusteltiin suhteemme alussa entisistä parisuhteista ja hänkin tuolloin kertoi exästään, joka oli hänen mielestään kaunis. Tämä exä panosti ulkonäköönsä ja oli kauniin ulkomuotonsa lisäksi myös fiksu, opiskelee yliopistossa yms. Tuolloin kun asiasta puhuttiin en antanut asian liiemmin vaivata mutta ajan kuluessa ovat nämä sanat saaneet vertaamaan miesystäväni exää itseeni. Itse olen työtön yh-äiti, jolla ei liiemmin ole varaa ja jaksamista pitämään itsestään ja ulkomuodostaan huolta. En ruma omasta mielestäni ole, mutta masentaa kun ei ole varaa edes kampaajalla käydä..vaatteitakaan en ole pystynyt itselleni aikoihin ostamaan, lapsen tarpeet menee omien tarpeiden ja halujen edelle. Tiedän ettei miesystäväni välitä näistä asioista ja rakastaa minua omana itsenäni. Ei ole koskaan vaatinut minulta ja ulkonäöltäni mitään. Nuo hänen sanansa koskien exäänsä ovat vaan jääneet niin syvälle alitajuntaani.. ja masennun entisestään kun asiaa mietin. Tiedän että menneet ovat menneitä ja näitä asioita minun ei pitäisi lainkaan miettiä ja murehtia, mutta en voi itselleni mitään
tästä ollaan saatu hirveitä riitoja aikaiseksi. Minusta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä rakkaalleni eikä minulla ole mitään tarjottavaa hänelle. Hän itse on todella komea, hyvässä vakituisessa työsuhteessa ja tiedän että saisi kenet vain haluaisi sormeaan napsauttamalla. Minä sen sijaan olen vain masentunut, köyhä kotiäiti.. joka antaa menneisyyden haamujen pilata onnensa. Mitä minä voisin tehdä että saisin oman itsetuntoni jälleen ehjäksi?
Nykyisen miesystäväni kanssa keskusteltiin suhteemme alussa entisistä parisuhteista ja hänkin tuolloin kertoi exästään, joka oli hänen mielestään kaunis. Tämä exä panosti ulkonäköönsä ja oli kauniin ulkomuotonsa lisäksi myös fiksu, opiskelee yliopistossa yms. Tuolloin kun asiasta puhuttiin en antanut asian liiemmin vaivata mutta ajan kuluessa ovat nämä sanat saaneet vertaamaan miesystäväni exää itseeni. Itse olen työtön yh-äiti, jolla ei liiemmin ole varaa ja jaksamista pitämään itsestään ja ulkomuodostaan huolta. En ruma omasta mielestäni ole, mutta masentaa kun ei ole varaa edes kampaajalla käydä..vaatteitakaan en ole pystynyt itselleni aikoihin ostamaan, lapsen tarpeet menee omien tarpeiden ja halujen edelle. Tiedän ettei miesystäväni välitä näistä asioista ja rakastaa minua omana itsenäni. Ei ole koskaan vaatinut minulta ja ulkonäöltäni mitään. Nuo hänen sanansa koskien exäänsä ovat vaan jääneet niin syvälle alitajuntaani.. ja masennun entisestään kun asiaa mietin. Tiedän että menneet ovat menneitä ja näitä asioita minun ei pitäisi lainkaan miettiä ja murehtia, mutta en voi itselleni mitään
tästä ollaan saatu hirveitä riitoja aikaiseksi. Minusta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä rakkaalleni eikä minulla ole mitään tarjottavaa hänelle. Hän itse on todella komea, hyvässä vakituisessa työsuhteessa ja tiedän että saisi kenet vain haluaisi sormeaan napsauttamalla. Minä sen sijaan olen vain masentunut, köyhä kotiäiti.. joka antaa menneisyyden haamujen pilata onnensa. Mitä minä voisin tehdä että saisin oman itsetuntoni jälleen ehjäksi?