mikä avuks?tarhan aloitus ongelmat!!

[mollalaa]

hei eli olen yhden lapsen yh äiti,lapsi nyt 3,5vuotias..aina ollut vilkas ja tempperamenttinen lapsi.
päiväkodissa aloittanut n2kk sitten,edelleen itkee aamuisin,takertuu minuun,huutaa aamuisin että ei halua tarhaan.tarhassa välillä menee hyvin välillä huonommin,usein itkee kuitenkin useita kertoja päivässä äitiä ja ikävää,välillä sellaisia 20-30 minuutin hysteerisiä huuto hetkiä ja kuulema mikään ei auta.

tarhan aloituksen jälkeen lapsi on ollu kotona todella levoton,riehuu ja ei tottele,taantunut monissa jutuissa esim saattaa puhua ilman sanoja kuin pikku lapset,räkii ja matkii tietysti kaikki ikävät jutut tarhasta..huh..tosi rankkaa vaan yksin jaksaa tätä kun pvät ikävä lasta ja kotona menee niin vaikeaksi,itse olen onneksi pystynyt pysymään todella rauhallisena,kannustavana ja määrätietoisena kun jaksaa vaan muistaa että tällä kaikella on syynsä,mutta kuinka pitkään enää jaksan??

haluaisin niin nauttiä kotona ajasta lapseni kanssa ilman että se on jatkuvaa kieltämistä ja rajojen testaamista ja hoputtamista syömään ja unille ym..

kauan tätä voi vielä kestää?vinkkejä?olen siis täysin yh lapsen isä ei ole ollut mukana kuvioissa enään 7kk erosimme jo ennen kuin lapsi syntyi mutta nyt päätti ettei osallistu enään ollenkaan kun lapsi ei kuulema selvästi hänen luokseen halunnut,niin ei todella ole itselläkään nyt toisen vanhemman tukea tai edes niitä hengähdys hetkiä että saisi vähän kerättyä voimia

 

["vieras"]

Jaa-a...en osaa neuvoa, meillä on neljä lasta, joista kolme on aloittanut päivähoidon n.1½v ja hyvin on mennyt ja yksi on ollut kotihoidossa 3v3kk ja erittäin hankalaa oli aloitus hänen kanssaan!! Juuri kuvailemasi kaltaista, kesti koko eka vuoden ja kesäloman jälkeen hankalaa jälleen...nyt on reilu 5v ja tänä syksynä oli eka kertaa helppo hoidon aloitus!

 

[alley]

Toisilla kestää kauemmin. Noista kotona kiukutteluista voit olla vaan hyvilläsi vaikka se rankkaa onkin. Usein kun lapset tuntevat olonsa turvalliseksi vanhempien kanssa purkavat kaiken siitä jännästä päivästä kotona kiukutteluna. Näin oli meilläkin kun mentiin syksyllä päiväkotiin. Tuo sinuun takertuminen voi johtua siitä että lapsi on tottunut olemaan vain sinun kanssasi, koska olet yh. Voisin kuvitella, että meidän tyttö olisi samanlainen jos isä ei olisi kuvioissa. Tyttö on aloittanut päivähoidossa n.10kk iässä ja vaihtoi pph:lle 1v 1kk iässä. Näissä molemmissa tyttö takertui minuun ja saattoi olla itkuinen jos vein hänet liian usein tarhaan. Nyt on taas päiväkodissa missä on paljon ikäisiä kavereita ja viihtyy siellä todella hyvin ja tällaista ongelmaa ei enää ole tullut. Pph:lla yksi perhe oli ratkaissut ongelman niin että antoi vaan pojan ovesat sisälle ja isä vei aina.

Luulen että vain aika auttaa tuohon ongelmaan, en tiedä kuinka kauan kestää, mutta kyllä se siitä helpottaa.

 

[aaapp]

varmasti johtuu minuun takertuminen niin vahvasti siitä kun ollaan aina kaksin oltu ja kun ei hän ole hoidossa pahemmin elämänsä varrella ollut,muutaman hassun kerran.
ja toki ymmärrän että myös minua testaa ja varmaan kokeilee "hylkäänkö"hänet kun on vaikea ja käyttäytyy huonosti ja hyvähän se on että tunteita purkaa kotonaa,mutta oma jaksaminen rupee olee jo hilkulla kun tietysti tuo työelämään paluukin vaatii voimia...olenkin sopinut että alkuun teen vaan 3-4 vuoroa viikossa niin lapsi ei joudu olemaan tarhassa täyttä viikkoa ja osan täistä olen tehnyt kotona niin ei ole kun max yksi 9-10h päivä vkossa ja muut 6-8,5h päiviä..silti jos jollain on vastaavasta kokemusta ja neuvoja niin otetaan vastaan

 

[aappp]

nostelen..

 

[neljäs_tulossa]

Minun nuorimmaiseni meni hoitoon samanikäisenä, tai ehkä muutaman kk vanhempana. Erona on se, että laitoin perhepäivähoitajalle ja uskon, että siitä oli meille iso hyöty! Hoitaja pystyy paremmin keskittymään yhteen lapseen, kun paikalla on vaihtelevasti 1-4 lasta, yleensä kaikki neljä eivät ole yhtäaikaa hoidossa Poika itki ehkä ekan viikon, sen jälkeen on aina mielellään lähtenyt hoitoon

Ja olen siis minäkin yh, eikä lastenhoitoapua ole tarjolla Kannattais ehkä HARKITA, olisiko teillekin perhepäivähoito parempi, päiväkoti on usein liian stressaava ympäristö pienille. En sano pahalla, on hyviäkin päiväkoteja.

 

[sikinsokin]

Luulen, että aika auttaa.
Mulla oli esikoinen 2v10kk kun aloitti hoidon, koskaan ei huutanut viedessä vaikka hoitoajat 05.30-21.45 välillä ja aina oltiin vain kahden. Eli luonnekysymys mun mielestä...Ja sulla lapsi vissiin heti isojen ryhmään laitettu, vai? Sekin toki iso muutos, kun ympärillä paljon lapsia ja ääniä.
Nyt kuopustani katsellen luulen, että huutokonsertti on edessä, kun hoitoon menee. Kun äiti ei sais ikinä mennä metriä kauemmas, ja en tiiä auttaako aika tuohon
Pk:n henk. kunta kyllä antaa kokemuksen mukanaan tuomia vinkkejä, kysy heiltä?

 

["Kahden äiti"]

Aikaa myöten helpottaa. Koita antaa huomiota lapselle mahdollisimman paljon iltaisin ja viikonloppuisin. Koita pitää päivät kohtuullisen mittaisina jos suinkin mahdollista.

Usein juuri tuon ikäisillä on kaikkein hankalinta se aloitus. Mun kaveripiirissä pahinta on ollut 2,5-3,5 vuotiaina aloittaneilla, juuri tuota pitkällistä kiukuttelua ja huutoa. Helpotien on mennyt sitä vanhemmat ja nuoremmat. Tietysti sekin että on tottunut aiemmin siihen että joku muukin hoitaa välillä kuin omat vanhemmat.