V
vieras
Vieras
Nyt on kai pakko myöntää itselleni että olen masentunut.
Jo pitkään olen ollut voimaton tekemään mitään, iloitsemaan mistään, olen kokenut tulevaisuuden ahdistavana, mutta en ole suostunut ajattelemaan masennusta, olen ajatellut että olen vain laiska.
Nyt sain sattumalta vähän lisää stressin aihetta ja "räjähdin". Soitin miehelle eilen että tulee töistä heti kotiin, mä en jaksa enää. En tiedä mitä tarkalleen tapahtui mutta yhtäkkiä tajusin että ei ole oikein jos lapsille tiuskii pienemmästäkin, jos joutuu jo edes miettimään että nappaanko kiinni.
Jos tajuaa että mies on se kuka on viime kuukaudet siivonnut, pessyt pyykit.
Mies tuli kotiin enkä tiedä mikä muhun meni, itkettiin yhdessä...
Mies tuntui ymmärtävän ja en tiedä voiko se vaikuttaa näin paljon, mutta nyt on olo parempi, olen tänään jaksanut enemmän kuin viime viikkoina yhteensä.
Jos siis joku onni niin parisuhde meillä voi hyvin, mieheen olen voinut aina tukeutua.
Mulla taustalla paniikkihäiriötä joka onneksi pysynyt poissa.
Tästä nyt tuli aika turha viesti, en tiedä miks tuntui siltä että kirjoittaa pitää.
Mietin vain uskallanko luottaa siihen että kaikki alkaa nyt mennä paremmin kun mies tietää ja osaa tukea, vai pitääkö etsiä ammattiapua?
Jo pitkään olen ollut voimaton tekemään mitään, iloitsemaan mistään, olen kokenut tulevaisuuden ahdistavana, mutta en ole suostunut ajattelemaan masennusta, olen ajatellut että olen vain laiska.
Nyt sain sattumalta vähän lisää stressin aihetta ja "räjähdin". Soitin miehelle eilen että tulee töistä heti kotiin, mä en jaksa enää. En tiedä mitä tarkalleen tapahtui mutta yhtäkkiä tajusin että ei ole oikein jos lapsille tiuskii pienemmästäkin, jos joutuu jo edes miettimään että nappaanko kiinni.
Jos tajuaa että mies on se kuka on viime kuukaudet siivonnut, pessyt pyykit.
Mies tuli kotiin enkä tiedä mikä muhun meni, itkettiin yhdessä...
Mies tuntui ymmärtävän ja en tiedä voiko se vaikuttaa näin paljon, mutta nyt on olo parempi, olen tänään jaksanut enemmän kuin viime viikkoina yhteensä.
Jos siis joku onni niin parisuhde meillä voi hyvin, mieheen olen voinut aina tukeutua.
Mulla taustalla paniikkihäiriötä joka onneksi pysynyt poissa.
Tästä nyt tuli aika turha viesti, en tiedä miks tuntui siltä että kirjoittaa pitää.
Mietin vain uskallanko luottaa siihen että kaikki alkaa nyt mennä paremmin kun mies tietää ja osaa tukea, vai pitääkö etsiä ammattiapua?