N
Nainen 4-kympin kriisissä. =(
Vieras
Hei!
Otsikolla tarkoitan siis ikäkriisiä, joka iski juuri syntymäpäivänä.
Tämä on tuonut tullessaan sen, että nyt myös meidän parisuhteessa on kriisi..
Taustaa:
Meillä on vain 1 lapsi, jolle on myös alkanut tämä ah' niin loistava murroikä. Eli äidille ja lapselle tullut yht'aikaa kasvun paikka. Perheen isä on jo ylittänyt 40v. rajapyykin, eikä se ole vaikuttanut häneen mitenkään. Paitsi.., että hän ei halua enää lasta, eli vauvaa. Kun minä taas, äitinä olen aivan vauvakuumeessa.. Biologinen kello vetää aivan viimeisiä vetojaan.. Tätä ongelmaa ei juuri miehillä ole.
Mutta tämä on kauhea olotila.
Tällä hetkellä en ole juuri mihinkään tyytyväinen: en mieheen, seksiin, taloon, itseeni. (No ok.. ehkä nyt vähän työpaikkaani). Pelkään, että alan lihomaan, rypistymään ja muuttumaan kamalaksi akaksi, jollaiseksi olen jo hyvää vauhtia muuttumassa. Huumori ei enää kuki samalla tavalla kuin aiemmin. Pelkään, että entinen hyväntuulinen ja vetovoimainen nainen häipyy tai kuihtuu, jonka vuoksi myös ympärillä olevat ihmiset häipyvät.
Kiukuttelen perheelleni, samalla kun yritän pitää lapseni aisoissa ja kasvattaa hänestä normaalia ihmistä..
Mies ihmettelee tätä ainaista vihaa häntä kohtaan, mutta ei myöskään samalla huomaa, että kuinka paljon hän on poissa perheen parista. Ensin tekee kaikki päivät töitä ja vapaa-ajat viettää useamman kerran viikossa kokouksissa. Hän on siis nuoresta asti ollut mukana vaikuttamassa eri järjestöissä ja kunnallispolitiikassa, joten hänen menot ovat olleet koko parisuhteen ajan samanlaiset. Hänhän siis elää omaa, loistavaa elämäänsä joka tapauksessa.
Haluaisin, että taloon tehtäisiin vihdoin se hivenen-pintaa-syvempi pintaremontti, ennen kuin tulee lapsemme rippijuhlat. (Huom. asumme talossa, jossa on vieläkin 50v. vanhat tapetit seinillä ja ummehtuneet kiinteät kaapit vaatekaappeina.. Myös talon katto ja ulkoseinät vaativat korjausta, pihasta puhumattakaan..) Mutta mies ei edes halua puhua mistään remontista. Kun häntä ei nyt juuri satu kiinnostamaan.
Mikä on, että nyt on harmaa harso silmieni edessä, enkä osaa nauttia siitä, että mulla on sentään koti, perhe, työ ja terveyskin on vielä jotenkuten kohdillaan..?
Voi voi sentään. =(
Otsikolla tarkoitan siis ikäkriisiä, joka iski juuri syntymäpäivänä.
Tämä on tuonut tullessaan sen, että nyt myös meidän parisuhteessa on kriisi..
Taustaa:
Meillä on vain 1 lapsi, jolle on myös alkanut tämä ah' niin loistava murroikä. Eli äidille ja lapselle tullut yht'aikaa kasvun paikka. Perheen isä on jo ylittänyt 40v. rajapyykin, eikä se ole vaikuttanut häneen mitenkään. Paitsi.., että hän ei halua enää lasta, eli vauvaa. Kun minä taas, äitinä olen aivan vauvakuumeessa.. Biologinen kello vetää aivan viimeisiä vetojaan.. Tätä ongelmaa ei juuri miehillä ole.
Mutta tämä on kauhea olotila.
Tällä hetkellä en ole juuri mihinkään tyytyväinen: en mieheen, seksiin, taloon, itseeni. (No ok.. ehkä nyt vähän työpaikkaani). Pelkään, että alan lihomaan, rypistymään ja muuttumaan kamalaksi akaksi, jollaiseksi olen jo hyvää vauhtia muuttumassa. Huumori ei enää kuki samalla tavalla kuin aiemmin. Pelkään, että entinen hyväntuulinen ja vetovoimainen nainen häipyy tai kuihtuu, jonka vuoksi myös ympärillä olevat ihmiset häipyvät.
Kiukuttelen perheelleni, samalla kun yritän pitää lapseni aisoissa ja kasvattaa hänestä normaalia ihmistä..
Mies ihmettelee tätä ainaista vihaa häntä kohtaan, mutta ei myöskään samalla huomaa, että kuinka paljon hän on poissa perheen parista. Ensin tekee kaikki päivät töitä ja vapaa-ajat viettää useamman kerran viikossa kokouksissa. Hän on siis nuoresta asti ollut mukana vaikuttamassa eri järjestöissä ja kunnallispolitiikassa, joten hänen menot ovat olleet koko parisuhteen ajan samanlaiset. Hänhän siis elää omaa, loistavaa elämäänsä joka tapauksessa.
Haluaisin, että taloon tehtäisiin vihdoin se hivenen-pintaa-syvempi pintaremontti, ennen kuin tulee lapsemme rippijuhlat. (Huom. asumme talossa, jossa on vieläkin 50v. vanhat tapetit seinillä ja ummehtuneet kiinteät kaapit vaatekaappeina.. Myös talon katto ja ulkoseinät vaativat korjausta, pihasta puhumattakaan..) Mutta mies ei edes halua puhua mistään remontista. Kun häntä ei nyt juuri satu kiinnostamaan.
Mikä on, että nyt on harmaa harso silmieni edessä, enkä osaa nauttia siitä, että mulla on sentään koti, perhe, työ ja terveyskin on vielä jotenkuten kohdillaan..?
Voi voi sentään. =(