Mikä auttaa 4-kympin kriisiin?

[Nainen 4-kympin kriisissä. =(]

Hei!
Otsikolla tarkoitan siis ikäkriisiä, joka iski juuri syntymäpäivänä.
Tämä on tuonut tullessaan sen, että nyt myös meidän parisuhteessa on kriisi..
Taustaa:
Meillä on vain 1 lapsi, jolle on myös alkanut tämä ah' niin loistava murroikä. Eli äidille ja lapselle tullut yht'aikaa kasvun paikka. Perheen isä on jo ylittänyt 40v. rajapyykin, eikä se ole vaikuttanut häneen mitenkään. Paitsi.., että hän ei halua enää lasta, eli vauvaa. Kun minä taas, äitinä olen aivan vauvakuumeessa.. Biologinen kello vetää aivan viimeisiä vetojaan.. Tätä ongelmaa ei juuri miehillä ole.

Mutta tämä on kauhea olotila.
Tällä hetkellä en ole juuri mihinkään tyytyväinen: en mieheen, seksiin, taloon, itseeni. (No ok.. ehkä nyt vähän työpaikkaani). Pelkään, että alan lihomaan, rypistymään ja muuttumaan kamalaksi akaksi, jollaiseksi olen jo hyvää vauhtia muuttumassa. Huumori ei enää kuki samalla tavalla kuin aiemmin. Pelkään, että entinen hyväntuulinen ja vetovoimainen nainen häipyy tai kuihtuu, jonka vuoksi myös ympärillä olevat ihmiset häipyvät.
Kiukuttelen perheelleni, samalla kun yritän pitää lapseni aisoissa ja kasvattaa hänestä normaalia ihmistä..

Mies ihmettelee tätä ainaista vihaa häntä kohtaan, mutta ei myöskään samalla huomaa, että kuinka paljon hän on poissa perheen parista. Ensin tekee kaikki päivät töitä ja vapaa-ajat viettää useamman kerran viikossa kokouksissa. Hän on siis nuoresta asti ollut mukana vaikuttamassa eri järjestöissä ja kunnallispolitiikassa, joten hänen menot ovat olleet koko parisuhteen ajan samanlaiset. Hänhän siis elää omaa, loistavaa elämäänsä joka tapauksessa.

Haluaisin, että taloon tehtäisiin vihdoin se hivenen-pintaa-syvempi pintaremontti, ennen kuin tulee lapsemme rippijuhlat. (Huom. asumme talossa, jossa on vieläkin 50v. vanhat tapetit seinillä ja ummehtuneet kiinteät kaapit vaatekaappeina.. Myös talon katto ja ulkoseinät vaativat korjausta, pihasta puhumattakaan..) Mutta mies ei edes halua puhua mistään remontista. Kun häntä ei nyt juuri satu kiinnostamaan.

Mikä on, että nyt on harmaa harso silmieni edessä, enkä osaa nauttia siitä, että mulla on sentään koti, perhe, työ ja terveyskin on vielä jotenkuten kohdillaan..?
Voi voi sentään. =(

 

[Kokemusta]

Ota salarakas. Harmaata arkea sietää paremmin, kun elämässä on jännitystä ja jotain vipinää. Salarakas puhuu ja pussaa. Seksikin tuntuu aivan uudenlaiselta )

 

[tuli.]

Jaa-a, mitähän tuohon sanoisi. Itselleni on käynyt niin, että ikä on tuonut lisää itsevarmuutta ja tietoisuutta omista hyvistä puolistani, kuten myös sen, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Lääke tuohon rapistumiseen on hyvinkin yksinkertainen: liikunta, harrastukset, ystävät jne. Vanha sanonta -vierivä kivi ei sammaloidu, pitää paikkansa.

Myös se, että ajattelee elämäänsä vaiheittain ja uskoo, että jokaisessa kaudessa on omat, positiiviset puolensa, auttaa hyväksymään oman ikääntymisen, eikä 4-kymppinen mikään vanha ole -tuskin keski-iässä, jos pitää itsestään huolta!

Minusta on ihana katsoa lapsissani elämäni työtä ja samalla nauttia tietoisuudesta, että nuorimmainenkin kohta lentää pesästä ja näin minäkin saan taas kerran itselleni uudenlaisen elämän, ilman lasten tuomia velvollisuuksia.

Hiukan tuntuu, että ongelmasi ydin on epätyydyttävä parisuhde. Istuta miehesi mukavasti, avaa pullo viiniä ja listatkaa molemmat omat tärkeät juttunne ja päätykää kompromisseihin mitä teette talon, suhteen ym. asioiden kanssa. Talon remppaamiseen saa myös ulkopuolista apua, jos mies ei jaksa eikä viitsi hommaan ryhtyä. Avun voi huomioida myös verotuksessa. Toisen kunnioitus ja arvostus on pitkälti tahdon asia silloin kun mitään konkreettista vikaa ei ole olemassa (juoppous, uskottomuus, yms). Keskity miehesi hyviin puoliin, ohita ne "huonot".

Ai niin, konkreettinen neuvo: j omalla kohdallani vuorotteluvapaa vuoden pitäminen auttoi tekemään kaikki rästihommat niin maalla, merellä kuin kotonakin. Lisäksi tuli ihana breikki pitkään työputkeen ja aikaa ja läheisyyttä teinin kanssa. Uskon vahvasti, että äiti-lapsi suhde sai lisää syvyyttä, kun äidillä oli oikeasti aikaa olla intensiivisesti lapsensa asioissa ainakin henkisesti (myös fyysisesti esim. "tyttöjen" telttaretki saaristossa) mukana.

 

[kiiltoa]

Olet tainnut lukea sisustus lehtiä, mun mielestä suurin osa jutuista on sisustusfirmojen ja rautakauppojen mainoksia.Saadaan tekemään turhia ja ylisuureellisia remontteja. Esimerkiksi nykyiset uudet vaatekaapit ovat lastulevystä ja puristelevystä tehtyjä.Ne eivät kestä kovaa kulutusta,murtuvat helposti ja eivät ole tukevia.Kauniita vain ovat päällepäin. Kalliita.

Uudet tapetit ja jonnekin maalipinta vanhaa kunnioittaen.
Voit vaikka hankkia remontoijan tekemään niitä töitä joita et itse voi tehdä, muista kotitalousvähennys.
Jos ukkosi ei kerkiä tai halua, niin anna olla. Jos vaikka olisi peukalo keskellä kämmentä, sutta vain tulisi.
Kevät tulee kohisten, siitä nyt levottomuus. Ja turhautuneisuus katoaa, kun itse saat jotain aikaiseksi. Pois turha kiukuttelu ja murehtiminen, nauti vapaudesta, kun lapsesikin on kohta itsekin aikuinen. Olet taatusti saanut pysyä neljän seinän sisällä ja hellan äärellä.
n.47

 

[Kohta 50]

Kaikki kriisit ovat itse aiheutettuja, ei sellaisia oikeasti ole olemassakaan. Ne ovat tekosyy pahalle ololle. Syytetään jotain tiettyä numerosarjaa siitä että oma elämä ei hymyilekään. Käsittämätöntä. Ehkä kannattaisi valittamisen sijaan tehdä pahalle ololle jotain kuten vaikkapa alkaa ensin ajatella myönteisesti ja sen jälkeen tehdä korjaavia toimenpiteitä.

 

[Sinappikone]

Voisikos olla niin, että osa pahaa oloasi on ihan tylsyyttä ja osa toteutumattomia unelmia? Kun kaikki asiat ovat periaatteessa ihan hyvin, niin ihmisluonto tahtoo olla sellainen, etttä ongelmia tehdään sitten olemattomistakin asioista. En väitä, etteikö tunteesi olisi aitoja, joten eihän tuntemuksiasi voi vähätellä, mutta uskon, että omasta kokemuksestani tiedän pari asiaa, joilla pääsee tässä kriisissä eteenpäin.

Kirjoita ylös sellaisia asioita, joihin olet tyytyväinen tällä hetkellä ja vastaavasti kirjoita ylös niitä, joihin olet tyytymätön. Esimerkiksi ulkonäön suhteen jokainen nainen joutuu ottamaan kantaa vanhenemiseen. Vaikka tekisit mitä tahansa kauneuskikkoja, fyysinen ikäsi jatkaa päivä päivältä eteenpäin ihan niin kuin meillä kaikilla. Minä itse ajattelen, että koska terveellinen elämäntapani tarkoittaa sitä, että olen niin hyvännäköinen kuin vain pystyn olemaan tällä hetkellä, niin olen siihen tyytyväinen, vaikka näytänkin ikäiseltäni. Jos jossakin vaiheessa esim. koen tarvitsevani silmäluomien kohotusleikkausta, niin sitten on taas yhden miettimisen paikka, että ostaako leikkauksella nuorennusta vai tyytyäkö ikääntymään omaa tahtia.

Ylipäätään näissä ongelmissa listallasi voit keskittyä yhteen ongelmaan kerralla. Kiusaat itseäsi liikaa, jos yrität muuttaa kaikki asiat kerralla. Uskon myös, että ihminen on tyytyväisempi, kun koko ajan tapahtuu pientä parannusta eri elämän osa-alueilla.

Esimerkiksi remonttia voi teetättää (miehen ei ole pakko sitä tehdä omin käsin). Jos nyt ei ole rahaa, voi miettiä vaihtoehtoja: remonttilaina tai esim. säästäminen 1-2 vuotta tai erilaiset osamaksuratkaisut. Remontistakin voi tehdä suunnitelmaa esim. tänä kesänä eteinen, talvella keittiö jne. Omalta kohdaltani olen itse opetellut tapetoimaan ja maalaamaan, kun en jaksanut odottaa miehen "joojoo, kyllä mä teen sitten kun mulla on aikaa" -asenteeseen. Tosin olen kyllä muistanut myös oikaista, kuka remonttia todellisuudessa on tehnyt... Myös isompien remonttien suunnittelut olen tehnyt ja miehen olen sitten puoliväkisin patistanut remonttihommiin, joten kun hän pääsee alkuun, hän sitten kyllä saa valmista aikaiseksikin.

Vauvan haluaminen on niin iso asia, että kannattaa oikeasti miettiä, että haluatko vauvaa vain siksi, että saat vaihtelua arkeen ja että saat kokea olevasi vauvan taholta tarpeellinen vai onko kyse aidosti siitä, että haluat vielä yhden lapsen lisää. Ainakin suosittelisin, että mietit noita muita sinua ärsyttäviä asioita ensiksi ja yrität saada niihin ratkaisua ennen vauvan tekoa, sillä ainakaan remonttihaaveita tms on ehkä turha odottaa, jos jäät hoitovapaalle jne, jolloin ne remonttihaaveet tulevat yhä uudelleen esiin.

Nelikymppisenä viimeistään on aika katsoa rehellisesti omia elämäntapojaan. Jos et juo, et polta, nukut riittävästi, syöt terveellisesti ja harrastat liikuntaa, niin ei ole mitään syytä, että alkaisit lihomaan ja näyttämään ikäistäsi vanhemmalta. Ulkonäön osalta voisi tehdä terää, että vaikkapa vaihtaisit kampaajaa ja saisit uutta ilmettä uudella kampauksella jne. VOit vaikka varata aikaa stylistille vaatekaapin sisällön päivittämiseksi ja ainakin itse nautin aina siitä, kun raaskin uhrata vähän euroja itseni hemmotteluun esim. käymällä kylpylässä tai vaikka vain varaamalla puolen tunnin niskahartiahieronnan.

Yksi iso ongelma taitaa olla siinä, että miehesi ei oikein tajua, mikä sinua painaa. Ehkä jossakin määrin olet itsestäänselvyys tai hän pitää nalkuttamistasi sellaisena "savuaa, muttei ole tulta" -tyyppisenä, jossa vain mariset, muttet itsekään tee mitään asioiden muuttamiseksi. Esimerkiksi seksielämän muuttamisessa helpointa on lähteä liikkeelle siitä, että olet itse erilainen sängyssä. Vaikka ihan alussa yksi pieni uusi juttu kerrallaan voi olla iso askel parempaan. Ehkä suuseksiä voisi tehdä toisella tavalla, ehkä perinteisessä lähetyssaarnaaja-asennossa voisi laittaa jalat vaihteeksi maahan pitkälleen normaaliasennon sijasta jne. Seksiä voisi myös harrastaa vaikka aamulla jos normaalisti ajankohta on aina ilta tai voihan sitä vaikka ajaa autolla metsän keskelle ja lämpimänä iltana testata takapenkkiä...

VAADI mieheltäsi parempaa kohtelua. Sinun tehtävänäsi on sanoa asia miehellesi niin kauan ja niin selkeästi, että hän todellakin tajuaa, että puheesi ei ole sanahelinää vaan täyttä totta. Älä odota, että maailma pyörii sinun ympärilläsi, koska niin ei tapahdu. Sinun pitää itse ottaa vastuu elämästäsi.

 

[Alkuperäinen]

Vau ja huh ja iso kiitos suurella sydämellä!

Tulipa rakentavia neuvoja, joista tosiaan täytyy ottaa vaari (lukuunottamatta sitä salarakas-juttua. Se, kun ei ollut ensimmäisenä tahi viimeisenäkään mielessä).
Ensiksi täytyy siis lähteä siitä, että itse se on niskasta kiinni otettava. Ei sitä tee kukaan toinen. Eli juuri sitä peiliin katsomista. Ja siellä oli monta varteenotettavia neuvoja, joita tosiaan ajattelin heti kokeilla.

Toivon itse sitä palavasti, että tämä tosiaan on ohimenevää ja se entinen elämänmyönteisyys palaa takaisin.
=)