" Me isän kanssa seisottiin, käsi kädessä tässä,
ja juteltiin ihan hiljaksiin, no nyt se on elämässä.
Sinä olit ihan pieni, pari päivää vasta, minä sanoin pilvi kukkasten kai ympäröi tätä lasta. Ja perhoset lintuset untuvapäät tuntui lentävän korin yllä. Isä kysyi"Näkyjäkös näät", ja minä"ihmeitä kyllä".
Sinä olit se ihme tietysti, vaikka porun puhkesitkin, imit minusta maitoa nälkääsi, minä ilosta nauroin ja itkin.
lyhennelmä Kaarina Helakisan runosta
Sen myötä onnittelut Miikulin perheelle