Mihin tyydyn?

[nakkaan]

Olen ollut kahdessa suhteessa elämäni aikana. Voin siis kokemuksella sanoa, että on olemassa mies joka ei pelkää antaa hellyyttä, ottaa kainaloon, kuunnella, puhua....

Nyt tuntuu siltä että tämä vuosia kestänyt suhteeni saattaa olla heikkenemässä?
Mihin minä tyydyn? No, siihen että mies ON minun kanssani, minä teen kaikki kotityöt, pidän huolen noin yleensäkin asioista.

Hellyyttä ja yhdessäoloa (yhteenkuulumisen tunnetta) kaipaisin paljon enemmän, naiset ainakin tämän ymmärtävät, miten miehet tämän asian ymmärtävät/näkevät??
Olisi mukava kuulla jos joku kommentoisi?
Mies voi olla torjuva/"kiireinen" tai lähtee ystäviensä kanssa mieluummin, kuin viettäisi aikaa minun kanssani.

Tässä olen sitten alkanut ihmetellä, miten muiden parisuhteessa on asiat?
Enkö saa "vaatia" enempää? Pitääkö minun olla iloinen siitä, että saan sitä, mikä normaalisti on itsestäänselvää? Siis, että mies haluaa(?) olla kanssani, mies sanoo "huomenta", ai kun kiva, mies rakasteli kanssani, yms. Eikös nuo asiat ole kummallekin selvyys kun ollaan suhteessa? Eikös sitä pitäisi pienillä asioilla pitää suhde vireänä? Kun tuntuu että joudun lähes kerjäämään, että edes saisin mieheni huomion!
Tuntuu että jään vaille jostain, töiden takia meillä ei ole liikaa vapaa-aikaa yhdessä olemiseen, sekin vähä pitää olla useimmiten yksin, kun mies menee viihteelle.

Jos yritän puhua, hän käskee olla tyytyväinen kun asiat on hyvin, ei tunnu ymmärtävän, että haluan suhteeseen enemmän syvyyttä. Alkaa jo tuntua että vieraannumme toisistamme. Mietityttää, miksi mies ei huomaa ikävääni, vaikka kerron.
En tietenkään halua nyhjöttää koko ajan miehessä kiinni, omat harrastukset on molemmilla, mutta kun tätä YHDESSÄ OLEMISTA/TEKEMISTÄ on koko ajan vähemmän. Ehkä (ilman tv:tä, syömistä, tms) vietämme kahdenkeskistä aikaa 2 tuntia viikossa. Täyttyisikö tuokaan aina...?

Vai riittääkö miehelle se tieto, että nainen odottaa kotona? Nainen tekee kotityöt ja häneltä saa sitä, mitä milloinkin sattuu tarvitsemaan? Nainen on aina valmiina odottamassa. Sekö on hyvä suhde? Sitten kun osia koittaa saada toisinpäin, on maailma sekaisin...
Mies ei tunnu ymmärtävän että nainenkin tahtoisi joskus, että voisi milloin vain pyytää mieheltä mitä vain (aikaa, apua, seksiä, lohtua...).

Kertokaa kiltit, onko kaikki miehet tällaisia? Valitanko tyhjästä vai tyydynkö liian vähään? Saanko "vaatia" enemmän?? Ehkä otsassani on "liian kiltti"-leima?

 

[ou no ou no]

It´s my life---

 

[Panacea]

Ei ole olemassa mitään protyyppi -parisuhdetta, jonka mukaan muut parisuhteet mallinnetaan.

Meillä kaikilla on omat parisuhteemme, joiden "säännöt" muodostuvat juuri sellaisiksi, kuin niissä elävät ihmiset ne määrittelevät.

Sinun tilanteesi on se, että et ole tyytyväinen tämänhetkiseen parisuhteeseesi. Voit neuvotella asiat kumppanisi kanssa uudelleen, mutta jos hän ei halua muutoksia, sinulle jää tasan kaksi vaihtoehtoa: suostua nykyiseen tai lähteä siitä.

Kyse ei kohdallasi ole lainkaan siitä, mitä "saa" vaatia tai mikä "kuuluu" parisuhteeseen yleensä. Kyse on siitä, mitä sinä vaadit ja mikä sinun mielestäsi kuuluu sinulle parisuhteessa.

Itse pidän mottonani Tommy Hellstenin lausumaa. "Jos et pidä kengänkuvista naamallasi, lakkaa makaamasta lattialla."

 

[Lisanen]

Samma här.
Konsti jolla saan mieheni mielenkiinnon toisinaan viriämään, ei ole luvallinen, kun parisuhteessa ollaan. Mutta se konsti on tehokas. Menepä sinä viihteelle....yksin.. äläkä kotiudu ennen aamua.

 

[mies1]

Ei miehellä ole tarvetta uskoa, että sinulla olisi joitakin vajeita elämässä. Miehelle voi hyvinkin riittää rauhallinen tasapaksu elämä. Ei hän ymmärrä sinua. Hänelle on vaikea kuvitella, että mukava elämä voisi olla tylsää toisen mielestä. Vasta sitten, kun mies on menettämässä kaiken hän suostuu ajattelemaan, ensimmäisesä suhteessa.

 

[N32]

Minä tekisin niin, että keksisin itselleni todella paljon puuhaa tuohon vapaa-ajalle. Ramppaisin kavereitten kanssa kahvilla/siiderillä, illat pitkään kirjastossa lukien tai lenkkeilisin joka päivä, kyllä sitä yksinkin joutaa.

Meillä nimittäin kävi niin, että kun minä olin aina jossain, niin siippani alkoi kaipaamaan enemmän seuraani. Meilläkin aiemmin tuntui siltä, että se vapaa-aika oli sitä, että minä katsoin telkkua ja siippa pelas tietokoneella, siks aloin keksiä muuta puuhaa...

Kesällä on aivan ihana kauniina päivänä lähtä puistoon viltin, kirjan ja parin siiderin kanssa. Suunnittelen aina meneväni yksin (koska jos miestä pyytää -> ei lähde), mutta kun olen yksin repun kanssa jo menossa, niin mies säntää kyllä perään

 

[N39]

Minä lenkokeillut tuota samaa mitä N32 kertoi tekevänsä, mutta meillä se ei toimi. Mies joko jää tyytyväisenä tietokoneensa pariin, kun lähden, tai sitten hakee minut pois lähiöbaarista ja istuttaa sohvalle jatkaen itse tietokoneensä räpläämistä. Hänon kyllä tyytyväinen, että olen kotona, mutta ei hän minua mitenkään huomioi. Pääasia että olen kotona.

 

[Miekkonen 30+]

Joko tartut itseäsi niskasta kiinni ja yrität saada muutosta aikaiseksi, vaihdat miestä tai sitten vain tyydyt nykyiseen tilanteeseen ja vanhempana ihmettelet, että tätäkö se elämä ja parisuhde onkin. Tuskin haluat alistua viimeksi mainittuun vaihtoehtoon, koska sinulta näyttää löytyvän halua muutokseen.

Onneksi en itse joudu jakamaan elämääni "kiireisen" ja torjuvan vaimon kanssa. Puhumattakaan siitä, että ryhtyisin yksin tai muiden kanssa puuhaamaan jotakin ja vasta sitten saisin vaimoni kiinnostumaan myös minusta. Rakkaus, välittäminen ja halu täytyy lähteä omasta sydämestä, ei parisuhde muuten pitkälle kanna.

 

[väsynyt tähän lööperiin, menen nukkumaan]

Ei ole olemassa mitään protyyppi -parisuhdetta, jonka mukaan muut parisuhteet mallinnetaan.

Meillä kaikilla on omat parisuhteemme, joiden "säännöt" muodostuvat juuri sellaisiksi, kuin niissä elävät ihmiset ne määrittelevät.

Sinun tilanteesi on se, että et ole tyytyväinen tämänhetkiseen parisuhteeseesi. Voit neuvotella asiat kumppanisi kanssa uudelleen, mutta jos hän ei halua muutoksia, sinulle jää tasan kaksi vaihtoehtoa: suostua nykyiseen tai lähteä siitä.

Kyse ei kohdallasi ole lainkaan siitä, mitä "saa" vaatia tai mikä "kuuluu" parisuhteeseen yleensä. Kyse on siitä, mitä sinä vaadit ja mikä sinun mielestäsi kuuluu sinulle parisuhteessa.

Itse pidän mottonani Tommy Hellstenin lausumaa. "Jos et pidä kengänkuvista naamallasi, lakkaa makaamasta lattialla."

Ja minä kun luulin aiempien juttujesi perusteella että kaikki pitää ottaa kiltisti vastaan mitä tulee (varsinkin rakkaudessa). Mikää ei ole sinun oikeutesi eikä mitää sinun tule vaatia.. Hoh hoijaa, pitäisiköhän näiden aiemminkin kirjoittadeisen jo vaihtaa nimimerkkiä tai edes lukea aikaisempia kirjoituksiaan? On meinaan ristiriitaista...