Piituliina
Nyt on hankala tilanne.
Pakko kirjottaa tänne etä saan ajatusta johonkin selvennettyä.
Meillä on siis miehen kanssa semmonen tilanne,että molemmat on sitä mieltä että tämä avioliito ei enää toimi.Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta,meillä on 8 ja 6-vuotiaat lapset.Melko nuoria ollaan edelleen.
Päällisin puolin katsottuna meillä on kaikki hyvin,me ei riidellä eikä mesota.Meillä on omakotitalo ja ihanat lapset.Me ei vaan enää tunneta toisiamme kohtaan mitään...
Muutimme kerran aikaisemmin erilleen vähäksi aikaa,siitä on aikaa jo melkein 6 vuotta.Eron aikana huomasimme välittävämme toisistamme kuitenkin ja palasimme yhteen.Siteen menimme naimisiin.Vähän aikaa meni tosi hyvin,olimme huomaavaisia toisiamme kohtaan.
Vuodet kului,välillä oli vaikeempaa,välillä parempaa.Taloudellisesti on ollut välillä heikkoa,läheisiä on kuollut,mut kaikesta on yhessä selvitty.
Nyt meille tuli semmonen tunne,että ei tämä tästä enää parane.Me ollaan vaan kavereita.Tämmöstä vahvaa tunnetta ei oo ollu koskaan aijemmin.Mies kertoi mulle sian ensin,oltuaan ensin kauan hiljainen.Itse olin kyllä ajatellut samaa.
mies miiettii muuttaisiko hän pois vähäksi aikaa,mutta hän ei halua olla erossa lapsista.En minäkään halua olla.Ja miten tämä tulee lapsiin vaikuttamaan.Välillä tuntuu että ero on ainoa oikea ratkaisu,välillä se tuntuu tyhmältä idealta.
plääh.Ymmärsiköhän kukaan mitään tästä sekamelskasta?
Pakko kirjottaa tänne etä saan ajatusta johonkin selvennettyä.
Meillä on siis miehen kanssa semmonen tilanne,että molemmat on sitä mieltä että tämä avioliito ei enää toimi.Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta,meillä on 8 ja 6-vuotiaat lapset.Melko nuoria ollaan edelleen.
Päällisin puolin katsottuna meillä on kaikki hyvin,me ei riidellä eikä mesota.Meillä on omakotitalo ja ihanat lapset.Me ei vaan enää tunneta toisiamme kohtaan mitään...
Muutimme kerran aikaisemmin erilleen vähäksi aikaa,siitä on aikaa jo melkein 6 vuotta.Eron aikana huomasimme välittävämme toisistamme kuitenkin ja palasimme yhteen.Siteen menimme naimisiin.Vähän aikaa meni tosi hyvin,olimme huomaavaisia toisiamme kohtaan.
Vuodet kului,välillä oli vaikeempaa,välillä parempaa.Taloudellisesti on ollut välillä heikkoa,läheisiä on kuollut,mut kaikesta on yhessä selvitty.
Nyt meille tuli semmonen tunne,että ei tämä tästä enää parane.Me ollaan vaan kavereita.Tämmöstä vahvaa tunnetta ei oo ollu koskaan aijemmin.Mies kertoi mulle sian ensin,oltuaan ensin kauan hiljainen.Itse olin kyllä ajatellut samaa.
mies miiettii muuttaisiko hän pois vähäksi aikaa,mutta hän ei halua olla erossa lapsista.En minäkään halua olla.Ja miten tämä tulee lapsiin vaikuttamaan.Välillä tuntuu että ero on ainoa oikea ratkaisu,välillä se tuntuu tyhmältä idealta.
plääh.Ymmärsiköhän kukaan mitään tästä sekamelskasta?