Mihin katosi?

Käsi sydämelle Jermut ja Jannut ja muut aviomiehet; milloin viimeksi ilahdutit vaimoasi vaikka kukilla, kauniilla sanoilla, intiimeillä lahjoilla esim. alusvaatteilla tai tuoksuilla, halauksella ja niskaan suutelolla kesken arkiaskareitten? Onko kulunut pitkäkin aika? Entä miten suhtaudut vaimosi kauneudehoito- ja vaatemenoihin? Maksaako kosmetologi, kampaaja tai kylpylähoidot mielestäsi älyttömän paljon, kun talouteen pitäisi hankkia paljon tärkeämpää kuten autoon uudet renkaat tmv.? Voiko vaimosi hyvällä omallatunnolla ostaa uudet, kalliit korkokengät ja kauniin mekon vai valitseeko hän sen ""järkevämmän"" vaihtoehdon, koska juuri nyt on niin paljon muuta välttämättömämpää hankittavaa?

Teet viisaasti, jos osoitat hänelle monin tavoin, että hän on mielestäsi edelleen ihana, kaunis ja haluttava - sitä hän silloin todellakin on nyt ja aina.

 

Käsi sydämellä: siitä on paljon aikaa. Mutta sen viimeisimmän kerran muistan hyvin, laitoin pyykkejä kylppärissä narulle ja vaimoni tuli neuvomaan miten ne kuuluu laittaa, otin hänet syliini ja rutistin ja sanoin kulta mennään viikonlopuksi jonnekin kahdestaan. Hän riuhtaisi itsensä irti ja sanoi että joo-o kuka hoitaa lapset ja mua ei nyt halailut huvita.

Pitäisikö miehen sitten vaan päivästä toiseen tuoda kukkia ja alusvaatteita ja halailla ja pusutella, ilman vastakaikua. Olen antanut täysin periksi. Annan nykyisin vaimoni tiuskia rauhassa enkä kuuntele häntä enää yhtään. Ihmettelen vaan miten hän jaksaa päivästä toiseen olla niin pahantuulinen, hän oli ennen kaunis ihminen mutta on muuttunut rumaksi. Enkä tarkoita pelkästään ulkoisesti.

Lapsiani rakastan yli kaiken tässä maailmassa ja heidän eteen teen kaikkeni.

 

Elämä on valintoja myös naiselle.

Joka hetki valitsemme miten käyttäydymme, kukaan ei pakota raivoamaan ja kukaan ei pakota mässäämään ja kukaan ei pakota yhtään mihinkään. Itseään voi/saa ottaa niskasta kiinni!

 

Jos olisitte menneet viikonloppuna jonnekin, niin KUKA ne lapset sitten oikeesti olis hoitanut? Kuka sen hoitopaikan olisi järjestänyt? Kuka olisi soitellut sukulaisille tai ystäville, että voitteko ottaa meidän muksut ihan kokonaiseksi viikonlopuksi?

Entä MIHIN olisitte sitten menneet vaimon kanssa? Kuka sen olisi suunnitellut ja järjestänyt? Tuntuu vaan, että usein nää käytännön järjestelyt, mitkä ei aina ihan helppoja ole, jää täysin naisen harteille.

No oli miten oli, jatkuva tiuskiminen ei tosiaan ole kivaa kuultavaa, sen tähden mun sympatiat on kyllä sun puolellasi. Välillä huomaan kyllä itsekin tiuskivani ja naputtavani miehelleni. Sitten rupean miettimään miksi? En ikinä puhuisi ystävälleni sellaisella äänensävyllä, miksi sitten rakkaimmalleni puhun? Nykyisin ihan tietoisesti nappaan itseäni kiinni, kun huomaan tiuskivani. Mutta jos parisuhde mättää, peiliin katsottavaa on molemmilla osapuolilla.

 

Juu en ole ollut enää aikoihin ihanneaviomies, mutta pitää sen toisenkin peiliin katsoa.

Lähinnä siinä tilanteessa kai v***i suoraan sanoen se suhtautuminen. Jos hän olisi edes innostunut. Mihin oltaisiin menty, ei sillä ole edes väliä, pääasia oli se suhtautuminen.

Meillä on paljon ystäviä ja kummit ja vaarit ja mummutkin asuu samalla paikkakunnalla joten saamme lapset melkein aina lyhyelläkin varoituksella hoitoon.

On meillä ainakin kaunis kesä nyt. Aion nauttia siitä, nauttikaa te muutkin.

 

Ehdotan että yrität sitä yhteistä viikonloppua uudestaan. Ja tällä kertaa niin, että sinä huolehdit ja järjestät kaiken menomestoista lastenhoitoon, ja kerrot sen vaimolle. Jotain konkreettista olisi hyvä olla jo tehtynä, kun ehdottaa. Mieti vaikka valmiiksi joku kohde, mihin voisitte mennä. Mieti myös onko siihen varaa. Ja kysy alustavasti joltakulta siitä lastenhoidostakin. Ja kun ehdotat vaimollesi tätä, älä tee sitä puolihuolimattomasti kotihommien lomassa, vaan niin, että molemmilla on silloin aikaa puhua hetki.

Luulen että tällä tavoin vaimosi ainakin älyäisi sinun olevan tosissasi, ja viitsisi kaiketi suhtautua suhun jopa ystävällisesti.

Oletko muuten puhunut vaimollesi näistä tunteistasi, miten kärsit jatkuvasta nälvimisestä? Onko mahdollista, ettei vaimosi oman pahan olonsa keskellä edes tajua, kuinka käyttäytyy sinua kohtaan? Ja tärkein juttu, haluatko itsekään enää yrittää?

 

E-pilleritkin ja muut hormoonivalmisteet vaikuttavat noihin naisten muudeihin. Varsinkin jos on pitkään niitä syönyt...

Sitten on tietysti se, että mies ei enää ""tottumuksen jälkeen"" huomioi naista samalla tavoin kuin suhteen alkuaikoina. Naiset kaipaavat hemmottelua - ja usein! Eikä kyse suinkaan ole mistään kalliista lounaista/illallisista tai lomista vaan ihan arkipäivisistä asioista.

Esimerkiksi on joskus todella ihanaa tulla täysin siivottuun ja järjestettyyn kotiin valmiiseen ruokapöytään tai mies muistaa syntymä- ja hääpäivien lisäksi nimipäivänä/ystävänpäivänä esim. kukilla tai suklaalla tai molemmilla. Tiedän, että moni nainen sanoo, ettei halua kukkia/suklaata/tms. mutta kyllä jokainen nainen jostain tykkää - ja mies varmasti palkitaan. Uskoisin, että moni mies yllättyisi, kuinka helposti parisuhde oikeastaan voitaisiin pitää hyvänä... Nainen kaipaa jatkuvaa kosiskelua ja jos mies moista toteuttaa, niin varmasti nainen kantaa myös kortensa kekoon.

Sitten on erikseen loukkaukset: aika moni nainen on pitkävihainen tietynlaisissa loukkauksissa. Esimerkiksi ulkonäköön ja toisiin naisiin kohdistuvissa huomioissa voisi olla hienovarainen. MOnilla miehillä on tapana jossain vaiheessa suhdetta alkaa huomauttelemaan painosta tai pukeutumisesta tms. huolehtimatta silti sen paremmin omasta ulkomuodostaan. Paljon parempi lähestymistapa olisi täysin ilman painomainintaa ehdottaa vaikka jotain yhteistä liikuntamuotoa yhteisen ajan lisäämiseksi tms. Samoin toisten naisten perään kuolaaminen avoimesti (olipa beibe miten hyvännäköinen tahansa) on loukkaus. Suurin osa naisista haluaa kokea olevansa vielä vuosien jälkeenkin kaunis prinsessa... Tietysti vilkaista saa, mutta esim. persettä tai tissejä ei tarvitse alkaa kommentoimaan ja pään kääntäminen perään on myös epäkorrektia vaimon istuessa vieressä... Eli hienosäätöä myös reaktioihin

 

Naisen mieli on monimutkainen. Jos juuri ripustaa pyykkejä, kun on tiskatessaan muistuttanut itseään useasti, ettei saa unohtaa pyykkejä koneeseen, sitten valmiiksi mielessä että wc-paperi on melkein loppu, kirjoitan sen heti listaan kun
saan kädet kuivattua ja löydän kynän...
Siitä on hyvin vaikea yhtäkkiä hymyillä rakastavasti ja ajatella huolettomasti, että kulta joo, lähdetään vaan kahestaan pois tästä kaikesta. Sujuis varmaan, jos mies järjestäisi sen lapsen hoitajan, pakkaa ja vie lapset valmiiksi, ja auttaa siivoamaan sotkut pois ennen lähtöä... Ehkä naiset stressaa kodin toimimisesta
liikaa, mutta taitaisi aika paljon jäädä tekemättä, jos hommat olisi miehen vastuulla.
Voin ainakin itse sanoa, että sinkkuaikana ehdin pitää kotini paljon siistimpänä, lakata kynsiä ja lukea kirjoja, olla rennolla mielellä ja hymyilevä. Toki mies tuo elämään
sitä toisenlaista onnea ja elämänarvoa, mutta mies ehkä näkee sen niin että nainen tuo taloon hyvän ruuanlaittajan, kauniin kotiolennon, varmaa seksiä jne.. Nainen ensisijaisesti
odottaa rakkautta ja tukea, joka kuuntelee ja ymmärtää ja auttaa.. luulisin.. harvoin sitten mies kuitenkaan
jaksaa naisen valituksia kuunnella, kokee ne itseen kohdistuvana valituksena ja arvosteluna
vaikka näin ei olekaan.
Siksi naiset kertovat juttuja toisilleenkin, helpompaa 'kestää' miehen 'virheet' kun kaveri nyökyttelee ja on tukena.

 

Listani oli esimerkinomainen eikä huomionosoitusten tarvitse välttämättä olla mitään aineellista, se on selvä. Eikä miehen tarvitse päivästä toiseen tätä tehdä - kerta kuukaudessa tai edes puolessa vuodessa riittää hienosti.

Sitten on vielä se konsti, että kysyt suoraan miksi vaimo on jatkuvasti pahalla päällä ja kerrankin kuuntelet alusta loppuun tarkkaavaisesti mitä hän sinulle vastaa -kommentoimatta ja vastaväitteitä esittämättä vaikka kuinka mieli tekisi.

Tämän jälkeen olisi älykäs veto ehdottaa uudestaan kahdenkeskistä viikonloppua.