kotiäitivuosina päivät kulu niiiin hitaasti... joka päivä odotti vaan et tulis ilta ja telkkariohjelmat ja alkuviikosta jo alko odottaa uutta seiskaa ja aika ei kulunu millään. nyt kun on työelämässä,niin tuntuu et ei mitään sarjaa ehdi seurata ja seiskojakin on vino pino lukematta ja TAAS tänään tuli uus ja elämä on nykyään pelkkää työtä ja hoitoo ja kotitöitä ja nukkuun menoo ja heräämistä... :ashamed:
mä kyllä tykkään tästä et on päivisin touhua,mut miksei vois olla sellasta sopivaa tahtia vaan jompikumpi ääripää... joko älytön tylsyys tai hirvee rumba :/ tänäänkin tuntuu et loppuu minuutit käsiin kun pitää tehdä kaikkee ja stressasin tossa äsken ihan hulluna imuroinnista yms ja päätin ottaa pikku aikalisän ja istutin pojan lastenohjelmien pariin ja tulin ite koneelle..
viikonpäivät vaan vilisee silmissä ja kellon viisarit menee tuhatta ja sataa :xmas: huhhuh.
mä kyllä tykkään tästä et on päivisin touhua,mut miksei vois olla sellasta sopivaa tahtia vaan jompikumpi ääripää... joko älytön tylsyys tai hirvee rumba :/ tänäänkin tuntuu et loppuu minuutit käsiin kun pitää tehdä kaikkee ja stressasin tossa äsken ihan hulluna imuroinnista yms ja päätin ottaa pikku aikalisän ja istutin pojan lastenohjelmien pariin ja tulin ite koneelle..
viikonpäivät vaan vilisee silmissä ja kellon viisarit menee tuhatta ja sataa :xmas: huhhuh.