no mä olen voinut joka raskaudessa pahoin niin rajusti että olen ollut sairaalassa tiputuksessa, paniikkihäiriötä sairastin kun aloin odottaa keskimmäistä, plus kärsin pahoista allergia oireista, no siihen aikaan eli 12 vuotta sitten ei ollut muita vaihtoehtoja kuin tulla toimeen ilman sitä lääkitystä, plus kestää se pahoinvointi, siihenkään ei ollut mitään lääkettä, muuta kuin B-vitamiini, eikä taida olla kai vieläkään.
Tällä hetkellä mulla on jatkuva lääkitys verenpaineeseen, rytmihäiriöihin, allergiaan, lihasten jäykkyyteen, refluksi tautiin plus kipuihin tulehduskipulääkettä....ikäni puolesta en kai kovin helposti tule enää raskaaksi, mutta jos tulisin, niin en kuitenkaan päätyisi aborttiin, vaikka se tarkoittaisi sitä että lääkkeiden käyttö olisi lopetettava,,ja vaikka mulla on jo ennestään kehitysvammainen lapsi.
Pelottaisi tietysti helkkaristi, mutta ei auttaisi muu kuin toivoa parasta.
Itseni hyvin tuntien tiedän etten ikinä pystyisi elämään itseni kanssa jos tekisin abortin.
Mutta kuten olen ennenkin sanonut, se mikä on mulle ainoa oikea valinta ei tosiaankaan ole se ainoa ja oikea kaikille.
fiksuu!!
