Mietteitä terapiasta ja luottamuksesta

[vierailija]

Olisko kellään mielipiteitä seuraavasta. Olen käynyt psykiatrisella poliklinikalla jonkun aikaa juttelemassa yhden mielestäni todella hyvän terapeutin kanssa. Kuvittelin että edistymme ihan hyvin, ottaen huomioon että tapaamisia on parin viikon välein. Nyt sitten kävin välissä samassa paikassa psykiatrilla lääkitystä tarkistamassa.. Jotenkin siitä jäi paha maku suuhun ja tuntuu että menetin vähän luottamustani tuohon terapeuttiin. Mikä on kurjaa, koska mulla ei luottamus ihmiskuntaan muutenkaan ole huipussaan.

Mitä sanotte, olenko vainoharhainen? Tapaaminen psykiatrin kanssa aloitettiin kysymyksellä miten menee. Vastasin siihen jotain ympäripyöreätä, että ihan ok. Koska yleensä nyt ei ole tapana ruveta heti ekasta lauseesta valittamaan . Ja se oli ihan totta, koska mielestäni voin koko ajan paremmin. Psykiatri sanoi siihen haastavaan sävyyn että Vai niin, mutta viimeksi Terapeutin kanssa ei asiat olleetkaan niin hyvin. Hämmennyin ja kysyin että mitä hän tarkoittaa. Psykiatri sanoi että oli ollut puhetta ahdistuksesta ja sanoin siihen että aijaa se, ainahan mua ahdistaa. Se on sellainen perusolotila, ja siitä puhuin Terapeutin kanssa. En tiedä. Tuossa alussa oli jotenkin outo sävy. Sitä on mahdoton näin sanoin edes tuoda ilmi, kun ei voi välittää eleitä ja ilmeitä.

Keskustelussa myöhemmin sanoin että olen ollut tosi tyytyväinen terapeuttiin ja mielestäni on mennyt tosi hyvin. Ei hitsi että on vaikea kuvata sitä reaktiota mikä psykiatrilta mielestäni puuttui. Sellaista no hyvä, terapeutti on samaa mieltä. Tiedän miten typerältä kuulostan kun sepustan näitä, mutta mulle tuli sellainen mielikuva että terapeutti ja psykiatri on palaveeranneet ja puistelleet päätä toivottomalle ja rasittavalle tapaukselle. Äh. Tuntuu vaan aika pahalta kun uskalsin vähän raottaa panssaria sen terapeutin kanssa ja nyt mietin oliko se sittenkin virhe.

Ylipäänsä, pyrinkö nyt sitten luottamaan liikaa? KANNATTAAKO ylipäänsä terapeuttiin laittaa hirveästi luottamusta? Itsehän tässä pitää itsensä parantaa, ehkä ei pitäis liikaa nojata keneenkään. Ja siis en nojaa ollenkaan siihen että terapeutti tekis työn mun puolesta. Itse teen varsinaisen työn. MUTTA olen nojannut siihen että hän on mun puolella, sataprosenttisesti. Se ajatus on tuottanut iloa, ja nyt sitten rupesi pieni epäilyksen siemen itämään.

 

[Tiikeri]

Mun tietääkseni ne lääkärit ja terapeutit keskustelee keskenään, mikäli asia koskee sun hoitoa. Muillehan ne ei puhu. Kyllä mun psykiatrilääkäri ainakin tietää jos on jotenkin mennyt parempaan tai pahempaan suuntaan mun hoito. Eikä se musta ole paha asia. Sitähän varten ne on, että ne hoitaa sut kuntoon. Hoito on kokonaisvaltaista, mikä on mun mielestä hyvä asia.

Ja en ihan ymmärrä, miksi et voi luottaa myös siihen lääkäriin? Sitähän se hoito myös vaatii, että luotat tietyllä tavalla lääkäriin ja sen hoitoon. Enkä usko, että ne nyt sulle on nauraneet ja todenneet sut toivottomaksi. Usein masennuksiin kuuluu ylä, sekä alamäet.

Mutta se, että epäilen, että vaikka taatusti tuntuukin pahalta, niin reagoit nyt liikaa. Ehkä lääkärisi ei ole osanntu valita sinulle oikeata tapaa kertoa asiaa, ja siten sinulle on tullut hämmentävä olo. Suosittelen että kannattaa puhua asiasta.

Mutta kuten just itsekin totesit, niin itsehän sitä työtä paranemisen kanssa joutuu tekemään, ja usein terapeutin kanssa. Mutta ei se terapeutti sun elämän suuntaa voi kääntää, vaan se on tehtävä itse. Eikä terapeutti ole kenenkään puolella tai ketään vastaan. Eli ei tässä nyt ole mistään vihollisjoukkiosta kyse, vaan on tarkoitus hoitaa sut kuntoon. En tiedä ymmärsitkö mitä tarkoitin.

 

[hmmmm]

Kuten Tiikeri totesi, terapeutti ja psykiatri kyllä puhuvat sinun asioistasi keskenään, ilmeisesti ennen psykiatri-käyntiä heillä joko on ollut lyhyt palaveri, tai sitten psykiatri on katsonut terapeutin kirjaamiset, että mitä ja mistä olette noin ylimalkaan puhuneet. Ne käynnit pitää kirjata siksi, että millään ei muuten muista mistä on puhuttu, mitkä ovat ne ongelmakohdat, mitä kuuluu ja ennenkaikkea miten on edistytty hoidossa.

He eivät siis retostele, arvostele tai keskustele sinusta kahvipöydässä, vaan ihan hoitoon liittyvistä asioista.
Voi olla psykiatri on ymmärtänyt terapeutin asiat väärin, koska psykiatriahan sinä et tapaa, vain terapeuttiasi.
Jos pystyt luottamaan terapeuttiisi, se on hyvä. Kerro hänelle, ettet tykännyt psykiatrin asenteesta, että pahoitit mielesi, käynnistä jäi ikävä tunnelma ja ikävä jälkimaku, ja jos siltä tuntuu, pyydä että saat vaihtaa lääkäriä. Siihen sinulla on oikeus. Eli ensi käynnillä on toinen psykiatri, terapeutti pysyisi samana.

 

[psykologi]

Hei. Usein asiakkaat ovat tosi pettyneitä, jos psykoterapeutti EI ole ehtinyt vielä puhua asiakkaan voinnista psykiatrille ennen kontrolli- tm. käyntiä. Ajattele siis hyvän hoidon ja huomion osoituksena, että voinnistasi on keskusteltu ja varmastikin hyvään sävyyn .

 

[LisaMarie]

Käyt siis tavallisesti psykologilla, mutta nyt olit psykiatrilla? Pakkohan sillä on olla sinusta tiedot, jota voi määrätä lääkityksen.
Mun mielestä ihmisen jolla on lääkitys pitäis saada käydä aina sillä lääkärillä, joka lääkityksestä päättää, mutta julkisella puolella se taitaa olla tuhra toivo, ettei olis psykiatria ja psykologia erikseen.
Itse en kyllä sanu aikoinan psykologilta oikein mitään, muta psykoterapeutilta joka on myös psykiatian erikoislääkäi paljonkin, viikotaiset käynnit on jatkunu nyt marraskuusta asti ja varmaan kohta sa harventaa.
Mä oli käyny siellä vuosia juuri sillä asenteella, etten oikein luottanu, koitin pitää kulisseja yllä, mutta lopulta tilanne kärjistyi niin pahaksi, että mies tuli selittämään mikä mun tilanne on ja siitä asti on pystyny itekkin olemaan avoin terapeutille...tai ainakin tajunnu, että se on toipumisen kannalta välttämätöntä, eli pyrkiny siihen, vaikka pieni kaunistelunhalu joskus nostakin päätään :snotty:

 

[lol]

loll, järkee