Mietityttää jo nyt lapsen tulevat synttärit ja miehen äidin moukkamainen käytös.

Todella ikävää joutua aina miettimään muutoin kivoja tilaisuuksia pelolla, koska ikinä ei tiedä, miten miehen äiti käyttäytyy. Hän on värjännyt moukkamaisella käytöksellään lapseni ristiäiset ja ensimmäiset synttärit. Häitämme hän ei onnistunut sabotoimaan, sillä väkeä oli niin paljon ja pystyimme tietysti vaikuttamaan hieman istumajärjestyksellä ym.

Muutamia esimerkkejä, hän saattaa tulla paikalle kuin myrskyn merkki, tervehtimättä, istua tuppisuuna ja vihaisen näköisenä, tussahdella muille vieraille, pilkata jonkun murretta tai puhetapaa, tölväistä minulle jotain tökeröä kun esim. kutsun vieraat kahville, nyrpistellä tarjoiluille. Kaikkein nolointa kuitenkin se meidän muille vieraille (suoraan sanottuna) vittuilu Se on niin järkyttävän NOLOA!

Mies sanoo usein, että jos tuosta sanoisi etukäteen äidilleen niin saattaisi käyttäytyä vielä huonommin. Ja se on kyllä totta. Viimeksi nolasi miehen tämän parhaan ystävän perheen edessä käyttäytymällä erittäin huonosti. Usein (kuten tässäkin tapauksessa) käytös on sellaista, että kukaan ei voi sanoa, että teit noin taikka noin, hän tekee sen niin ovelasti. Tuijottaa vihaisesti, piilovittuilee, töksäyttelee, seisoo kädet puuskassa kauempana ja osoittaa mieltään jne.

Onko kellään muulla vastaavaa sairasta sukulaidta, joka kuitenkin on kutsuttava paikalle? Kertokaa nyt hyvät ihmiset miten te nämä tilanteet ratkaisette?!

 

Jos mulla olis samanlainen sukulainen, jättäisin kutsumatta. Ei tarttis mennä noin pitkälle edes, että en kutsuisi.

 

Jos on ihan pakko kutsua niin tuollaista varmaan ottaisi eniten päähän kun ei kiinnitetä tuittuiluun mitään huomiota ja varoitetaan etukäteen muita vieraita että sieltä saattaa tulla mitä tahansa

 

Minkä takia pitää kutsua? Ei teidän tarvitse kutsua sinne ketään ketä te ette halua.. Jos toinen ei osaa käyttäytyä, kutsu pois. Joko oppii tai ei.

 

Minäkin kutsuisin sitten kun muut ovat jo käyneet, eli muut tulee päivällä niin tämä ihannemummo sitten illalla. Jos ihmettelee, niin sanoa ihan suoraan että muut ihmiset eivät tule hänen kanssaan samaan aikaan.

 

Minulla on, valitettavasti. Kaiken lisäksi hän on oma äitini
Meidän häissä hän koetti tehdä kaikkensa että olisi saanut riidan aikaan isäni kanssa
(ovat eronneet)
Hän nälvi ja aukoi päätään ihan kunnolla, onneksi isä ei luonnollisesti tuosta ollut moksiskaan.
Tuli sieltä nälvintää minuakin kohtaan, porukka kun ihaili hääpukuani niin äitin piti päästä kehumaan kuinka se on teetetty sillä eihän noin läskille muuten pukua löytyisi,
kiva siinä selittää että ei ole teetetty ja ihan on valmisrekkipuku, mutta eihän se nyt voinut olla kun äitisi sanoi..
Mutta mieheni suku joka oli täysin vieras ja ei tuntenut minun sukuani ihmetteli äitini käytöstä,
kiva siinä paniikissa kaason kanssa nopealla tahdilla tehdä ohjelmaa ettei olisi äitillä mahdollista muiden kanssa seurustella.
Jos menet kauppaan äitin kanssa hän saattaa tahallaan töniä ihmisiä ja odottaa heiltä anteeksipyyntöä kun hänen korkeutensa ei saa ensin mennä ja siksi joutuu tönimään.
Jos sanoisin tilanteesta hän nauttisi ja nauraisi ja vetäsi sen joksikin huumoriksi?
(arvaa onko sekin koettu)
Auta armias jos näet lapsiperheitä samaan aikaan kaupassa, ja lapsilla huono päivä ja tulee saamaan aikaan ottamaan vaikka maitoa niin kyllä äitini taas lataa, "mikäs lastentarha tämä on, vie huutava kakaras muualle"
Sanottakoot ettei äiti ole koskaan ollut sellainen perinteinen "äiti"
Joten todellakin on perempi kun ei mene äidin kanssa avuksi kauppaan, tai jos on "pakko" mennä niin kannattaa katsoa ne hyllyvälit missä ei ole yhtään lasta ja jos vaan mahdollista niin myös sellainen kassakin missä ei lapsia.
Myös äitini nauttii jos joku muu saa hänen puolestaan syyt niskoille.
Olin aikoinani sellaisella bussimatkalla jossa käytiin Helsingissä ostoskeskuksessa shoppailemassa, äiti valitti koko menomatkan edessämme istuvista, ihmettelin miten he jaksoi pitää suunsa kiinni koko matkan ettei räjähtänyt äitille.
Kun paluumatka alkoi nämä edessämme istuvat 2 naista sitten päätti haukkua vuorostaan minut ja pyysi minua jo pitämään turpani kiinni kun koko menomatkan kuunteli kuinka minä valitin :O
Sanoin että en se kyllä minä ole valittanut ja kerroin sen olleen äitini,
vaan mammat huutaa päät punaisena kuinka he itse kuuli kyllä he tietää ja kuinka kehtaan vanhemman ihmisen syyksi tehdä oman huonon käytökseni.
Mitä tekee äitini,
nauraa vieressä tyytyväisenä kun minä istuin koko loppumatkan mököttäen että mikä noille naisille tuli ja miksi ne minun kimppuuni piti hyökätä :O
Minun joka koko menomatkan koetin parhaimpani mukaan hillitä äitini kieltä siinä onnistumatta.

Loppumatka sujui suht ongelmitta ja äitikin hillitsi kielenkäyttöä mutta kyllä sieltä välillä sivalluksia tuli minulle,
"miksi et puhu, et kai sinä pelkää tuollaisia ämmiä" "ei tietysti kannata valittaa koko matkaa niin voisit puhuakin"
Jeps, arvaa tuliko ikinä sitä toista kertaa että olisin lähtenyt äitin kanssa jonnekin päivän reissulle,
ja sitten äiti valittaa pitkin kyliä kuinka lapsensa on hänet hyljänneet ja kuinka hän masentuu yksin kun ei osaa lähteä mihinkään päivän reissuun yksinään....

 

Kutsukaa eri aikaan paikalle? Silloin kärsitte vain te, mutta ei pääse sanomaan etteikö olisi kutsuttu.

 

Onko se aina ollut tuollainen, kuulostaa jotenkin jokain altzheimer-tautiselta. Ehkä kutsuiisin minäkin hänet eri aikaan.

 

Meillä on tilanne "ratkaistu" niin että tosiaan kutsutaan eri aikaan,tosin tästäkin äitini suuttuu ja jää martyyrimaisesti sitten yleensä pois (kuten lastemme ristiäiset ym) ja puhuu pitkin kyliä ettei häntä kutsuttu ja haluttu mukaan juhliin.
Minulle oli viimeinen niitti tuo meidän häät, kaasoni tiesi äitini ja hänkin vielä niin vannotti että ei hän kyllä voi uskoa etä äitisi alkaa häissänne esiintymään mutta niin vaan alkoi.
En uskalla kutsua äitiäni samaan aikaan lasten syntymäpäiville jos miehen suku on täällä kun äidistä ei koskaan tiedä mitä alkaa nälvimään.
Äitini on ollut aina tällainen ja tulee olemaan

 

Sukulaisten takia joutuu paljon sietämään mutta ei kaikkea ole pakko kestää. Itse siedän paljon kaikkea mutta jos kunnioitus meidän perhettä ja tapoja kohtaan puuttuu niin jäisi kyllä juhlat väliin. Appiukko alkaa olemaan siinä rajoilla, lasten takia vielä siedän ja olen väleissä.

 

pakkoko se hankala vieras on kutsua

 

Sukulaisia ei valitettavasti voi valita, mutta vieraat omiin juhliin voi. Jättäkää hyvät ihmiset tuollainen kutsumatta. Vaikka olisi äiti tai anoppi tai mikä niin omaan kotiin saa itse kutsua kenet haluaa.

 

Kutsuisin erikseen.

Äitini kammoaa "vieraita" ihmisiä, joten en koskaan kutsu häntä samoihin kemuihin miehen sukulaisten kanssa.

 

Me on ratkaistu kutsumalla isovanhemmat eri aikaan kuin toiset vieraat, näin saadaan vietettyä varsinaiset juhlat ongelmitta.

 

Itse olisin (ja olenkin) viheltänyt pelin poikki heti ensimmäisestä kerrasta, kun joku alkaa vittuilemaan ja muita vieraita nälvimään. Ei ole enää asiaa mihinkään meidän juhliin ja samaa suosittelisin ap:llekin

 

Onko se aina ollut tuollainen, kuulostaa jotenkin jokain altzheimer-tautiselta. Ehkä kutsuiisin minäkin hänet eri aikaan.

Ei ole altzheimer-potilas jotain aspergeria tms. olen joskus epäillyt. On kuulemma ollut aina tällainen. Mieheni sanoo hävenneensä lapsesta saakka äitinsä käytöstä. Heillä ei koskaan käy ketään.

 

Ei ole altzheimer-potilas jotain aspergeria tms. olen joskus epäillyt. On kuulemma ollut aina tällainen. Mieheni sanoo hävenneensä lapsesta saakka äitinsä käytöstä. Heillä ei koskaan käy ketään.

molemmat erittäin perinnöllisiä sairauksia