Mietityttää toisen lapsen hankinta

[yhden äiti]

Ollaan jo vuoden oltu sitä mieltä, että ensi vuoden alusta alkaa toisen lapsen yrittäminen.
Nyt iski kuitenkin paniikki. Miten paljon tulee kuluja lisää ja miten paljon kiireisemmäksi elämä muuttuu?
Kun ajatelen kaikkea tätä, tuntuu siltä, etten ehkä halukkaan kahta lasta. Aika riittää hädin tuskin saada yhden kanssa kaikki hoidettua, ja jatkuvasti on huono omatunto, kun tuntuu ettei ole viettänyt lapsen kanssa tarpeeksi aikaa. Esikoinen on nyt siis parivuotias.
Kertokaa kokemuksia te, joilla on ollut vauva ja taapero yhtä aikaa!

 

[onnea vaan matkaan...]

kyllä sitä selviää isommanki porukan kans. Ootko koskaan kuullu sanontaa et" kaikki" aika menee lapsen/lapsien kans oli niitä yks tai ykstoista!!! Asennetta vaan

 

[*Silakka]

Meillä on kaksi lasta vähän yli vuoden ikäerolla ja olen siitä "huolimatta" elämääni tyytyväinen.

Käydään töissä ja lapset osa-aikaisesti päiväkodissa. Koskaan ei tarvii miettiä että mitä tekisi, mutta en koe elämäämme hirveän hektiseksikään.

Mutta jos tuntuu että aika riittää hädin tuskin yhteen niin ei kyllä kannata toista lähteä tekemään. Se toinen ei mene "siinä sivussa".

Rahallisesti ei hirveästi ole merkitystä ensimmäisinä vuosia, varsinkin jos hyödyntää vanhemmalta jääneitä tarvikkeita/vaatteita ja suosii käytettyä. Mutta sitten tietysti menot kasvaa kun lapset kasvaa.

 

[*Silakka]

kyllä sitä selviää isommanki porukan kans. Ootko koskaan kuullu sanontaa et" kaikki" aika menee lapsen/lapsien kans oli niitä yks tai ykstoista!!! Asennetta vaan

Just, just. Onneksi nykymaailmassa on mahdollisuus syntyvyyden säännöstelyyn. Ei tarvii ottaa vastaan kaikkea "mitä herra suo". Tiedän monia perheitä jotka olisivat luultavasti pärjänneet sen yhden kanssa.

 

[me ei]

No mie sanon että jos yhtään epäilyttää niin älkää tehkö. Ite oon kyllä miehen kaa moneen kertaan miettiny että mikä helvatan mielihiriö se iski kun piti toiseen kertaan alkaa säätää pikkuvauvan kaa. Siin menee se 2 v taas ihan yhessä sumussa ja vielä kovemmalla kiireellä kuin esikoisen kaa. Onhan se ihanaa kun on lapsilla kaveri toisesta mut silti....

 

[ainoa lapsi]

Mä sanon, että tehkää ihmeessä lapselle sisarus! Ainoan lapsen osa ei ole mikään mukava. Mä voin ihan rehellisesti sanoo, et harmittaa todella paljon, kun ei ole yhtään sisarusta Ois se nyt aikuisenaki niin mukava. Olla joku, jonka kans ois yhteinen lapsuus ja menneisyys. Olla joku, jonka kanssa pähkäillä ja pohtia vanhenevien vanhempien asioita, nythän ne kaatuu kaikki mun niskaan ja hoidettavaksi. Olla joku tukena siinä surussa, kun vanhemmista aika jättää, nyt mä joudun ne yksin hautaamaan. Tällaisia pohtii ainoa lapsi.

 

["anne"]

Mä sanon, että tehkää ihmeessä lapselle sisarus! Ainoan lapsen osa ei ole mikään mukava. Mä voin ihan rehellisesti sanoo, et harmittaa todella paljon, kun ei ole yhtään sisarusta Ois se nyt aikuisenaki niin mukava. Olla joku, jonka kans ois yhteinen lapsuus ja menneisyys. Olla joku, jonka kanssa pähkäillä ja pohtia vanhenevien vanhempien asioita, nythän ne kaatuu kaikki mun niskaan ja hoidettavaksi. Olla joku tukena siinä surussa, kun vanhemmista aika jättää, nyt mä joudun ne yksin hautaamaan. Tällaisia pohtii ainoa lapsi.

Mulla 2 sisarusta eikä niistä ole ikinä mitään tukea ollut ja vanhempien asiat on saanut yksin pähkäillä,edes vuosiin ei olla tavattu,siksipä tein itse vain yhden lapsen.

 

["Vieras"]

Tuota oon ihmetellyt tuttavapiirissä miksi tehdä lisää lapsia jos miettii, ettei niitä halua. Nykyään on niin helppo hankkia ehkäisyä.

 

[pohtii]

Olen itse kanssa kahden vaiheilla toisen lapsen suhteen. Ajatukset ovat aika 50/50. Olisi tietysti lapsen kannalta kiva olla sisaruksia, ja ehkä välillä vähän vauvakuumeilen, mutta kaikki muu sotiikin sitten vastaan. Pelkään kaikista eniten sitä, että tulee tosi vaikea vauva, joka ei nuku ollenkaan (esikoinen nukkui huonosti), sairastaa ym. Myös raskausaika mietityttää, että jos tuleekin tosi vaikeata. Yksi suurimmista ongelmista meillä on, ettei ole minkäänlaista tukiverkkoa lähellä, kun sukulaiset asuvat kaukana ja ystäviä ei ole. Että jos raskausaikana on vaikeata tai vauvan kanssa tosi vaikeata, mun on aina pakko pystyä hoitamaan myös esikoinen. Toisaalta harmittaa valmiiksi toisen lapsen puolesta, että kun hän pakosti jää vähemmälle huomiolle kuin esikoinen (jos siis ikäero pienehkö), tulee ikään kuin esikoisen hoidon siivellä.
Olen vähän sitä mieltä, ettei mun psyyke kestä toista lasta, mutta saa nähdä.

Lasten ollessa pieniä, kaksi tervettä lasta menee kai aika samoilla kuluilla, kun esikoiselta jää kaikki tarvikkeet, mutta kulut kasvavat lasten kasvaessa. Ja jos sattuu tulemaan sairas/sairastava lapsi, ei kyllä todellakaan pääse helpolla, jos toisen kanssa pitää juosta lääkäreissä ja olla osastolla. Miten hoitaa esikoisen, jos on toisen kanssa osastolla? Meillä esikoisen kanssa useaan otteeseen oltu sairaalajaksoja, olisko mulla ollut siellä vauva mukana vai, jos olisi toinen lapsi jo ollut? Isä on kumminkin töissä, ja pientä ei voi yksinkään sairaalaan jättää. Vähän ot, mutta kaikkia tällaisia asioita olen itse miettinyt toista lasta pohtiessani.

 

[rsy]

Meillä ikäreo 1,5v. Mun mielestä kahden kanssa on ollut helpompaa kun yhden. Kahden lapsen kanssa on jotenkin enemmän touhua, iloa ja tekemistä, ei niin tartte varta vasten viihdyttää vauvaa. Se viihtyy hyvin katsellen isosiskonsa touhuja.

Nyt lapset on jo 3 ja 5 ja ne ihan parhaat kaverukset. Ihana katsoa mitä kaikkea ne keksii yhdessä, ei tollasia leikkejä kyllä äidin kanssa leikittäis (eikä äiti viittiskään koko ajan). Yhdessä ne muistelee kesälomareissua ja naureskelee omille jutuilleen. Vaikka ne ei enää aikisina oliskaan noin läheisiä, niin olen kuitenkin onnellinen että heillä toisensa nyt! Ja mullekin varmaan enemmän iloa noista yhdessä hupsuttelemassa kun vaan yhdestä.