Mietitkö usein, etteivät muut pidä sinusta?

["Kaisa"]

Minulla taitaa olla huono itsetunto: mietin usein, etteivät muut pidä minusta ja tarkkailen muiden eleitä ja ilmeitä ja mietin, puhutaanko minusta paskaa selän takana lähinnä töissä. Töissä on juoruavia tyyppejä, jotka haukkuvat muita ja itselle tulee tunne, että haukkuvatko he minuakin toisessa seurassa. Mietin kovasti jälkikäteen millaisen vaikutelman olen itsestäni eri tilanteissa antanut. Tämä on melko raskasta ja kuluttavaa :/ Olen nyt hoitovapaalla ja lähinnä facen kautta näen työkavereiden/kavereiden kuulumisia. Mietin millaisen kuvan annan itsestäni sielläkin ja mietin, mitä viitsin sinne kirjoittaa, kun niin harvat sitten niitä juttuja kommentoivat/tykkäävät. Yritän olla ystävällinen kaikille mammapiireissä ja muissa, mutta harvoin saan vastaukseksi edes hymyä, kaikilla on siellä omat pienet piirinsä ja tuntuu, että sinne on vaikea päästä mukaan. Lisäksi olen jo melkein 40v ja suurin osa siellä on nuorempia ja heillä on aika eri jutut kuitenkin vaikka lapset yhdistääkin. Olisin luullut, että itsetunto paranee iän myötä ja se poistuisi, että koko ajan mietiin mitä mieltä muut ovat itsestä, mutta näin ei ole käynyt. Kadehdin sellaisia tyyppejä, jotka pystyvät ajattelemaan, että muiden mielipiteillä ei ole väliä ja he vain porskuttavat omia polkujaan. Onko muilla samaa ongelmaa?

 

[meah]

[QUOTE="Kaisa";30338785]Mietitkö usein, etteivät muut pidä sinusta?[/QUOTE]

En nykyään juuri koskaan. Joskus teinivuosina ja ehkä vielä parinkympin hujakoilla jaksoin pohtia.
Nykyään olen enemmän juuri sitä tyyppiä, jota kiinnostaa kilo paskaakin enemmän, kuin muiden mielipiteet omasta itsestä.

 

[Jaano]

Kyllähän se mielessä välillä pyörii, tosin siksi ettei minulla ole yhtään kaveria tai ystävää, vaan olen aivan yksin.
Ja olen siis ollut käytännössä aina yksinäinen, joten kyllähän siinä on mieleen tullut että minussa on jokin vika etteivät ihmiset yksinkertaisesti pidä minusta.
Arkailen myöskin kirjoittaa facebookiin nykyisin, koska koen ettei edes lähimmäisiä kiinnosta kuulumiseni, ja että kenties häpeävätkin eivätkä ehkä halua edes minun olemassaoloni näkyvän heidän seinällään heidän tuttavilleen.
Jos olisin työelämässä en varmaankaan uhraisi ajatustakaan mitä joku työkaveri nyt ajattelee, tai kyllähän toki tiedänkin ettei minusta kaikki tykänneet aina, mutta en jaksanut yksittäisiä ihmisiä murehtia koskaan.
Että sillä tavalla en koe pakkomielteisesti miettiväni muiden ajatuksia, mutta eräänlaista tilinpäätöstähän tässä joskus yksinäisyyttään on tullut tehtyä.

 

[Happygirl-91]

En, mutta kyllä joskus jää jokin mietityttämään, että miksi joku ihminen vaikka koki vaikeaksi puhua mulle jostain tai miksi tyttöystävänä hermostun turhista jne. Mutta noin yleisesti ottaen tiedän olevani hyvä tyyppi ja tutustun helpolla ihmisiin.

 

[päätön]

en mieti turhia juttuja, pitää tai ei. ihan sama.

 

[Surkimus ei kuitenkaan]

En varsinaisesti ajattele, että minusta ei pidetä. Mutta sisareni on "tv:stä tuttu" ja koen aina, että ei minusta olla kiinnostuneita.

 

[Äidin blogi]

En mieti.
En pidä minäkään kaikista.

Selvää kuitenkin on, että tulen toimeen ihmisten kanssa. Työni on sidoksissa "asiakassuhteisiini". Eli asiakkaani valitsevat vuosi vuodelta tulla luokseni.

Itsetunto kuitenkin on sidoksissa ympäristöön, jos kukaan ei anna postiivistä palautetta, olo on epävarma.
Ymmärrän.

Kuinka paljon itse annat vihjeitä että haluat jutella tai että sinuun voisi tutustua?

FB on paikka, joka ei ole mikään mittari suosiossa. Livekontaktia tarvitset, naurua, ystävyyttä ja yhteistä iloa.

Onko olemassa hän, joka tuntee sinut ihan nuoresta saakka?

 

[Sirionful]

Kyllä mietin sitä hyvin usein . Usein en siksi myöskään ota itse aloitetta kutsua jotakuta vaikka käymään.

 

["Kaisa"]

Kyllä mielestäni olen ystävällinen kaikille ja perusilmeeni on hymyilevä. Mutta en ole sellainen, joka keksisi pidemmän päälle "tikusta asiaa" ja ehkä en joidenkin mielestä ole niin kovin kiinnostava tyyppi. Näin vanhemmalla iällä ei myöskään ole helppo luoda uusia ystävyyssuhteita kun kaikilla on omat kiireensä ja elämän tilanteensa. Face on kyllä niin turha ja olenkin miettinyt tilini lopettamista, mutta toisaalta on siellä hyvääkin eli erilaiset ryhmät jne. Tuntuu, että olen onnellisempi, jos en lue muiden juttuja, joista tulee usein sellainen fiilis, että kaikilla muilla menee niin hyvin, heillä on kavereita jne. Itse viihdyn myös vallan hyvin vain perheeni parissa, mutta välillä sitä kaipaa myös muuta. JOka tapauksessa haluaisin eroon tästä jatkuvasta sosiaalisten suhteiden ylianalysoinnista, se on raskasta...

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Mä olen myös melkein nelikymppinen, paria vuotta vaille. Enkä jaksa pohtia, mitä muut musta miettivät. Todennäköisesti monet pohtivat, että miksi mä olen niin lihava. Tai sitten eivät, mistäs mä tietäisin? Enkä aio kysyäkään, eihän silloin mitään rehellistä vastausta saa.

Mulla on pari kolme hyvää ystävää ja sitten muutama kaveri, lähinnä lasten kautta tutustuttu. Mun paras ystävä on aikuisiällä löydetty, samoin itse asiassa kaikki muutkin. Lapset ja työ yhdistää. Jos joku ei pidä musta, hän ei todennäköisesti halua olla kanssani. Ne taas, jotka viihtyvät kanssani, eivät todennäköisesti ajattele musta sen kummemmin pahaa. Mutta jos mä aina vaan miettisin, mitä tuo miettii ja tykkääkö tuo, niin hulluksihan siinä tulis.

 

[Nuri]

En mieti, sillä minäkään en pidä muista. Olen misantrooppi. Eristäytynyt erakkoluonne ja hankkiutunut eroon kaikista riippakivistä (lue: ns.ystävistä/kavereista) Olen itse parasta seuraa itselleni. Piste.

Ainoastaan perheenjäsenet sallin lähelleni.

 

["Kaisa"]

En minäkään haluaisi tuhlata aikaani moiseen pohdiskeluun. Usein ajatus pompsahtaa esille, kun esim. muutaman kerran olen törmännyt kaupungilla tai siis tullut vastaan sellaisen työkaverin kanssa, joka on supermukava töissä, mutta vastaan tullessa ei katso edes päälle, wtf?? Joko ihmiset ovat TODELLA sokeita, mihin en kyllä usko tai sitten eivät vaan jostain syystä halua pysähtyä juttelemaan ja pakoilevat katsekontaktia. Itse en ikinä tekisi kellekään niin... Välillä mietin, että ehkä ko henkilöillä on omia ongelmia ja käytös ei johdu minusta, mutta usein ajattelen, että minussa on vikaa. Oli varmaan tarpeeksi vaikeasti selitetty

 

["Mie"]

Minä olen myös huonoitsetuntoinen, mutta en työkseni mieti kuitenkaan toisten tykkäämisiä. Minulla on vanheneminen auttanut tähän ongelmaan.. Mutta vähän samanmoinen kokemus työkaverista löytyy: minulla on hyvä työkaveri, jonka kanssa ollaan ihan ystäviäkin ja vietetään vapaa-ajallakin aikaa yhdessä. Siltikin jos tapaamme jossain julkisella paikalla yllättäen saatan olla hänelle ilmaa. Hämmentävää, mutta olen ajatellut vian olevan toisessa päässä -tuskin muuten pyytäisi itse minua seurakseen sinne sun tänne, kun omaa laajan ystäväpiirin. Mutta ap, tsemppiä sinulle! Yritä opetella tietoisesti pois murehtimisesta.

 

[Mnb]

En. Ehkä joskus yläasteella tuli noin mietittyä.
Nykyään on niin, että mä mietin että pidänkö mä muista.

 

[Pin]

Hmmm no vähän riippuu mitä sillä tarkoitetaan, kyllä jokainen terve ihminen välittää jonkin verran mitä mieltä se "lauma" on ja mihin siellä asettuu vaikka sanovatkin ettei kiinnosta yhtään. Se taas, että elää sen mukaan jatkuvasti vahtaamalla "eikö joku tykkää" kielii vain huonosta itsetunnosta.

En tosiaankaan asiaa pahemmin mieti, mutta toki nautin siitä, että ystäväpiirissä pidetään kivana tyyppinä ja varmasti harmittaisi jos kaikki inhoilisivat. Sekin varmasti tuntuisi pahalta jos vaikka tosi moni olisi yhtä mieltä siitä, että olen vaikkapa hyvin huonokäytöksinen. Olisi aika katsoa peiliin, eli tällä tavalla kyllä kiinnostaa hyvästä itsetunnosta huolimatta. Ihan tervettä.

No jokatapauksessa se mitä varmaankin hait tällä aloituksella niin ei, en sillä tavalla mieti.

 

[Ciervo]

En mieti, sillä minäkään en pidä muista. Olen misantrooppi. Eristäytynyt erakkoluonne ja hankkiutunut eroon kaikista riippakivistä (lue: ns.ystävistä/kavereista) Olen itse parasta seuraa itselleni. Piste.

Ainoastaan perheenjäsenet sallin lähelleni.

Cool jäpä

 

["hmmmmm"]

Minusta minulla on itsetunto kohdillaan eli arvostan itseäni. Tämä ei poissulje sitä että en välittäisi muiden mielipiteistä ollenkaan. Välitän sellaisten ihmisten mielipiteistä, joita itse arvostan: kohteliaita, toiset huomioon ottavia ihmisiä, jotka eivät tahallisesti tee muille pahaa.
Koska en itse juoruile en ole ehkä pidemmän päälle "värikäs" tai kiinostava monenkaan mielestä, mutta toisaalta sitten en nauti laumatouhuista eli en itsekään saa mitään kicksejä minkäänlaisista ryhmäilmilöistä joten minulle riiittää ne ihmiset joista pidän ja jotka yleensä pitävät myös minusta. Nämä ihmiset ovat usein vahvoja, ajattelevia ja herkkiä ei laumasieluja.

 

[vierasss]

[QUOTE="hmmmmm";30343160]Minusta minulla on itsetunto kohdillaan eli arvostan itseäni. Tämä ei poissulje sitä että en välittäisi muiden mielipiteistä ollenkaan. Välitän sellaisten ihmisten mielipiteistä, joita itse arvostan: kohteliaita, toiset huomioon ottavia ihmisiä, jotka eivät tahallisesti tee muille pahaa.
Koska en itse juoruile en ole ehkä pidemmän päälle "värikäs" tai kiinostava monenkaan mielestä, mutta toisaalta sitten en nauti laumatouhuista eli en itsekään saa mitään kicksejä minkäänlaisista ryhmäilmilöistä joten minulle riiittää ne ihmiset joista pidän ja jotka yleensä pitävät myös minusta. Nämä ihmiset ovat usein vahvoja, ajattelevia ja herkkiä ei laumasieluja.[/QUOTE]

Kertomasi perusteella olet nimenomaan laumasielu. Aivan kuten kaikki ihmiset joilla ei ole pahoja mt-ongelmia.

 

[Liekkiö]

En mieti. Kaikki eivät pidä kaikista, en minäkään, ja tiedän että useimmat pitävät minusta.

 

[AivanSama]

En mieti. Varmaan siksi, että suurin osa ihmisistä pitää minusta. En jaksa välittää niistä muutamista, jotka ei pidä. Itse en pidän vain harvoista ja valituista, heidän mielipiteensä on oikeastaan ainoa, jolla on todella merkitystä.

 

[Rähinä-Reetta]

Mielestäni siinä on logiikka olemassa millaisia ihmisiä kohtaan, ja millaisia en, joten en ainakaan enää osaa tuntea tuskaa asian suhteen.
En näe "seurustelukuvioiden" viehätystä, saan paljon iloa pienemmistäkin satunnaisista kohtaamisista.

 

[fghj]

Miksi miettisin, ainahan wt-sakki haukkuu muita ja kehuu itseänsä..kukas kissan hännän nostais jos ei kissa itse?

 

[Vihattu ihminen]

Arkailen myöskin kirjoittaa facebookiin nykyisin, koska koen ettei edes lähimmäisiä kiinnosta kuulumiseni, ja että kenties häpeävätkin eivätkä ehkä halua edes minun olemassaoloni näkyvän heidän seinällään heidän tuttavilleen.

Mulla sama, paitsi että en halua päivittää mitään kun heti mun päivityksen jälkeen vähintään 3-5 ihmistä poistaa kavereistaan. En tiedä mikä siinä on, ihan tavallisia päivityksiä ovat. Myös sellaiset ihmiset jotka pitää ihan puolituttujakin listoillaan, ovat saattaneet poistaa minut kavereista vaikka olen heidän kanssaan enemmän tekemisissä. Se satuttaa, koska tiedän että se on tarkoituksellista.

Jostain syystä vaan ärsytän ihmisiä. Mua koulukiusattiinkin läpi koko peruskoulun, lähinnä ulkonäön takia. Saan myös helposti vihamiehiä, työpaikallakin. Ihan vaikken aukaise edes suutani, joku mussa tuntuu ärsyttävän ihmisiä. Olen aika kiltti ja ujo, enkä pidä itsestäni mitenkään meteliä. Pyrin olemaan kaikille ystävällinen, mutta jostain syystä joudun aina silmätikuksi.

 

[-.-.-]

Itse tiedä että jostain syystä naisilla on joku juttu että he vain eivät minusta pidä. Ihan pienestä asti olen ollut jonkinlainen hylkiö. Nuorena se oli aivan kamalaa, ja muutaman kerran takerruin johonkin "ystävään" joka sitten puukottikin pahemman kerran selkään. Jouduin vaihtamaan koulua, hakemaan lääkkeitä pahoihin paniikkikohtauksiin jne.

Nyt olen miesvoittoisella alalla, eikä vois vähempää kiinnostaa mitä muut akat ovat minusta mieltä. Joskus väkisin joutuu johonkin ryhmään missä on semmonen juoruakka joka haukkuu muita, ja olen 99,9 % varma että ihan samalla tavalla hän haukkuu minua selän takana. Mutta, so? Mitä väliä?.
Minulla on muutama todella läheinen ystävä (joista yksi jopa nainen), ja he riittävät minulle vallan mainiosti. En tarvitse muiden hyväksyntää.

Olen hiljainen ja aika erakko, ja minulle riittää ihan hyvin se jos saan jonkun random henkilön hymyilemään avaamalla hänelle oven tai sanomalla kiitos jos hän avaa tai vastaavaa. Tuollaiset pienet kohteliaat eleet nostavat ainakin minulla hyvän olon pintaan. En tarvitse sen enempää tutustua ihmisiin.