Mietitkö ikinä mitä on anteeksianto, usko, rakkaus, Jumala..?

[Jep...]

Jos vähänkin ns. uskon kysymykset ja muut perimmäiset elämän kysymykset mietityttää, niin tsekkaa TV7 parhaillaan. Siellä luennoitsija-kirjailija, terapeutti Salme Blomster puhuu, ei saarnaten vaan elämänläheisesti ja inhimillisesti, suhteesta Jumalaan, uskon mahdollisuudesta, elämän muuttumisesta jne.
Tv7 on ilmainen kanava digiboksissa kaapelitaloissa. MYÖS netissä suora lähetys: http://vod.tv7.fi/ohjelmatiedot/

 

[vicy]

Mä en usko noista mihinkään, joten eipä tarvi miettiä...

 

[hmm]

Mä luulen, että kristinusko on suurimmaksi osaksi politiikkaa, tapa hallita suuria ihmismassoja.

 

[Keittiönoita]

Mietin, mutta en tarvitse ko telkkariohjelmaa. Olen ihan tyytyväinen nykyiseen uskooni.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kyllä kai... Eilen istuimme lasten kummitussedän kanssa ja keskustelimme kvanttifysiikasta ja buddhalaisesta elämänkatsomuksesta ja eri ulottuvuuksista ja syy-seuraus-suhteista ja luonnonkansojen yleismaailmallisista uskomuksista ja niiden yhteneväisyyksistä.

*muoks*

Ja jos ko. ohjelmaa tarvitsee muodostaakseen mielipiteensä, on aika tavalla kesken ajattelu.

Oma käsitykseni poikkeaa aika suuresti länsimaissa yleisesti hyväksytystä käsityksestä.

 

[vieras]

Mietin mutta en tuosta näkökulmasta, mulla on ihan omat ajatukset.

 

[päätön]

Mä luulen, että kristinusko on suurimmaksi osaksi politiikkaa, tapa hallita suuria ihmismassoja.

samaa sylttyä kun muutkin uskonnot :attn:

 

Oma käsitykseni poikkeaa aika suuresti länsimaissa yleisesti hyväksytystä käsityksestä.

Anteeksiannosta?

Jumala antaa anteeksi: Jonsered ei koskaan?

 

[Keittiönoita]

Anteeksiannosta?

Jumala antaa anteeksi: Jonsered ei koskaan?

Mulla poikkeaa oikeastaan eniten juuri tuon anteeksiannon suhteen.Uskontooni ei kuulu sellainen käsite kuin synti. Ei myöskään sellainen käsite kuin armo. Uskontoni onkin oikeastaan varsin armoton: elämän loppumetreillä kun on myöhäistä alkaa katumaan, parantamaan tapojaan ja pyytämään anteeksi. Mun uskossani jos teen väärin, mun pitää pyytää anteeksi niiltä, joita kohtaan olen tehnyt väärin. Jumalat eivät anna mulle anteeksi tekoja, joita olen tehnyt muita kohtaan.

 

Mulla poikkeaa oikeastaan eniten juuri tuon anteeksiannon suhteen.Uskontooni ei kuulu sellainen käsite kuin synti. Ei myöskään sellainen käsite kuin armo. Uskontoni onkin oikeastaan varsin armoton: elämän loppumetreillä kun on myöhäistä alkaa katumaan, parantamaan tapojaan ja pyytämään anteeksi. Mun uskossani jos teen väärin, mun pitää pyytää anteeksi niiltä, joita kohtaan olen tehnyt väärin. Jumalat eivät anna mulle anteeksi tekoja, joita olen tehnyt muita kohtaan.

Mun länsimaisen logiikani ei nyt ihan riitä avaamaan sanomaasi sen koko laajuudessaan.

 

[Keittiönoita]

Mun länsimaisen logiikani ei nyt ihan riitä avaamaan sanomaasi sen koko laajuudessaan.

Lyhyesti sanottuna: jumalat eivät anna mulle anteeksi vääriä tekojani. Jos mä nyt vaikka löisin nyrkillä naapuria nenään, mun pitäisi pyytää sitä anteeksi naapurilta eikä jumalilta. Tai jos mä elän koko elämäni uskoni vastaisesti, mun on turha enää kuolinvuoteella katua. Mitä mulle tapahtuu kuoleman jälkeen riippuu siitä, miten olen elämäni elänyt.

 

[mie]

Mä en ole koskaan ymmärtänyt olevani niin kamalan syntinen, että erityisesti tarvitsisin jotain ihme pelastusta tai anteeksiantoa. Pelastaa mut miltä? Antaa mulle anteeksi se perin kummallinen perisyntini, josta en mitenkään voi omin avuin vapautua?

 

[gf]

Miten se menikään...
Jumala armahtaa, minä en..

 

Lyhyesti sanottuna: jumalat eivät anna mulle anteeksi vääriä tekojani. Jos mä nyt vaikka löisin nyrkillä naapuria nenään, mun pitäisi pyytää sitä anteeksi naapurilta eikä jumalilta. Tai jos mä elän koko elämäni uskoni vastaisesti, mun on turha enää kuolinvuoteella katua. Mitä mulle tapahtuu kuoleman jälkeen riippuu siitä, miten olen elämäni elänyt.

Kyllähän tuo alleviivattu menee noin meillä länsimaissakin.

Siitä taas, mitä itse kullekin tapahtuu kuoleman jälkeen, ei ihmisen parane mennä itse paljokaan sanomaan. Ainakaan muitten osalta.

 

[Keittiönoita]

Kyllähän tuo alleviivattu menee noin meillä länsimaissakin.

Siitä taas, mitä itse kullekin tapahtuu kuoleman jälkeen, ei ihmisen parane mennä itse paljokaan sanomaan. Ainakaan muitten osalta.

Totta, niinhän se menee. Mutta erona esim kristinuskoon mulla on se, että mitään armoa ei ole. Elämän loppumetreillä on myöhäistä katua tai pyytää jumalilta anteeksi. Mun uskossani kun en voi tehdä mitään väärää jumaliani kohtaan - koska he eivät mulle mitään sääntöjä sanelekaan - , eivät he myöskään voi antaa mulle anteeksi. Synti, jumalten taholta tuleva anteeksianto ja armo eivät siis kuulu mun uskontooni.

 

[Lillu]

Mun länsimaisen logiikani ei nyt ihan riitä avaamaan sanomaasi sen koko laajuudessaan.

Lyhyesti sanottuna: jumalat eivät anna mulle anteeksi vääriä tekojani. Jos mä nyt vaikka löisin nyrkillä naapuria nenään, mun pitäisi pyytää sitä anteeksi naapurilta eikä jumalilta. Tai jos mä elän koko elämäni uskoni vastaisesti, mun on turha enää kuolinvuoteella katua. Mitä mulle tapahtuu kuoleman jälkeen riippuu siitä, miten olen elämäni elänyt.

Näinhän se on. Jos elämänsä elää kuin sika pellossa ja odottaa, että kaikki annetaan anteeksi kuollessa, ei minunkaan mielestäni ole ihan oikea tapa. Jos toista loukkaa, tavalla tai toisella, pitää asia hoitaa kuntoon sen ao henkilön kanssa.
Jos anteeksiantoa, armoa what ever, pyydetään ja anotaan vain jumalilta, silloin ohitetaan ihminen itse, ja tämän ei kai pitäisi olla tarkoitus.

 

[Madicken04]

Kyllähän tuo alleviivattu menee noin meillä länsimaissakin.

Siitä taas, mitä itse kullekin tapahtuu kuoleman jälkeen, ei ihmisen parane mennä itse paljokaan sanomaan. Ainakaan muitten osalta.

Totta, niinhän se menee. Mutta erona esim kristinuskoon mulla on se, että mitään armoa ei ole. Elämän loppumetreillä on myöhäistä katua tai pyytää jumalilta anteeksi. Mun uskossani kun en voi tehdä mitään väärää jumaliani kohtaan - koska he eivät mulle mitään sääntöjä sanelekaan - , eivät he myöskään voi antaa mulle anteeksi. Synti, jumalten taholta tuleva anteeksianto ja armo eivät siis kuulu mun uskontooni.

Mutta siis jos olet nyt tehnyt vaikka jotain "syntiä" naapuriasi kohtaan ja menet pyytämään häneltä aneeksi. Ihan vilpittömästi jne mutta naapuri ei hyväksy anteeksipyyntöäsi ja asia jää kesken. Miten sitten kuoleman jälkeen?

Vai oliko niin ettei Jumalat huomioi lainkaan täällä tehtyjä "syntejä"?

 

[Keittiönoita]

Mutta siis jos olet nyt tehnyt vaikka jotain "syntiä" naapuriasi kohtaan ja menet pyytämään häneltä aneeksi. Ihan vilpittömästi jne mutta naapuri ei hyväksy anteeksipyyntöäsi ja asia jää kesken. Miten sitten kuoleman jälkeen?

Vai oliko niin ettei Jumalat huomioi lainkaan täällä tehtyjä "syntejä"?

Ensinnäkin anteeksipyyntöön liittyy myös aina kysymys siitä, millä voi toiselle sen aiheuttamansa vahingon tai mielipahan korvata. Jos naapuri ei anteeksipyyntöä tai tuota korvaamista hyväksy, niin ainakin olen yrittänyt. Voin korjata asiaa tekemällä hyviä tekoja sitten jollekin toiselle.

 

Ensinnäkin anteeksipyyntöön liittyy myös aina kysymys siitä, millä voi toiselle sen aiheuttamansa vahingon tai mielipahan korvata. Jos naapuri ei anteeksipyyntöä tai tuota korvaamista hyväksy, niin ainakin olen yrittänyt. Voin korjata asiaa tekemällä hyviä tekoja sitten jollekin toiselle.

Kova homma kuitenkin siis lopulta, vaikkei "synti" käsitettä ollenkaan olisikaan.

Kuinka hyvin urakkaa noin yleensä kestetään?

 

[Keittiönoita]

Kova homma kuitenkin siis lopulta, vaikkei "synti" käsitettä ollenkaan olisikaan.

Kuinka hyvin urakkaa noin yleensä kestetään?

No sikäli tämä varmaan on kovempi uskonto kuin esimerkiksi kristinusko, koska tässä tosiaan pitää elää joka ainoa päivä uskonsa mukaisesti. Mitään armoa ei tunneta. Toisaalta en osaa pitää kovana hommana anteeksipyyntöä ja aiheuttamani vahingon korvaamista, sillä pääsääntöisestihän sitä pyrkii elämään niin, ettei mitään vahinkoa aiheuta. Uskoisin, että on pitkälti kyse omasta asenteesta, miten vaikeaksi kokee anteeksipyytämisen ja vahingon korvaamisen.

 

...Mitään armoa ei tunneta....
...aiheuttamani vahingon korvaamista...
...on pitkälti kyse omasta asenteesta, miten vaikeaksi kokee anteeksipyytämisen ja vahingon korvaamisen.

Mutta miten korvausvelvollisuuden laajuus lopulta määräytyy. Tavoittelen nyt siis lähinnä sitä näkökulmaa, että mikä on tarpeeksi: Paljonko on paljon? Kuka siinä sanoo viimeisen sanan. Hammas hampaasta, noin suurinpiirtein nyt ainakin, mutta entä vaikeammissa tapauksissa. Miten tapahtuu mielipahan arvonmääritys? Mikä on tunnearvon markkina-arvo hyvityksen markkinoilla?

Kuka/mikä lopulta pyörittää tuota hyvä ja pahan pörssiä?

 

[Keittiönoita]

Mutta miten korvausvelvollisuuden laajuus lopulta määräytyy. Tavoittelen nyt siis lähinnä sitä näkökulmaa, että mikä on tarpeeksi: Paljonko on paljon? Kuka siinä sanoo viimeisen sanan. Hammas hampaasta, noin suurinpiirtein nyt ainakin, mutta entä vaikeammissa tapauksissa. Miten tapahtuu mielipahan arvonmääritys? Mikä on tunnearvon markkina-arvo hyvityksen markkinoilla?

Kuka/mikä lopulta pyörittää tuota hyvä ja pahan pörssiä?

Tarpeeksi on se määrä, millä se vääryyttä kokenut tuntee voivansa antaa anteeksi. Mä olen tätä samaa noudattanut lasteni kasvatuksessakin eli jos toinen tenavista on aiheuttanut toiselle vahingon, niin se vahingon kärsinyt saa sanoa, mikä on sopiva korvausmenettely. Joskus riittää pelkkä anteeksipyyntö, joskus tarvitaan enemmän.

Hyvällä ja pahalla ei ole varsinaisesti pörssiä. Hyvät ja pahat teot lasketaan kuoleman jälkeen.

 

[jokapäivä]

Keittiönoidan uskonto on aika lähellä omaa ajatustani. Minulla ei varsinaisesti ole mitään uskontoa. Ja olen samaa mieltä, että on jo tässä elämänsä matkalla syytä miettiä miten elää, kuin turvata siihen että anteeksi pyytämällä sitten lopuksi "pelastuu". Eli ko. "uskonto" vaatii paljon enemmän tässä ja nyt.

 

[Lunatic]

Sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Seuraavassa elämässä viimeistään.

 

[ninaTT]

Ja jos ko. ohjelmaa tarvitsee muodostaakseen mielipiteensä, on aika tavalla kesken ajattelu.
.

Samoilla linjoilla.