Mietitkö ikinä mitä on anteeksianto, usko, rakkaus, Jumala..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jep...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Tarpeeksi on se määrä, millä se vääryyttä kokenut tuntee voivansa antaa anteeksi. Mä olen tätä samaa noudattanut lasteni kasvatuksessakin eli jos toinen tenavista on aiheuttanut toiselle vahingon, niin se vahingon kärsinyt saa sanoa, mikä on sopiva korvausmenettely. Joskus riittää pelkkä anteeksipyyntö, joskus tarvitaan enemmän.

Entä jos käy huono tuuri. Kohdalle sattuukin "vaikea tapaus" tyyliin: "Mitään armoa ei tunneta.... " Kun tässä järjestelmässähän asia kuitenki siis redusoituu juuri armollisuuteen, eli tuon kärsineen osapuolen armeliasuuteen.

Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Hyvällä ja pahalla ei ole varsinaisesti pörssiä. Hyvät ja pahat teot lasketaan kuoleman jälkeen.

Eli joku kamreeri tai suuri kirjanpitäjä sitten kuitenkin on tuossakin. Prot ja contrat summataan ja häkki heilahtaa lopputuloksen mukaan.
 
Kyllä mä uskon armoon ja anteeksiantoon, mutta siten, että ihmisten pitää olla armollisia ja anteeksiantavaisia toisiaan kohtaan. Vain tarpeeksi ihmisenä kasvanut pystyy tähän. Ja tietysti myös vain tarpeeksi ihmisenä kasvanut voi katua oikeasti.
On eri asia katua vain pinnallisesti, kuin katua jotain asiaa syvästi. Toki armollinen pitää olla myös, heitä kohtaan, jotka eivät vielä osaa katua. Katumus ei tule ilman armoa. Armottomuus ja anteeksiantamattomuus kasvattaa vain vihaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Entä jos käy huono tuuri. Kohdalle sattuukin "vaikea tapaus" tyyliin: "Mitään armoa ei tunneta.... " Kun tässä järjestelmässähän asia kuitenki siis redusoituu juuri armollisuuteen, eli tuon kärsineen osapuolen armeliasuuteen.

Eli joku kamreeri tai suuri kirjanpitäjä sitten kuitenkin on tuossakin. Prot ja contrat summataan ja häkki heilahtaa lopputuloksen mukaan.
Sillä, antaako tuo toinen henkilö mulle anteeksi vai ei, ei ole niinkään merkitystä, jos teen vastaavasti muita hyviä tekoja enemmän. Ei siis ole myöskään toisen elollisen olennon asia armahtaa mua, koska mitään armahdusta ei ole. Armo on mun uskossani tuntematon käsite. Loppupeleissä merkitystä on vain sillä, miten paljon niitä hyviä tekoja on ja miten vähän pahoja tekoja.

Suurena kirjanpitäjänä voi todella ajatella jumalten toimivan. Mutta ihan sitä osaa itsekin kansakoulun matematiikalla laskea, paljonko on tullut tehtyä hyviä ja paljonko pahoja asioita.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Sillä, antaako tuo toinen henkilö mulle anteeksi vai ei, ei ole niinkään merkitystä, jos teen vastaavasti muita hyviä tekoja enemmän....

Mutta toisen kädessä on edelleen siis se määrä...
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Tarpeeksi on se määrä, millä se vääryyttä kokenut tuntee voivansa antaa anteeksi.
...ja se suuri kirjanpitäjäkin on siis tässä suhteessa alisteinen tuolle määritykselle, ja tekee muistiinpaonsa sen mukaan. Voiko muuten ihminen koskaan tietää lopulta oikeaa saldoaan? Tai saada varmuutta asiasta, ihan vaikka väliaikatietona, missä mennään, että tietäisi parantaa juoksuaan kuin sika ennen ennen loppua.


Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
...Suurena kirjanpitäjänä voi todella ajatella jumalten toimivan...

Mutta kun eihän niitten jumalten pitänyt oikeastaan koko syntikäsityksestä niinkään välittävän. Piti olla vain ihmisten välinen asia. (Eikö se niin ollut tuossa alkuketjussa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Loppupeleissä merkitystä on vain sillä, miten paljon niitä hyviä tekoja on ja miten vähän pahoja tekoja.

Mutta paljonko oikeastaan on paljon ja vähänkö palio on vähä?

Ja mikä teko lopulta on hyvä, ja mikä paha?

Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mun uskossani kun en voi tehdä mitään väärää jumaliani kohtaan - koska he eivät mulle mitään sääntöjä sanelekaan...
 
Kollektiivinen mielenhäiriö tarkoittaa sananmukaisesti ihmisryhmän psykoottiseksi tai muuten mielenvikaiseksi väitettyä tilaa. Kollektiivisia mielenhäiriö on esimerkiksi joukkopsykoosi. Esimerkiksi niin sanottujen ufokulttien jäsenten toiminta on joskus selitetty kollektiivisen mielenhäiriön avulla. Tällaiset ryhmät ovat esimerkiksi vainoharhaisia, ja niiden jäsenten todellisuudentaju on joidenkin mukaan vääristynyt samalla tavalla yhtä aikaa.

Väärinkäsitysten välttämiseksi joukkopsykoosia kuvataan usein jaetuksi psykoosiksi, sillä psykoottinen käytös koskee aina kuitenkin ryhmässä olevia yksilöitä. Usein myös psykoottiset yksilöt ovat taipuvaisia muodostamaan keskenään ryhmiä. Joukkopsykoosia tutkitaan ryhmädynamiikan osa-alueena. Joukkopsykoosin käsitteen väärinymmärtäminen voi johtaa esimerkiksi mielikuvaan, että lääketieteen termejä voitaisiin soveltaa ryhmiin sinänsä.

On huomattu, että taipumusta vainoharhaisuuteen ja huomattaviin virhearviointeihin, perinteisen joukkopsykoosin tunnusmerkistöön, esiintyy lähes kaikissa ryhmissä, joissa ryhmäidentiteetti hallitsee vahvasti yhteisöllistä käyttäytymistä. Tavallaan myös ihmiskunta, valtiot, etniset ryhmät, uskonnot ja poliittiset puolueet voivat olla tämän mukaan jonkinasteisessa joukkopsykoosissa.

Yhteisöllisyys ja ryhmähenkisyys muokkaavat ihmisten ja sitä kautta myös ryhmien todellisuuskäsityksiä, jolloin esimerkiksi tunteisiin vetoavimmat ajatusmallit usein voittavat järkevämmät. Kiihotus, pelottelu ja valheellisten tietojen levitys sekä sisäisen arvostelun vaiennus saavat vaikutusta aikaan melkein missä tahansa ryhmässä heti, kun tilanne kärjistyy millään tavalla. Ihmisyksilön odotetaan selviävän ongelmatilanteista mielenterveytensä säilyttäen, mutta ryhmien tapauksessa sisäinen henkinen eheys joutuu hyvin rankan rasituksen alle.

Kollektiivisen mielenhäiriön käsitettä on käytetty usein myös poliittisena aseena tai moraalisena kannanottona. Ryhmissä esiintyvä käyttäytyminen leimataan tällöin häiriintyneeksi kun ryhmän aate ei sovi omaan elämänkäsitykseen. Toisaalta on huomioitava, että kaikki mielenterveysongelmiksi luokitellut ilmiöt perustuvat loppujen lopuksi poliittisiin sopimuksiin, joilla yhteisöt pyrkivät suojaamaan itseään ei-toivotuilta mielenterveyden ilmiöiltä.

Koska on selvää, ettei riittävän isojen ryhmien, kuten valtioiden piirissä vallitsevaan psykoottiseen käyttäytymiseen ei voida mitenkään puuttua, pidetään usein parempana pyrkiä niiden asialliseen arvosteluun. Tällaisiin tilanteisiin ryhmädynamiikan syiden ja seurausten lääketieteellistäminen ei auta millään tavalla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Oma käsitykseni poikkeaa aika suuresti länsimaissa yleisesti hyväksytystä käsityksestä.

Anteeksiannosta?

Jumala antaa anteeksi: Jonsered ei koskaan?

Ei ole jumalaa joka antaisi anteeksi. Vain ihminen voi antaa toiselle anteeksi.
 
Mietin paljon asioita, kristinuskoa en pohdi siltä kantilat mitä ap ajaa takaa.
Tiedän mitä on rakkaus ja anteeksianto. Jumala ja usko taas on jokaisen henkilökohtaisia valintoja, eli se millaiseen jumalaan kukakin uskoo vai uskooko jumalaan laisinkaan on hyvinkin henkilökohtainen valinta.
Toki mietin välillä et kristillisillä tv ohjelmilla yms voi takoa hyvät omaisuudet ja täyttää tihansa ja pihatien citymaastureilla ja muilla hinnakkailla autoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Mutta toisen kädessä on edelleen siis se määrä...

...ja se suuri kirjanpitäjäkin on siis tässä suhteessa alisteinen tuolle määritykselle, ja tekee muistiinpaonsa sen mukaan. Voiko muuten ihminen koskaan tietää lopulta oikeaa saldoaan? Tai saada varmuutta asiasta, ihan vaikka väliaikatietona, missä mennään, että tietäisi parantaa juoksuaan kuin sika ennen ennen loppua.


Mutta kun eihän niitten jumalten pitänyt oikeastaan koko syntikäsityksestä niinkään välittävän. Piti olla vain ihmisten välinen asia. (Eikö se niin ollut tuossa alkuketjussa).
Anteeksiantamisessa onkin kyse elollisten olentojen välisestä asiasta. Jumalia ei kiinnosta se, olenko saanut anteeksi vai en. Asian voisi vertauskuvallisesti ajatella niin, että jokaisesta oikeasta teosta saan valkoisen kiven ja jokaisesta väärästä teosta saan mustan kiven. Kuolemani jälkeen seison viivalla. Valkoisen kiven voin heittää eteenpäin ja kävellä sinne, mihin se kivi lensi. Mustan kiven taas joudun heittämään taaksepäin ja kävelen takaisin päin sinne, mihin kivi osui. Kun kivet ovat loppu, seison siinä kohdassa oppimista ja kehittymistä, josta seuraava elämäni alkaa. Jos olen alkuperäisen viivan etupuolella, olen tässä elämässäni oppinut jo tarpeeksi ja saan jatkaa eteenpäin. Jos taas seison viivan takana, siirryn elämään, jossa joudun oppimaan ne asiat, mitä en tässä elämässäni välittänyt oppia.

Voiko ihminen tietää saldon? Kyllä voi. Tai toki on ihmisiä, jotka eivät erota oikeaa väärästä, mutta suurin osa erottaa. Mitään loppukiriä ei tarvitse ottaa, kun elää uskonsa mukaisesti ja jättää ne mustat kivet hankkimatta. Loppukirin varaan ei muutenkaan kannata laskea, sillä tämä päivä voi olla viimeinen, kun niitä oikeita asioita pystyy ylipäätään tekemään.
 
Mun usko on sitä, kun olen päivän taas touhunnut lasten (5kpl) päivän, USKON että mies tulee ajoissa töistä kotiin,ANTEEKSIANTO on sitä kun se ei tulekaan, niin en kilahda heti eteisessä ja RAKASTAN edelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Mutta toisen kädessä on edelleen siis se määrä...
Anteeksiantamisessa onkin kyse...
Jumalia ei kiinnosta se, olenko saanut anteeksi vai en....

Kuittaan lukeeni vastauksesi , Keittiönoita.
Ja Kiitos ajastasi ja vaivannäöstäsi jälleen.

Joskus taas kiinostaisi jatkaa inttämistä :) mekanistisen ajattaelutapani moottoroimana (mm. ellei jumalia kiinnosta, niin miksi vaivautua suureen kirjanpitoon jne.), mutta tällä palstalla (palstan luonteenkin vuoksi) vissiin taas joskus toiste, ja toisessa ketjussa.

Myös lämpimiä kesäpäviä, Sinullekin!

Minulle lopulta paistoi tänään aurinkokin merellä oikein lämpimästi, vaikka sisemmällä mantereella oli synkän sateista.

y.t.

Jässi
 

Yhteistyössä